KAIN JA LUVATTU VAIMON SIEMEN

Juha Muukkonen, pastori, Tornio
 Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

 Concordia 6/2006


Uskonpuhdistajamme Martti Luther opettaa Kainin syntymästä näin: ”’Ja Eeva sanoi: Olen saanut itselleni Herran miehen.’ (1. Moos. 4:1) Tästä voidaan päätellä toinen syy, miksi Eeva ei sano Kainia pojakseen. Siksi, että hän ei suuren ilon ja kunnioituksen vallassakaan ole tahtonut sanoa häntä pojaksi, vaan on ajatellut hänestä jotain suurempaa, ikään kuin Kain olisi tuo tuleva mies, käärmeen pään murskaaja. Siitä syystä hän ei sano Kainia yksinkertaisesti mieheksi, vaan Herran mieheksi, josta oli Herran lupaus: Sinun siemenesi tulee murskaamaan käärmeen pään. Tosin tämä toivo oli väärä, mutta ilmenee kuitenkin, että Eeva on ollut pyhä vaimo ja on uskonut tulevaan pelastukseen siunatun siemenen kautta.” (Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 1-7, s. 231)

Hepreankielisessä alkutekstissä Eevan sanat kuuluvat: ”qaaniitii ´iiš ´ät JHWH.” Kun sanat käännetään niiden perusmerkityksissään, niin kohta kuuluisi: ”Olen saanut miehen, Jahven.” Jahve eli Herra tarkoittaa Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalaa. Vanhassa Bibliassa (1776) sanat onkin käännetty tarkasti: ”minulla on mies Herra.” Seuraavissa Kirkkoraamatuissa (1933/38 ja 1992) kuten monissa muissakin käännöksissä on lähdetty toisenlaiseen tulkintaan: ”Minä olen saanut pojan Herran avulla.”
 
Taustalla on ´ät-sanan kaksi eri merkitystä. Useimmiten se on objektin merkki eli ilmaisee tekemisen kohteen (nota accusativi, n. 10 000 kertaa VT:ssa). Suomenkielessä sama asia ilmaistaan akkusatiivilla, esimerkiksi: synnytin pojan. Sama ´ät-sana voi olla myös prepositio eli etusana, jonka merkitys on ’kanssa’ tai ’yhteydessä’ (n. 900 kertaa VT:ssa).

Vanhan Biblian ja myös kielellisesti ensisijaisen tulkinnan puolesta puhuu lisäksi seuraavan lapsen, Aabelin, saama nimi. Aabelin nimi, (hepr. häväl) tarkoittaa hen-käystä, höyryä, tuulta tai turhuutta.  Turhuuksien turhuus (havel havaaliim), sanoi Saarnaaja tämän maailman tarjoaman onnen ja rikkau-den tavoittelemisesta (Saarn. 1:2). Jos Eeva odotti Kainin olevan luvattu Pelastaja, niin silloin käy myös ymmärrettäväksi toisen pojan nimi – turhuus. Eihän käärmeen pään polkijan lisäksi muita tarvittaisi – toinen poika olisi turha. Oliko Kain siis vanhempiensa silmissä ensisijalla ja lellikki? Ilmeisesti he odottivat lupauksen täyttyvän Kainin kautta, ja Aabelista ei olisi heidän mielestään mihinkään.

Jumalan paratiisissa syntiinlankeemuksen jälkeen antama lupaus puhui nimenomaan vaimon siemenestä (hepr. zärac), ei miehen (1. Moos. 3:15). Tämä on ainoa kohta koko Pyhässä Raamatussa, jossa puhutaan vaimon siemenestä. Kaikkialla muualla puhutaan miehen siemenestä. Syvimmältään tämä tarkoittaa yksin vaimosta, ei miehestä, syntyvää käärmeen pään murskaajaa. Messiaan syntyminen neitseestä on avoimesti ja peittelemättä ilmoitettu vasta paljon myöhemmin profeetta Jesajan kautta (Jes. 7:14). Ilman miestä tapahtuva Messiaan sikiäminen on jo kuitenkin kätketysti ilmoitettu tässä ns. alkuevankeliumissa.

Eeva odotti olevansa tuon Pelastajan, paratiisin porttien uudelleen avaajan, synnyttäjä. Siksi juuri Eeva antoi nimen pojalleen. Tässä on esillä myös Messiaan täysi jumaluus ja täysi ihmisyys. Kutsutaanhan tuota odotettua synnin, kuoleman ja Perkeleen kukistavaa miestä Jahveksi eli Herraksi.

Ensimmäinen maailmaan syntynyt lapsi, Kain, ei kuitenkaan ollut vielä se luvattu Messias, Jumala ja ihminen samassa persoonassa. Messiaan aika oli koittava vasta tuhansia vuosia myöhemmin. Kainista tuli sen sijaan veljes-murhaaja. Murhaajia me kaikki muutkin ihmiset olemme alkulankeemuksesta lähtien olleet. Vaikka kaikki eivät ole syyllistyneet tai myötävaikuttaneet suoraan verenvuodatukseen, murhaamiseen ja lapsen tappamiseen (abortti), niin sydämessämme me jokainen olemme Jumalan edessä murhaa-jan asemassa. Sillä kukapa meistä ei oli-si sydämessään lähimmäistään vihannut ja myös sanoillaan iskenyt tikareita toisten ihmisten sydämeen. Jeesus opettaa kaiken tämän olevan viidennen käskyn, ”älä tapa”, rikkomista: ”Te olette kuulleet sanotuksi vanhoille: ’Älä tapa’, ja: ’Joka tappaa, se on ansainnut oikeuden tuomion’. Mutta minä sanon teille: jokainen, joka vihastuu veljeensä, on ansainnut oikeuden tuomion; ja joka sanoo veljelleen: ’Sinä tyhjänpäiväinen’, on ansainnut suuren neuvoston tuomion; ja joka sanoo: ’Sinä hullu’, on ansainnut helvetin tulen.” (Matt. 5:21-22)

Kainin nimi johtuu heprean verbistä ’qaanaa’, joka tarkoittaa hankki-mis-ta, saamista tai ostamista. Tässä sana tarkoittaa lapsen saamista eli synnyttämistä. Sananlaskujen kirjan luvussa kahdeksan kerrotaan Jumalan Viisaudesta (hepr. håkmaa, kreik. sofia), joka oli vaikuttamassa maailman luomisessa. Jeesus Kristus on tuo Jumalan Viisaus (1. Kor. 1:24, 30).  Uusimmat Kirkkoraamattumme kääntävät tämän qaanaa-sanan Sananl. 8:22:ssa kuitenkin luomiseksi: ”Herra loi minut töittensä esikoiseksi.” Vanha Biblia pysyy tässäkin kohtaa alkutekstin sanoissa: ”Minä olen ollut Herran oma hänen teidensä alussa.” Oikea käännös olisi myös: ”Minut Herra synnytti tekojensa aluksi.” Isä ei luonut Jeesusta, vaan synnytti Poikansa.
 
Jumala oli jo paratii-sissa säätänyt pahan ja synnin voittamiseksi verenvuodattamisen. Tästä saarnaavat niin käärmeen sieme-nen pisto vaimon siemenen kanta-päähän kuin myös niiden eläinten teurastaminen, joista Jumala val-misti vaatteet ihmisen häpeäl-lisen alasto-muuden peitoksi. Kainin alttarille tuoma maan sato ei kelvannut Jumalalle uhriksi; yksin veri ja nimen-omaan Esikoiskaritsan eli Jeesuksen veri kelpaa Jumalan edessä. Jumala katsoi Aabelin ja hänen uhrinsa puoleen, koska esikoiskaritsojen rasva käänsi katseen kohti Golgataa.

Jeesus kutsuu Aabelia vanhurskaaksi (Matt. 23:35, Luuk. 11:51). ”Uskon vuoksi oli Aabelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Aabel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa, ja uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin.” (Hepr. 11:4) Jumala otti Aabelin uhrin vastaan siksi, että Aabel uskoi Jumalan sanaan, se on lupaukseen vertaan vuodattavasta vaimon siemenestä. Kain puolestaan ylpeydessään luotti omaan järkeensä uhrin valinnassaan – ehkäpä omaan esikoisasemaansakin – ja tuli siten hylätyksi. Jumala vihaa ylpeyttä. Kain oli itsepäinen omassa uhrin valinnassaan. Hänelle ei kelvannut tunnustaa syntejään ja suostua Jumalan määräämään jumalanpalvelukseen ja armonvälineiden käyttöön.


Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus