KRISTUKSEN IHMISEKSI TULEMISESTA

Stefan Prätorius
 Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

 Concordia 6/2006


Minkä tähden Kristus tuli ihmiseksi ja mitä hyötyä minulla on siitä?


1. Että hän tulisi veljeksemme.

Ensiksi hän on ihmiseksi tulemisensa johdosta tullut Immanuelikseni, se on: rakkaaksi veljekseni, jonka tähden minä saan kerskaillen sanoa: Jumalan Poika on minun veljeni. Sillä niin kirjoittaa Jesaja 7:14: ”Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel”, joka sana Matteuksen mukaan merkitsee: Jumala on meidän kanssamme; sillä hän on Jumala meidän lihassamme, Jumala meidän veljemme, ystävämme, Jumala, joka meitä varjelee ja puolustaa ja johon meidän tulee aina luottaa ja turvata. Ah, kuinka lohdullista, että Jumalan Poika on niin läheisesti yhdistynyt meihin, että hän, kun ei voinut tulla meitä lähemmäksi, tuli lihaksi ja vereksi, sellaisen heimolaisuuden ja kalliin pantin avulla osoittaakseen rakkauttaan meitä kohtaan ja pysyäkseen iäti rakkaana veljenämme, jolta suurimmassa heikkoudessammekin saamme odottaa kaikkea hyvää. Niin, vaikka Kristus olisi meidät puettanut jumalalliseen majesteettiuteensa ja painanut meidät sydäntänsä vasten, ei hän kuitenkaan olisi voinut tulla meitä lähemmäksi.

Juuri tämän ihmiseksi tulemisen kautta hän on ikään kuin vetänyt meidät luoksensa, jakanut majesteettiutensa kanssamme ja siten yhdistynyt meihin painaen meidät sydämensä syvyyteen, josta emme koskaan pääse pois.


2. Tullakseen Vapahtajaksemme. Mitä Goel merkitsee.

Toiseksi on Jumalan Poika tullut ihmiseksi tullakseen Goeliksemme. Se on: Vapahtajaksemme. Sanalla Goel on heprean kielessä kaksi merkitystä. Ensiksi se merkitsee ”veriheimolainen”, jolla on lähin sukuoikeus meihin, niin kuin on kirjoitettu Ruut 2:20: ”Hän on sukulaisemme (Goelimme) ja meidän sukulunastajamme.” Toiseksi se tarkoittaa lunastajaa, joka läheisimpänä sukulaisena on velvollinen pitämään huolta köyhästä ystävästään ja pelastamaan hänet hädästä, niin kuin Raamatussa on kirjoitettu 3. Moos. 25:26: ”... jos jollakin ei ole sukulunastajaa.”

Ja kun me olimme ikuisen kuoleman suurissa ahdingoissa eikä kukaan ystävistämme tahtonut eikä voinut meitä auttaa, tuli Jumalan Poika Goeliksemme, se on: lähimmäksi ystäväksemme ja lunastajaksemme. ”Niin”, hän sanoo, ”jos ei kukaan muu tahdo teitä auttaa, niin tahdon minä sen tehdä Jumalan nimessä ja tahdon tulla ystäväksenne ja lunastajaksenne. Ystäväksenne tahdon tulla ihmiseksi tulemiseni kautta, mutta lunastajaksi ihmeellisen voiton, nimittäin kärsimiseni ja kuolemani kautta, että teidät ihmiset, minun veriheimolaiseni, jotka niihin olette syylliset, vapautettaisiin niistä, ja te saisitte rauhan.” Sen tähden kutsuu patriarkka Jaakob häntä rakkaaksi enkelikseen ja Goeliksensa, 1. Moos. 48:16, joka pelasti hänet kaikesta pahasta, sillä hän tiesi, että Kristus oli tuleva lihaksi, tuleva ystäväksemme ja vapahtava meidät kaikesta pahasta. Profeetta Jesaja kutsuu häntä samalla nimellä sanoen 41:14: ”Älä pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki: minä autan sinua, sanoo Herra, ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä.” Katso, niin mielellään auttaa meitä Jumalan Poika, että hän meidän tähtemme tuli ihmiseksi ja sukulaiseksemme.


3. Että hän uudelleen tekisi kunnialliseksi turmeltuneen luontomme.

Kolmanneksi hän on tullut ihmiseksi tehdäkseen siten kunnialliseksi meidän turmeltuneen, häväistyn ja halveksitun luontomme. Sillä mitä suurempaa kunniaa ja kunnioitusta olisi voitu osoittaa meille kurjille ja halveksituille ihmisille, kuin että itse Jumalan Poika on tullut ihmiseksi ja veljeksemme ja on meidän kaltaisemme, niin että ihminen istuu Jumalan oikealla kädellä ja hallitsee kaikkea taivaassa ja maan päällä? Täytyyhän perkeleenkin kadehtia tällaista arvoamme nähdessään, kuinka suureen kunniaan Jumalan Poika on meidät korottanut.

Keisari Augustus, oppinut herra ja kaikkien tieteitten ja taiteitten harrastaja, pani joskus laakeriseppeleen päähänsä ja meni siten roomalaisten runoilijain joukkoon voidakseen runoilijana kuulla heidän runoelmiansa ja lukea heille omiansa. Tätä pitivät runoilijat suurena kunniana ja kehuivat kaikille, että keisarikin oli runoilija ja oli tullut heidän runoilijaseuraansa. Samoin tulee meidänkin tehdä ja vastoin perkelettä, rikoksiamme ja syntejämme kerskailla, että korkein majesteetti Jumala on tullut ihmiseksi ja että ihmisluontoon on yhdistetty Jumalan majesteetti. Jumala on ihminen, ja ihminen on Jumala.

Mitä Luther sanoo tästä? Hän kirjoittaa Huonepostillassansa joulupäivän evankeliumista: ”Tämä suuri kunnia on kohdannut meitä ihmisiä eikä enkeleitä. Enkelit ovat tosin kunniallisempia luontokappaleita kuin me ihmiset, mutta Jumala on kuitenkin enemmän kunnioittanut ja lähestynyt meitä kuin enkeleitä, koska hän ei tullut enkeliksi, vaan ihmiseksi. Tämä on niin suuri kunnia, että jos joku olisikin enkeli, toivoisi hän olevansa ihminen voidakseen myös kerskailla: ’Minun lihani ja vereni hallitsee kaikkia enkeleitä.’ Ja tämän pitäisi kehottaa meitä iloon ja autuaalliseen ylpeyteen, koska meitä kunnioitetaan enemmän kuin kaikkia muita luontokappaleita, jopa enkeleitäkin, niin että totisesti voisimme kerskailla: ’Minun lihani ja vereni istuu Jumalan oikealla kädellä ja hallitsee voimallisesti kaikkia ja pitää kaikki kädessänsä.’”

Vielä hän jatkaa: ”Jos minulla olisi Turkin keisarin kruunu, ei se ole mitään siihen verrattuna, että Kristus on veljemme ja on viimeisenä päivänä minulle sanova ja nytkin jo sanoo: ’Sinä olet rakas veljeni, kaikki, mikä minun on, on myös sinun, ja sinun pitää elää minun kanssani iankaikkisesti.’”


4. Osoittaakseen rakkauttaan meitä kohtaan.

Neljänneksi on Jumalan Poika tullut ihmiseksi senkin tähden, että hän siten voisi julkisesti osoittaa suurta rakkauttaan, jota hän sydämessään tuntee meitä kohtaan; sillä kun hän meitä rakasti, tahtoi hän myös, että me nyt sen tietäisimme ja näkisimme, ja tuli sen tähden ihmiseksi, tuli rakkaaksi veljeksemme meidän lihassamme ja veressämme.

Sen tähden on hänen nimensä Immanuel, Jes. 7:14, joka merkitsee: Jumala meidän kanssamme, ts. Jumala on veljeytensä tähden meidän vertaisemme.

Niin, sen tähden hän nimittää myös itseään rakkaaksi veljeksemme Joh. 20:17, sanoen: ”Mene minun veljieni tykö ja sano.” Hän ei myöskään häpeä nimittää heitä veljiksensä, vaan sanoo, Hebr. 2:11, 12: ”Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni.”

Luther kirjoittaa Kirkkopostillansa Pääsiäispäivän saarnassa: ”Eikö se ole sanalla sanoen sama kuin saada Kristuksen kanssa periä taivas ja kaikki, mitä Kristuksella on? Ja onhan erinomaisen kaunista ja suloista, että joka sen uskoo, hänellä olisi kylliksi uskomista koko elinajakseen; sillä lohdutus on liian suuri, ilo liian korkea ja ihmisen sydän liian pieni ja ahdas ottamaan sitä vastaan. Niin syvälle emme ole langenneet emmekä niin pahoiksi turmeltuneet, ettei tämä veljeys voisi helposti jälleen parantaa kaikkia; sillä se on iankaikkinen ja loppumaton.”

Tertullianus kutsuu Kristuksen lihaa hänen rakkautensa todistukseksi ja iankaikkisen elämän pantiksi. Hän jätti meille henkensä panttina ja ottaa meiltä itselleen ruumiillisen pantin taivaaseen, josta hän on taas suurena päivänään tuova sen meille takaisin.

Opi sen tähden, rakas kristitty, tästä peilistä oikein tuntemaan Jumalan Poikaa äläkä pidä häntä minään muuna kuin hyvänä ihmisystävänä ja rakkaimpana ystävänäsi, koska hän on tullut niin läheiseen tuttavuuteen kanssasi. Näin sanoo hänestä Paavalikin Tiit. 3:4: ”Kun Jumalan, meidän vapahtajamme, hyvyys ja ihmisrakkaus ilmestyi”, se on: Jumalan Poika on hurskas ja rakastaa ihmisiä palvellen jokaista sydämen halusta. Hänen suurin ilonsa on tehdä hyvää ja palvella muita. Ah, ken voi kuvailla Herran rakkautta meitä kohtaan.

Jos perkele synnin, ristin ja murheen avulla tahtoo sydämestäsi riistää Jumalan Pojan suuren rakkauden, niin katso kohta tähän peiliin ja sano sydämellesi: ”Onhan Jumalan Poika kuitenkin suuresta rakkaudesta tullut ihmiseksi ja rakkaaksi veljekseni”, ja lohduta sillä itseäsi.


5. Että meidän luottamuksemme häneen tulisi siten yhä suuremmaksi.

Viidenneksi hän tuli ihmiseksi sen tähden, että me siten häneen paremmin luottaisimme ja yhä lapsenomaisemmin uskaltaisimme häntä lähestyä ja puhutella. Sillä koska hän on suuresta rakkaudesta tullut lihaksemme ja vereksemme, jopa rakkaaksi Immanueliksemme ja veljeksemme, tahtoo hän siten houkutella ja vetää meidät luoksensa ikään kuin kultaisilla vitjoilla, että me tulisimme hänen luoksensa, luottaisimme häneen ja veljellisesti puhelisimme hänen kanssansa, mitä ikinä vain haluamme.

Kuinka hän voisi meidät hylätä, hän, joka itsestänsä ilman ansiotamme ja rukoustamme sulasta rakkaudestaan tuli lihaksemme ja veljeksemme? Eikö hän, joka etsii ja ikävöi ystävyyttämme, meitä sydämellisesti kuulisi? Sillä eikö hän etsi ystävyyttämme, koska hän kerran tuli ihmiseksi ja lähestyi siten meitä? Ah, hurskas ja ystävällinen Herra, kuinka sinun hyvyytesi ja nöyryytesi on niin äärettömän suuri?

Älä siis, rakas ystävä, pelkää vastoinkäymisiä ja kiusauksia, vaan rohkaise mielesi ja luota rohkeasti tähän sankariin. Hän on sinua auttava, sillä hän on sinun veljesi, ja hän voi sinua auttaa, sillä hän on sinun Jumalasi.


Prätorius, Uskovaisten Hengellinen aarreaitta, ss. 118-124. SLEY. Helsinki 1946.


Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus