IANKAIKKISEN ELÄMÄN SANAT


Martti Luther
 Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

 Concordia 5/2010

”Simon Pietari vastasi hänelle: ’Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat’.” (Joh. 6:68)

Valo, jota evankeliumi meidän aikanamme levittää maailmaan, on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ihanan tulemisen varma merkki. Se on kuin aamurusko, joka edeltää iankaikkisuuden päivää ja vanhurskauden aurinkoa.

Kun Jumala, meidän Herramme, jo tässä elämässä on tuhlaillen antanut jaloja lahjojaan, mitä tuleekaan tapahtumaan iäisessä elämässä, jolloin kaikki tulee täydelliseksi.

Kristityn tulisi katsella tätä ajallista elämää suljetuin silmin tai vain silmäluomien raoista, mutta tulevaa iäistä elämää tulee hänen katsoa avoimin silmin ja kirkkaassa valossa. Ja hänen tulisi tässä elämässä olla vain vasemmalla kädellään, mutta tuossa taivaallisessa elämässä tulisi hänen olla oikealla kädellään, koko sielullaan ja koko sydämellään, ja hänen tulee joka aika sitä varmassa toivossa odottaa.

Elämää voidaan verrata purjehdusmatkaan. Sillä samoin kuin merimiehellä on edessään satama, johon hänen matkansa suuntautuu ja johon saavuttuaan hän on turvassa kaikilta vaaroilta, on meillekin annettu lupaus iankaikkisesta elämästä, jossa saamme aivan kuin satamassa levätä turvassa ja rauhallisina. Mutta kun laiva, jossa purjehdimme, on heikko, ja sitä ahdistavat usein ankarat myrskyt ja hirmuiset aallot tahtoen kokonaan upottaa sen, tarvitsemme todella taitavan perämiehen, joka niin viisaasti ohjaa laivaa, ettei se törmää karia vasten ja uppoa. Mutta meidän ohjaajamme on yksin Jumala, joka ei ainoastaan tahdo, vaan myös voi ohjata ja suojella laivaa, niin että vaikka ankarat aallot ja rajumyrskyt sitä heittelevätkin, se kuitenkin pääsee ilman vahinkoa ja vauriota turvalliseen satamaan.

Ei meidän majamme ole tässä maailmassa, vaan taivaassa. Siellä olemme kansalaisia ja Jumalan perillisiä, niin, olemme jo siellä sydämen puolesta uskossa ja hengessä. Sillä me uskomme pyhän kristillisen seurakunnan, kuolleitten ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän. Sen tähden on meillä se varma toivo, että me viimeisenä päivänä nousemme ja saamme iankaikkisen elämän.


Martti Luther, s. 100–101. Luther opastaa. Lutherin neuvoja uskon ja elämän kysymyksissä. Helsinki 1943. SNKL.


Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus