PÄÄKIRJOITUS  Concordia 6/2006

Hannu Lehtonen
Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

Concordia 6/2006


Nykyään puhutaan varsin paljon erilaisista fobioista eli peloista. Eräs blogin kirjoittaja kertoo, että hänen puhumaansa kieltä on viimeisten vuosien aikana rikastutettu kolmella sanalla: homofobia, xenofobia ja islamofobia.

Edellä olevista kolmesta termistä meillä Suomessa lienee tällä hetkellä käytössä vain ensimmäinen. Kyseinen kirjoittaja selittää näitä termejä seuraavasti. Homofobinen käsitys on esimerkiksi sellainen, jonka mukaan homoseksuaalisuus on jotain luonnotonta, poikkeama luonnon normista. Vastaavasti xenofobiasta kärsii se, jonka mielestä siirtolaisuutta omaan maahan tulisi rajoittaa. Islamofobiasta taas kirjoittajan mielestä voidaan syyttää niitä, jotka kyseenalaistavat sen, että islam on rauhan uskonto.

Tällaisilla fobioilla ei siis ole enää mitään tekemistä varsinaisten fobioiden eli pelkojen kanssa. Fobia tällä tavalla ymmärrettynä tarkoittaakin sitä, että jollakulla on poikkeava käsitys. Kirjoittaja päätyy johtopäätökseen: ”On kysymys mielipiteen sorrosta.”

Mainittu kirjoittaja on tehnyt syvälle luotaavan havainnon siitä, miten suuri merkitys kielenkäytöllä on. Kun toisella kannalla olevia lähdetään leimaamaan sairaiksi, ollaan hyvin arveluttavalla tiellä. Tästä ei välttämättä ole pitkää matkaa siihen, mitä tapahtui entisessä Neuvostoliitossa, jossa toisin ajattelijoita suljettiin psykiatrisiin sairaaloihin.

Mitä vielä tulee ylipäänsä sanaan pelko, on hyvä muistaa, että Raamatussa tuo sana esiintyy ensimmäisen kerran syntiinlankeemuksen yhteydessä. ”Mutta Herra Jumala huusi miestä ja sanoi hänelle: ’Missä olet?’ Hän vastasi: ’Minä kuulin sinun askeleesi paratiisissa ja pelkäsin, sillä minä olen alasti, ja sen tähden minä lymysin’.” (1. Moos. 3:9-10) Synti on tuonut pelon tähän maailmaan. Siksi hyvin monta kertaa Raamatussa toistuvat sanat ”älkää pelätkö” kaikkein ensimmäisenä Jumalan viestinä meille ihmisille. Erityisesti tämä viesti annettiin jouluyönä, kun enkeli julisti paimenille: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” (Luuk. 2:10-11) Tämä viesti on tarkoitettu meillekin vastaanotettavaksi. Saamme iloita sekä jouluna että joka päivä siitä, että meille on syntynyt Vapahtaja, joka on meidät vapahtanut ja lunastanut kaikista synneistämme verellään.


Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus