5:1: ”Tämä on Aadamin sukuluettelo.” Tämä luku esittää muutamin selittävin huomautuksin lyhyen yhteenvedon uskovien aadamilaisten (Aadamin jälkeläisten) historiasta sukuluettelon muodossa. ”Kun Jumala loi ihmisen, teki hän hänet Jumalan kaltaiseksi. 2. Mieheksi ja naiseksi hän heidät loi ja siunasi heidät ja antoi heille nimen ihminen, silloin kun heidät luotiin. Tekijä palaa tässä luomiskertomukseen (1. Moos. 1:27-28). Jumala loi ihmisen mieheksi ja naiseksi ja antoi hänelle siunatun tiedon Jumalasta samoin kuin täydellisen vanhurskauden ja pyhyyden sekä muita ulkonaisia etuja, jotka usein sisällytetään tähän kuvaan. Silloin Jumala myös antoi ihmiselle nimen; Aadam kantoi nimeä ’mies’ ja Eeva ’naisen’ tai ’miehettären’ nimeä.

5:3: ”Kun Aadam oli sadan kolmenkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle poika, joka oli hänen kaltaisensa, hänen kuvansa, ja hän antoi hänelle nimen Seet.” Koska Aadam oli menettänyt täydellisen Jumalan kuvan syntiinlankeemuksessa, ei hänen enää ollut mahdollista välittää Jumalan kuvaa jälkeläisilleen. Seet syntyi Aadamin kuvaksi ja sen tähden synnin ja kuoleman alaiseksi. Syntiinlankeemuksen jälkeen kaikki ihmiset sikiävät ja syntyvät synnissä, ja he kaikki ovat synnin ja kuoleman alaisia (Room. 5:12). Vain yhden Miehen ansioiden välityksellä, joka oli itsessään synnitön, mutta kantoi kaikkien ihmisten syyllisyyden kuorman, olemme vapahdetut väistämättömästä kadotustuomiosta.

5:4–5: ”Ja Aadam eli Seetin syntymän jälkeen kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 5. Niin oli Aadamin koko elinaika yhdeksänsataa kolmekymmentä vuotta; sitten hän kuoli.” Se, että kantaisät (patriarkat) ennen vedenpaisumusta elivät niin korkeaan ikään asti, perustui luultavasti siihen, että heidän ruumiinsa eivät vielä olleet niin täynnä monia taipumuksia sairauteen, jotka nyt ovat niin vallitsevia; he olivat fyysisesti paljon paremmassa kunnossa kuin nykyajan ihmiset. Sitten myös, kuten Luther huomauttaa, Jumalalla oli erityiset laupeuden ajatukset maailmaa kohtaan pitäessään maailmassa samanaikaisesti niin monia hurskaita, viisaita ja pyhiä miehiä.

5:6–8: ”Kun Seet oli sadan viiden vuoden vanha, syntyi hänelle Enos. 7. Ja Seet eli Enoksen syntymän jälkeen kahdeksansataa seitsemän vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 8. Niin oli Seetin koko elinaika yhdeksänsataa kaksitoista vuotta; sitten hän kuoli.” Huolimatta siitä huomattavan korkeasta iästä, jonka nämä miehet saavuttivat, aina uudestaan toistuva kertosäe ”ja hän kuoli” muistuttaa meitä siitä, että kuolema oli nyt tullut maailmaan ja että ihmisen väistämätön kohtalo on joutua kauhujen kuninkaan uhriksi sikäli kuin ruumiista on kysymys (Room. 5:14).

Enoksesta Jarediin

5:9: ”Kun Enos oli yhdeksänkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle Keenan. 10. Ja Enos eli Keenanin syntymän jälkeen kahdeksansataa viisitoista vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 11. Niin oli Enoksen koko elinaika yhdeksänsataa viisi vuotta; sitten hän kuoli.” Jotkin tässä luettelossa olevat nimet muistuttavat kaukaisesti kainilaisten nimiä. Raamatun vihollisten tähän seikkaan liittämä merkitys, että nämä kaksi kertomusta olisivat alun perin olleet yksi ja sama, on kuitenkin ehdottomasti perusteeton. Jumalan lapset ja maailman lapset olivat tuohon aikaan toistaan täysin erillään.

5:12–20: ”Kun Keenan oli seitsemänkymmenen vuoden vanha, syntyi hänelle Mahalalel. 13. Ja Keenan eli Mahalalelin syntymän jälkeen kahdeksansataa neljäkymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 14. Niin oli Keenanin koko elinaika yhdeksänsataa kymmenen vuotta; sitten hän kuoli. 15. Kun Mahalalel oli kuudenkymmenen viiden vuoden vanha, syntyi hänelle Jered. 16. Ja Mahalalel eli Jeredin syntymän jälkeen kahdeksansataa kolmekymmentä vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 17. Niin oli Mahalalelin koko elinaika kahdeksansataa yhdeksänkymmentä viisi vuotta; sitten hän kuoli. 18. Kun Jered oli sadan kuudenkymmenen kahden vuoden vanha, syntyi hänelle Hanok. 19. Ja Jered eli Hanokin syntymän jälkeen kahdeksansataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 20. Niin oli Jeredin koko elinaika yhdeksänsataa kuusikymmentä kaksi vuotta; sitten hän kuoli.” Alati toistuva syntymän ja kuoleman kiertokulku tuodaan tässä esiin hyvin painokkaasti. Se kehottaa meitä laskemaan päivämme oikein, että saisimme viisaan sydämen.

Eenoksesta Seemiin, Haamiin ja Jaafetiin

5:21: ”Kun Hanok oli kuudenkymmenen viiden vuoden vanha, syntyi hänelle Metusalah. 22. Ja Hanok vaelsi Metusalahin syntymän jälkeen Jumalan yhteydessä kolmesataa vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 23. Niin oli Hanokin koko elinaika kolmesataa kuusikymmentä viisi vuotta. 24. Ja kun Hanok oli vaeltanut Jumalan yhteydessä, ei häntä enää ollut, sillä Jumala oli ottanut hänet pois.” Tässä meillä on lyhyt kertomus Hanokista ja ylistys, johon Uusi testamentti yhtyy (Hepr. 11:5,6). Hän vaelsi Jumalan yhteydessä – Hän oli mitä läheisimmässä kanssakäymisessä, mitä luottavaisimmassa suhteessa Jumalaan. Hän riippui kiinni näkymättömässä Jumalassa ja vaelsi hänen edessään koko ajan, ikään kuin hän olisi läsnä ja näkisi jokaisen teon, kuulisi jokaisen sanan. Hän saavutti kolmen vuosisadan kuluessa Metusalahin syntymän jälkeen sellaisen täydellisyyden asteen, että Jumala päätti ottaa hänet tästä maailmasta, jossa on monenlaista kurjuutta. Kuolemaa näkemättä hänet siirrettiin taivaaseen sekä ruumiin että sielun puolesta. Vaikka korkeaa ikää voidaan myös meidän aikanamme pitää Jumalan lahjana, ja se tulee ottaa vastaan kaikella kiitoksella, on silti myös suurta hyvyyttä Jumalan puolelta, jos hän ottaa jonkun lapsistaan kotiin heidän nuoruuden kukoistuksessaan tai kun he ovat täynnä voimaa ja käyttökelpoisuutta. Hän tietää aina parhaan ajan.

5:25–27: ”Kun Metusalah oli sadan kahdeksankymmenen seitsemän vuoden vanha, syntyi hänelle Lemek. 26. Ja Metusalah eli Lemekin syntymän jälkeen seitsemänsataa kahdeksankymmentä kaksi vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 27. Niin oli Metusalahin koko elinaika yhdeksänsataa kuusikymmentä yhdeksän vuotta; sitten hän kuoli.” Metusalahilla on näin ollen se erikoisasema, että hän on saavuttanut korkeimman iän, mitä kenellekään ihmiselle on muistiin tallennettu.

5:28–29: ”Kun Lemek oli sadan kahdeksankymmenen kahden vuoden vanha, syntyi hänelle poika. 29. Ja hän antoi hänelle nimen Nooa, sanoen: ’Tämä lohduttaa meitä työssämme ja kättemme vaivoissa viljellessämme maata, jonka Herra on kironnut’.” Tässä nähdään, että myös kantaisät kokivat tämän maallisen elämän kurjuuden kaikessa sen vaivalloisuudessa. Mutta Lemek, selittäessään pojalleen antamaansa Nooa-nimeä, osoitti sivumennen, että messiaaninen toivo eli hänessä ja hänen perheessään. Eevan tavoin hän ajatteli, että tämä hänen poikansa oli luvattu Vapahtaja, se, joka toisi levon. Vedenpaisumusta ennen eläneiden isien usko kohdistui siis Kristukseen, ja siinä he pitävät yhtä kaikkien aikojen uskovien kanssa.

5:30–32. ”Ja Lemek eli Nooan syntymän jälkeen viisisataa yhdeksänkymmentä viisi vuotta, ja hänelle syntyi poikia ja tyttäriä. 31. Niin oli Lemekin koko elinaika seitsemänsataa seitsemänkymmentä seitsemän vuotta; sitten hän kuoli. 32. Kun Nooa oli viidensadan vuoden vanha, syntyivät hänelle Seem, Haam ja Jaafet.” Nooan myötä sukutaulu sulkeutuu; hän oli viimeinen kantaisä ennen vedenpaisumusta. Hänen kolme poikaansa mainitaan, koska heistä kustakin tuli ihmiskunnan erillisen haaran esi-isä vedenpaisumuksen jälkeen.

Seuraava luettelo on avuksi oikean käsityksen saamiseksi kantaisien ajasta ennen vedenpaisumusta.