JUMALA MENETTELEE IHMEELLISESTI PYHIÄNSÄ KOHTAAN


Martti Luther
 Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

 Concordia 1/2008


”Ja Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkin lanteilleen ja suri poikaansa pitkät ajat. Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä kävivät häntä lohduttamaan, mutta hän ei huolinut lohdutuksesta, vaan sanoi: "Murehtien minä menen tuonelaan poikani tykö." Ja hänen isänsä itki häntä.” (1. Moos. 37:34-35)

Katso tämä on oikea kultainen kertomus, jossa Jumala opettaa, miten hän kohentaa ja keittää pyhiään ja menettelee heidän kanssaan kuten olisi se kaikki valetta, mitä hän on heille luvannut. Hän oli luvannut tehdä Jakobin siemenen suureksi ja siunata häntä; ja ottaa häneltä kaiken, mikä hänelle on rakkainta, riistää häneltä toivon ja lohdutuksen, ettei hän tiedä onko hän vihoissaan hänelle eli hänen ystävänsä. Kuitenkin täytyy hänen pysyä sanassa ja jättää Jumalan huomaan miten hän tahtoo lupauksensa täyttää. Sellaista tulee meidänkin oppia jos Jumala ottaa meiltä rakkaimpamme, että voisimme toivoa ja lohduttaa itseämme, ettei hän kuitenkaan tahdo meitä hyljätä, vaan paljon enemmän ja parempaa antaa. Miten suuria tuskia tämä tuotti Jakobille, jätän jokaisen itsensä ajateltavaksi, varsinkin kun sellaisten hurskaitten ihmisten luonto oli oikeamielinen ja tunteellinen. Kyllä se jätti suuret arvet hänen sydämeensä, sillä hän ei ollut mikään tuulen lyömä, kuten jotkut isät ovat. Sen tähden sanoo teksti: Ja kaikki hänen poikansa ja tyttärensä nousivat häntä lohduttamaan; mutta hän ei tahtonut antaa itseään lohduttaa.

Tällä näyttää Jumala, ettei hän hylkää luontoa, vaan antaa sen olla pyhissä ihmisissä, että se heissä paranisi ja että hän tekisi heitä hurskaammiksi. Toisinaan antaa hän jonkun täyttyä niin Pyhästä Hengestä, ettei hän pelkää mitään maan päällä; mutta muuten antaa hän luonnon tuntea ja joutua liikutukseen, niin kuin hän sen luonut on. Sillä ellei synti sekaannu mukaan, ei mikään luonnollinen liikutus ole pahasta; kuten myös näemme miten Kristus on kaikkea kokenut ja tuntenut luonnollisesti, kuten mikä muu ihminen tahansa. Siten on luonnollinen taipumus että vanhemmat rakastavat lapsiaan ja surevat, jos heille pahoin käy; kuten myös nähdään villien ja järjettömien petojen huolehtivan penikoistaan. Päinvastoin on myös luonnollista, että lapset rakastavat vanhempiaan ja varustavat heitä kaikella hyvällä. Niin oli Jakobilla luonnollinen isän sydän pitäessään Josephia rakkaana lapsenaan, koska hän oli oikeasta vaimosta syntynyt hänen vanhoilla päivillään.

Martti Luther, Saarnoja Ensimmäisestä Mooseksen kirjasta, s. 413-414. Näköispainos vuoden 1915 Painoksesta. Panelian painotuote 1989.


Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus