Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa. Ps. 126:4.

Näitä sanoja pitäisi lakkaamatta rukoiltaman, ellei suulla, niin kuitenkin sydämessä hartaasti huoaten. Pyhä Paavalikin sanoo: "Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana" (Kol. 3:16), nimittäin niin, ettei sitä teroiteta ainoastaan opetuksessa, vaan myös rukouksessa. Näin sen tähden, että meidän vastustajamme, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä. Me olemme heikot ja meillä on aarre maallisissa astioissa, vieläpä meitä raskauttaa liha, joka vielä on täynnä syntiä; uskokin on vielä kuin hento, tuleentumaton korsi, jota tuuli häilyttää, ja se saattaa kaatua. Sitä eivät kuitenkaan ymmärrä ne, jotka luulevat olevansa kristittyjä, vaikkeivät ole vielä saaneet kokea vaaraa taistelussa. Sellaiset ihmiset eivät pysy vakaina, vaan ajelehtivat kaikkinaisissa opin tuulissa sinne tänne tai tulevat täysin jumalattomiksi. He eivät ymmärrä, että on tarpeen joka päivä kasvaa, voidaksemme vastustaa saatanaa, joka ajaa meitä halveksimaan Jumalaa ja ihmisiä. Siksi täytyy valvoa ja rukoilla, Herran käskyn mukaan.

Tätä psalmin jaetta ei ole ymmärrettävä niin, kuin profeetta rukoilisi tulevan lunastuksen ilmestymistä; hän rukoilee edustaen kristittyjä, joiden tulee alati rukoilla näin ja sanoa: Herra, sinä olet kirvoittanut minut vankeudesta, virvota minua vieläkin; sinä ole antanut minulle anteeksi syntini, anna anteeksi minulle vieläkin; sinä olet surmannut perkeleen, surmaa hänet vieläkin; sinä olet poistanut lain, poista se vieläkin. Meidän täytyy näet rukoilla sitä, mitä meillä jo entuudestaan on, että tulisimme täydellisesti puhtaiksi, mikä tapahtuu, kun tämä synnin hallitsema ruumis kuolee.

"Käännä meidän kohtalomme" merkitsee siis: lunasta meidät, jotka olemme alkaneet olla uusia luomuksia, että niinkuin lunastus on Kristuksen kautta täydellisesti tapahtunut, mekin sen täydellisesti käsittäisimme ja sovittaisimme itseemme. Tässä elämässä sotivat monet asiat tätä lunastusta vastaan, sen tähden täytyy meitä suojella niin, ettemme lankea takaisin entiseen kohtaloomme ja ettei perkele kukistaisi uskoamme. Liha on näet heikko, mutta perkele voimakas; ellei nyt Jumala suojele ja ylläpidä meitä, raukeaa meidän lunastuksemme alku. Meidän on siis alati rukoiltava, että me tulisimme joka päivä uudistetuiksi, siksi kunnes kuolema tekee ratkaisevan lopun vanhasta ihmisestä. Silloin tapahtuu kohtalomme täydellinen kääntäminen, niinkuin sadepurot kuivuvat Etelämaassa. Tässä on kehoitus totuttelemaan alinomaiseen rukoukseen ja pyhän Raamatun tutkimiseen. Ne jotka eivät milloinkaan ole taistelleet perkelettä vastaan, eivät tiedä, kuinka tarpeellinen rukouksen henki on. Laiminlyöminen ja suruttomuus kasvavat päivittäin, aivan kuin ruoste raudassa, ja sana luistaa meidän käsistämme ennen kuin huomaammekaan. Jos näin käy, silloin saatana on puoleksi voittanut, sillä hän ei makaa, vaan ottaa vaarin jokaisesta tilaisuudesta ja karkaa kimppuumme silloin, kun hän tietää, että sydän ei ole kiinni sanassa. Hän osaa pienestä kipinästä puhaltaa suuren tulen, ennen kuin se voidaan tukahduttaa ja Kristus jälleen käsitetään sanalla. Sen tähden tulee Raamatun sanaa harjoittaa ja rukoilla, kun käymme levolle ja kun nousemme levolta, ettei vihollinen tapaisi meitä joutilaina ja varustamattomina ja ryöstäisi meiltä lunastusta sydämistämme.

Hengellinen virvoittaja. Jokapäiväisiä Jumalan sanan tutkisteluja, Martti Lutherin kirjoista kokoilleet J.L. Pasig ja Geo.