AABRAHAMIN SIEMEN


Martti Luther
 Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

 Concordia 6/2006


”Sillä sinulle ja sinun jälkeläisillesi minä annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille. Ja minä teen sinun jälkeläistesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisillesi kaikki nämä maat, ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.” (1. Moos. 26:3b-4)

Mutta kun Aabrahamin siemenen on määrä tulla, silloin kaikki kansat muuttuvat uusiksi: itsessään heillä ei ole mitään kerskauksen aihetta, itselleen he kuuluttavat kirousta ja kurjuutta. Silti heidän pitää saada hallita, viettää iloissaan pelastuksen riemujuhlaa, ei itsessään, vaan tuossa siemenessä. Tämä toteutuukin tänä päivänä kaikissa, jotka uskovat Kristukseen. Näin on Raamattu käynyt toteen. Tämähän on kaikkien kristittyjen käsitys ja näin he sanovat: Jos olenkin itsessäni kirottu Aadamin tähden, olen kuitenkin vanhurskas ja pyhä Herrassa Jeesuksessa Kristuksessa, Jumalan Pojassa. Hän on minun elämäni, vanhurskauteni, pyhitykseni ja lunastukseni. Näin minä siunaan itseäni toisen asian ja toisen henkilön ansiosta. En tee tätä omalla siunauksellani, vaan Aabrahamin siunauksen varassa, jonka otan omakseni sanan kautta. Uskon ja saatan kerskailla, niin kuin psalmi 34 sanoo: ”Minä kiitän Herraa joka aika, hänen ylistyksensä on alati minun suussani” (Ps. 34:2), onhan minulla elämä kuolemaa vastaan, autuus kadotusta vastaan, Jumala Isänä Perkelettä, hirmuvaltiasta ja vihollista vastaan.

Tämä on kaikki suurenmoista ja hienoa eikä sitä voi kyllin toistaa eikä korostaa. Ne ovat lohdutuksen ja iankaikkisen elämän sanoja. Kristuskin painaa opetuslastensa mieleen usein ja tarkoin juuri tätä: ”Älköön teidän sydämenne olko murheellinen. Uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun” (Joh. 14:1). Samoin: ”Minä elän, niin tekin saatte elää” (Joh. 14:19). Ja taas: ”Olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman ja Perkeleen” (Joh. 16:23). Millä tavoin? Omalla voitollani, joka kuuluu teille. Tämä on suurin ja kaikkein tärkein kohta koko Pyhässä Raamatussa Aabrahamin saamasta lupauksesta ja hänen uskostaan. Juuri näin Kristus sitä kiitoksin mainitsee Johanneksen 8. luvussa: ”Aabraham näki minun päiväni ja iloitsi” (Joh. 8:56). Hän ymmärsi, että tämä siunaus olisi se, jolla kaikki kansakunnat koko maanpiirissä siunataan. Tämä suuri kunnia ei tule koskemaan vain hänen lihallisia jälkeläisiään, vaan kaikkia kansoja koko maanpiirissä. Tämä on muistettava sana, jota profeetat ja apostolit ahkerasti ovat saarnanneet.


Luther, Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 25-31, s. 122-123. Suomen Luther-säätiö 2006.


Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus