PÄÄKIRJOITUS  Concordia 4/2008

Hannu Lehtonen
 Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

Concordia 4/2008


Kauhajoen koulusurmat pysäyttivät koko yhteiskuntamme. Tiedotusvälineet uutisoivat tällaisista tapahtumista kaiken mahdollisen. Tämä järkyttävä tapahtuma on käynnistänyt myös paljon keskustelua ja pohdintaa.

Me kauhistelemme täydellä syyllä tällaista kammottavaa veritekoa. Mutta samanaikaisesti tiedotusvälineet vaikenevat aborteista, joita meidänkin maassamme tehdään jatkuvasti. Kuluneen kesän uutisotsikoihin nousi tapahtuma seurakunnan rippileirillä. Pastori Sandell oli näyttänyt kannettavalla tietokoneellaan oppilaille pienen pätkän aborttifilmistä. Tästä aiheutui kantelu vanhempien taholta, sitä seuraten piispan kirjallinen huomautus ja lopulta rikosilmoitus.

Tämä tuohtumus on kovin valikoivaa laadultaan. Tiedämme, että tiedotusvälineiden kautta näytetään tänä päivänä monenlaista. Miksi nuorille ei saisi näyttää, mitä abortissa todella tapahtuu? Tämä voisi antaa monelle nuorelle miettimisen aihetta ja estää monta tulevaa aborttia.

Miksi filmin näyttäminen aiheutti mielten kuohua? Syitä voi olla useita, mutta eikö suurin syy ole se, että yhteiskuntamme ei halua nähdä sitä, mitä sairaaloissa jatkuvasti tapahtuu? Kuvat abortoiduista sikiöistä tekevät kipeää. Ne tuovat eteemme sen todellisuuden, että abortti kohdistuu ihmisolentoon eikä johonkin solumassaan. Tosiasia on, että hedelmöitynyt sikiö on oma itsenäinen ihmisensä elintoimintoineen. Hänen sydämensä lyö ja hänellä on aivotoimintaa. Kymmenen viikon ikäinen sikiö osaa imeä peukaloaan ja tehdä kuperkeikan äitinsä kohdussa.

Tilastotiedot osoittavat, että maassamme tehtiin vuonna 2007 ennakkotietojen mukaan 10303 aborttia (Stakes). Vuoden 2006 tiedoista on laskettavissa, että keskimäärin joka seitsemäs lapsi abortoitiin. On arvioitu, että vuoden 1970 jälkeen maassamme on tehty yli 420000 aborttia.

Aborttifilmin näyttämisestä syntynyt kohu olisi antanut kirkon johdolle tilaisuuden puhua tästä asiasta. Mutta piispat vaikenevat. Yksikään heistä ei ole noussut vastustamaan aborttikäytäntöämme eikä puolustamaan sikiöiden oikeutta elää.

Elämä on Jumalan lahja. Raamattu puhuu hyvin vakavasti siitä, miten Jumala suhtautuu viattoman veren vuodattamiseen: ”Mutta teidän oman verenne minä kostan; jokaiselle eläimelle minä sen kostan, ja myöskin ihmisille minä kostan ihmisen sielun, toiselle toisen sielun.” (1. Moos. 9:5)

Abortin tehnyt nainen ei nykyisen lainsäädännön mukaan ole syyllistynyt lain rikkomiseen, mutta moraalinen kysymys on toinen asia. Ei ole ihme, että aborttiin päätynyt nainen voi kokea pahaa oloa, psyykkisiä häiriöitä jne. Oikea lääke tähän olisi kohdata aidosti syyllisyys. Kristus sovitti ristillä kaikki synnit, myös oman lapsen surmaamisen synnin. Ei ole myöskään oikein puhua vain abortin tehneistä naisista. On kysymys myös isistä, lääkäreistä ja itse asiassa koko yhteiskunnasta.


Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus