Muut lehdet:
VÄISÄSESTÄ PIISPA

Luther-säätiön tiedotteesta

Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

Concordia 6/2009


Julkisuudessa on esiintynyt useita kannanottoja TT Matti Väisäsen piispaksi valintaan liittyen. Muutama selventävä huomio on paikallaan. TT Matti Väisänen on valittu Lähetysprovinssin (Missionsprovinsen) piispaksi. Hän ei ole Luther-säätiön eikä Suomen ev.lut. kirkon piispa. Hän toimii yhteydessä Lähetysprovinssin lähetyspiispaan ja sen konsistoriin. Hän ei esiinny Suomen ev.lut. kirkon piispana, ja siksi puheet virkavallan anastuksesta on jätettävä omaan arvoonsa. Luterilainen piispanvirkahan ei ole Suomen ev.lut. kirkon yksityisomaisuutta. Väisänen tulee piispana kantamaan hengellistä vastuuta erityisesti niistä pastoreista, jotka on vihitty Lähetysprovinssissa ja vihkii uusia paimenia sen yhteyteen. Näistä paimenista työnantajavastuun kantaa Suomen Luther-säätiö. Samalla Väisänen varmasti tukee ja ohjaa monia muita paimenia, jotka tarvitsevat hengellistä ohjausta ja rippi-isää. Tulevan piispan tehtäviin kuuluu myös Luther-säätiön yhteydessä toimivien jumalanpalvelusseurakuntien tukeminen. Varmasti tuleva piispa myös haluaa Jumalan sanalla rohkaista niin pastoreita kuin seurakuntalaisia laajemminkin Suomessa.


Luther-säätiötä on arvosteltu siitä, ettei se toimi kirkkojärjestyksen mukaan ja sen pitäisi siksi erota ev.lut. kirkosta. Mitä vastaamme? Luterilainen kirkko on aina mieltänyt itsensä sanan kirkoksi. Sillä on oma sosiologinen puolensa hallintorakenteineen ja säädöksineen, mutta ennen muuta se on uskonyhteisö, jolla on oma perustuslakinsa. Se on ilmaistu kirkon tunnustuspykälässä: "Suomen evankelis-luterilainen
kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin ja joka on ilmaistu…luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan Kj 1§". Raamatun sana on siis kirkon ohjenuora, jonka alle niin piispojen kuin seurakuntien tulee taipua. Se yksin määrittelee oikean kirkollisuuden. Kirkkohistoria osoittaa, että Raamatun sana ja kirkkojärjestys voivat joutua vastakkain. Näin Martti Luther poltti Rooman kirkon kanonisen lain, ei siksi, etteikö kirkko tarvitse välttämättä järjestystä, vaan koska sitä käytettiin Raamatun sanaa turhentamaan.

Lähde: www.luthersaatio.com



Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus