LAMPAAT ARVIOIVAT PAIMENENSA


C. F. W. Walther (1811-1887), teol. tri, USA
 Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

 Concordia 5/2007


Jumalan kirkko maan päällä on ollut alusta asti taisteleva kirkko. Maailman valtiaat ovat aina sortaneet ja vainonneet sitä. Myös kirkon sisäpuolella on kaikkina aikoina noussut miehiä, jotka ovat levittäneet vääriä opetuksia ja tehneet itselleen puolueita. Siten he ovat sekoittaneet kirkkoa sekä aiheuttaneet jakaantumista ja pahennuksia. Aadamin kirkossa oli Kain, itsevanhurskas; Nooan kirkossa Haam, isänsä häpäisijä; Aabrahamin kirkossa Ismael, pilkkaaja; profeettojen kirkossa saarnasivat monet väärät profeetat, vaikka Herra ei ollut heitä lähettänyt. He antoivat ihmisille väärän lohdutuksen ja johtivat heidät epäjumalanpalveluksen syntiin.

Myös apostolisessa kirkossa, lähes kaikissa paikoissa, joissa evankeliumia saarnattiin ja se vastaanotettiin, nousi harhaoppisia, jotka aiheuttivat hajaantumista, vieläpä usein panivat kokonaisia kukoistavia seurakuntia sekaisin. Pyhä Paavali mainitsee näistä erikseen Aleksanterin, kuparisepän, Hymenaeuksen ja Philetuksen, ja pyhä Johannes mainitsee koko nikolaiittojen lahkon. Näin on myös tänä päivänä. Aina ja kaikkialla siellä, missä puhdasta oppia on kuultu, on noussut vastustajia. Saatana ei ole koskaan voinut jättää kirkkoa omistamaan rauhanomaisesti sen taivaallisia aarteita. Kirkon on siksi täytynyt aina käyttää Jumalan sanaa, ei ainoastaan sielun ruokana, vaan myös aseena taukoamattomassa sodankäynnissä vääriä opettajia vastaan. Jos kirkko lakkaa taistelemasta, se ei voi kauan pysyä kirkkona. Aivan kuten kevätaurinko ei houkuttele talviunesta esiin ainoastaan hyvää siementä vaan myös rikkaruohoja, samoin siunatulla Jumalan sanan saarnalla herätetään saatana, joka pyrkii kylvämään valhevehnäänsä vehnän joukkoon ja siten tukahduttamaan sen.

Nyt me kysymme: miksi Jumala sallii laumansa, jota paimenten on määrä vartioida, myös joutua susien hyökkäyksen kohteeksi, jotka esittelevät itsensä paimenina vangitakseen petollisesti lampaat ja tuhotakseen ne. Jumala voisi estää tämän. Miksi hän ei tee niin? Jumalan sana antaa erityisesti kaksi syytä. Jumala sallii sen toisaalta koetellakseen lapsiaan ja toisaalta rangaistakseen kiittämättömiä kuulijoita. Pyhä Paavali sanoo korinttolaisille: ”Täytyyhän teidän keskuudessanne olla puolueitakin, että kävisi ilmi, ketkä teistä kestävät koetuksen.” (1. Kor. 11:19) Jos kukaan ei koskaan hyökkäisi puhtaan opin kimppuun, ei koskaan olisi todella ilmeistä, kuka pitää siitä tiukasti kiinni. Mutta kun kirkossa nousee vääriä opettajia ja hurmahenkiä, silloin myös tulevat ilmi ne, jotka vilpittömästi välittävät puhtaasta sanasta. Silloin vanhurskaan usko koetellaan ja vahvistetaan. Jos puhdasta oppia vastaan ei koskaan hyökättäisi, kristityistä tulisi pian velttoja, laiskoja ja penseitä. Mutta mitä selvemmin toiset poikkeavat Jumalan sanasta, sitä enemmän kristittyä yllytetään tutkimaan sitä huolellisesti ja kiinnittämään tunnollisesti huomio jokaiseen sanaan. Mitä enemmän sanan väärentäjiä kerääntyy puhdasoppista opettajaa vastaan, sitä tarkemmin hänen täytyy tutkia kaikki, ja sitä enemmän hän sen tähden kasvaa jumalallisessa tiedossa ja varmuudessa. Harhaoppiset eivät sen vuoksi ole mitään muuta kuin kirkon hiomakivi, jonka avulla se oppii käyttämään Hengen miekkaa yhä tarkemmin. Siten voi pahasta tulla hyvää Jumalan käden kautta.

Jumala toteuttaa usein kovimmat tuomionsa väärien opettajien välityksellä. Jumala suo monesti jollekin maalle tai kirkolle oikeita opettajia joksikin aikaa. Mutta sitten tapahtuu usein, että heitä halveksitaan ja heidät vastaanotetaan kiittämättömästi. Maalliset aarteet pidetään arvokkaampina kuin puhdas sana ja sakramentti. Ihmiset alkavat hävetä maailman edessä puhtaan opin tähden. Puhdasoppisen viran ylläpitämiseksi ei tehdä mitään. Jumalan sanaa kuunnellaan uneliaalla mielellä. Opitaan halveksimaan sitä. Lopulta Jumala sallii moisten kiittämättömien opetuslasten menettää taivaalliset aarteet, niin että ne, jotka ovat halveksineet kallisarvoista Jumalan sanan leipää, ravitaan rangaistukseksi ihmistekoisen opetuksen arvottomilla kivillä. Niinpä pyhä Paavali kirjoittaa lopun ajan kristityistä: ”...sen tähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sen tähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen...” (2. Tess. 2:10-11)

Älä siis pidä sitä vähäisenä asiana, että voit nyt kuulla puhdasta Jumalan sanaa joka sunnuntai. Tiedän, etten saarnaa teille oman sydämeni ajatuksia, vaan Jumalan neuvon pelastukseksemme siten kuin se on ilmoitettu, selitetty ja tunnustettu puhdasoppisen kirkon tunnustuskirjoissa. Tiedän, että te pelastutte, kun otatte sydämellenne sen, mitä olen teille saarnannut, otatte siitä vaarin ja pidätte sen.

Silti ystäväni, virkani mukaisesti minun tulee kyetä sekä neuvomaan terveellä opilla että kumoamaan vastaansanojien väitteet. Velvollisuuteni ei ole ainoastaan johtaa teidät evankeliumin laitumille, vaan myös varoittaa teitä vääristä opettajista. Suokaa minun sen tähden nyt tarttua siihen aiheeseen, jonka päivän evankeliumimme antaa.

Matt. 7:15-23: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä. Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä. Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen. Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään. Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon. Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.”

Kun Kristus oli esittänyt oikean opin, hän nyt, äskeisessä tekstissä, varoittaa vääristä opettajista ja sanoo kuulijoilleen: ”Kavahtakaa.” Näillä sanoilla Kristus ottaa tuomiovallan opettajilta ja antaa sen opetuslapsille. Hän ottaa sen paimenilta ja antaa sen lampaille. Esitän siksi teidän hartaudeksenne:


Lampaat arvioivat paimenensa

Osoitan teille

1. että lampaat ovat tuomareita;
2. että sen vuoksi heidän tulee tuntea oikea oppi ja olla lujat siinä;
3. että he eivät saa antaa itsensä tulla petetyiksi pelkällä hyvällä ulkonaisella olemuksella; ja lopuksi
4. että heidän pitää ennen kaikkea etsiä oikeita hedelmiä


Lampaat ovat tuomareita.

Kristus sanoo vuorisaarnassaan, jossa eivät olleet läsnä ainoastaan oppilaat vaan myös suuri ihmisjoukko: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja… Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” Tämä Jumalan Pojan kehotus osoittaa meille selvästi, miten täysin väärä on se periaate, että saarnaajien tulisi saarnata ja kuulijoiden vain kuunnella, että paimenten tulisi johtaa ja lampaiden vain seurata, että pappien tulisi tehdä päätökset ja seurakunnan vain myöntyä niihin. Ei. Kun Kristus vetoaa kuulijoihinsa, että nämä kavahtaisivat vääriä profeettoja ja tuntisivat oikean ja väärän heidän hedelmistään, hän siten panee kaikki kuulijat istumaan tuomarin paikalle, asettaa totuuden mitan heidän käsiinsä ja käskee heitä luottavaisesti lausumaan tuomionsa opettajistaan.

Kaikki, mitä Kristuksen kirkossa opetetaan, koskee sielumme pelastusta. Näissä asioissa ei kukaan saa olla riippuvainen jostain toisesta henkilöstä. Kenenkään ei tule perustaa uskoaan toisen ihmisen varaan. Kunkin tulee elää oman uskonsa mukaisesti, ja hän pelastuu vain omalla uskollaan. Kukaan toinen ei voi kuolla meidän puolestamme, kukaan toinen ei voi tulla meidän sijastamme Jumalan eteen. Kukaan toinen ihminen ei voi seistä Jumalan tuomioistuimen edessä meidän sijastamme. Jokaisen tulee kerran vastata Jumalalle omasta uskostaan ja elämästään. Silloin hän ei voi viitata toiseen ja sanoa: ”Tämä tai tuo opetti minulle siten. Minä uskoin ja seurasin häntä.” Ei. Asioissa, jotka koskevat sinun sieluasi, et saa katsoa toisen henkilön silmillä vaan omilla silmilläsi. Jos sallit itsesi tulla petetyksi, olet pettänyt itsesi. Vastuu on sinun. Jumala sanoo kyllä vaativansa väärän opettajan kädestä niiden veren, jotka tämä on johtanut harhaan, mutta hän sanoo myös, että petetyn on kuoltava oman syntinsä tähden (vrt. Hes. 3:17-21; 33:1-9).

Jumalan valtakunnassa me kaikki olemme samanarvoisia. Pyhä kaste ottaa kuninkaalta purppuran ja kerjäläiseltä ryysyt ja pukee heidät kummatkin Kristuksen vanhurskauden viittaan. Jumalallisissa asioissa ei olla riippuvaisia oppineisuudesta tai pyhyydestä tai nokkeluudesta tai järkevyydestä. Usein tapahtuu, että oppineimmat ovat kaikkein turmeltuneimpia. Ihmisviisaus on hulluutta Jumalalle. Ihmisnokkeluus on typeryyttä hänelle. Ihmisvanhurskaus on hänelle synti. Jotta oppinut mies voisi päästä taivaaseen, hänen täytyy kavuta alas ihmisviisautensa korkeuksista ja tulla lapseksi. Jumala näet ilmoittaa salaisuutensa ainoastaan pienille lapsille, jotka nöyrästi tunnustavat luonnollisen sokeutensa ja pimeytensä. Sen tähden jumalallisissa asioissa ei ketään ole suljettu ulos tuomarin virasta. Kaikki Kristuksen lampaat ovat tuomareita – sekä oppinut että maallikko, mies ja vaimo, poikamies ja naimaton nainen, nuori ja vanha – sillä se koskee kunkin sielua, hänen elämäänsä, hänen pelastustaan.

Sen tähden me havaitsemme, että jopa pyhä, erehtymätön apostoli ylisti berealaisia, koska he eivät vastaanottaneet apostoleita koettelematta heitä, vaan he vertasivat Uuden testamentin ilmoitusta Vanhan testamentin ilmoitukseen, ja he tutkivat joka päivä profeettojen kirjoituksia nähdäkseen, olivatko asiat siten, kuin apostolit olivat saarnanneet. Myös pyhä Johannes neuvoo kuulijoitaan: ”Rakkaani, älkää jokaista henkeä uskoko, vaan koetelkaa henget, ovatko ne Jumalasta...” Mutta ennen kaikkea on huomionarvoista, että pyhä Paavali kirjoittaa korinttolaisille, jotka hän oli useita vuosia aiemmin saattanut uskoon: ”Minä puhun niin kuin ymmärtäväisille; arvostelkaa itse, mitä minä sanon.” (1. Kor. 10:15) Te näette, rakkaani, että Jumala ei tahdo, että te koettelematta vastaanotatte ihmisen tekemän kirjan tai luennon tai ihmispäätöksen tai ohjeen. Ette saa sallia kenenkään hallita teidän omaatuntoanne. ”Yksi on teidän mestarinne, Kristus.” (Matt. 23:10) Sellaisia asioita ei tule ratkaista enemmistöillä. Kuuluisassa Nikaian ekumeenisessa kirkolliskokouksessa oli kolmesataa kahdeksantoista puhdasoppista piispaa kokoontuneena kaikkialta. Kolmesataa seitsemäntoista tahtoi tehdä päätöksen, että papeilta kielletään avioliitto. Yksi ainoa ja hän poikamies nimeltä Paphnutius, nousi kaikkia vastaan ja osoitti Jumalan sanasta papiston oikeuden avioliittoon. Tämän yhden äänen tähden kaikki kolmesataa seitsemäntoista piispaa vetivät äänensä takaisin ja tämä yksi ääni pääsi voitolle.

Rakkaat ystäväni, jos te olisitte kerran oivaltaneet, että tuomarin virka kuuluu teille, ette olisi astuneet niin monille ja niin vaarallisille sivupoluille. Teidän saarnaajanne menivät väärille teille ja te seurasitte koettelematta, väärässä luottamuksessa ihmiseen. Kuinka murheellisia ovatkaan seuraukset olleet. Tuntekaa ja vaalikaa sen tähden oikeuttanne. ”Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on.” (1. Tess. 5:21) Mutta tämä johtaa tutkistelumme toiseen kohtaan, nimittäin siihen, että jos lampaiden on määrä tuomita paimeniaan, niin heidän tulee myös tuntea oikea oppi ja olla varmat siitä.


Lampaiden tulee tuntea oikea oppi ja olla lujat siinä.

Maallisissa, ajallisissa asioissakaan tuomari ei rohkene lausua tuomiota mielivaltaisesti. Valan vannonut valamies ei myöskään voi tehdä niin, sillä on olemassa lakikirja, jonka mukaan ihmiset on tuomittava. Sitä, joka hallitsee jossain valtiossa oman halunsa mukaisesti, kutsutaan tyranniksi. Siellä syytön ei löydä mitään turvaa eikä rikollinen saa mitään rangaistusta. Jos näin on valtiossa, niin paljoa enemmän niin on kirkossa, jossa vaakalaudalla eivät ole maalliset ja ajalliset vaan hengelliset ja jumalalliset asiat.

Koko seurakunnalla ja jokaisella sen jäsenellä on toden totta pyhä, luovuttamaton ja kiistaton oikeus arvioida oppia, koetella sitä, hyväksyä se tai torjua se. Mutta kirkossa ei kukaan saa hallita ja vallita väkipakolla – ei seurakuntakaan. Kristus sanoo: ”Te tiedätte, että kansojen ruhtinaat herroina niitä hallitsevat, ja että mahtavat käyttävät valtaansa niitä kohtaan. Näin älköön olko teillä keskenänne, vaan joka teidän keskuudessanne tahtoo suureksi tulla, se olkoon teidän palvelijanne, ja joka teidän keskuudessanne tahtoo olla ensimmäinen, se olkoon teidän orjanne; niin kuin ei Ihmisen Poikakaan tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antamaan henkensä lunnaiksi monen edestä.” (Matt. 20:25-27) Seurakunnan ei tule myöskään antaa määräyksiä. Se ei saa sanoa: tämä on meidän tahtomme, tämän me määräämme; näin sen tulee olla, sillä meitä on monta ja meillä on valta. Ei. Ihmisen ei tule hallita meidän keskuudessamme, vaan Jumalan, Jeesuksen Kristuksen, hänen pyhän Sanansa yksin. Kuten on kirjoitettu psalmissa 82: ”Jumala seisoo jumalien kokouksessa, hän on tuomari jumalien keskellä.” (Ps. 82:1) Tai kuten pyhä Pietari sanoo: ”Jos joku puhuu, puhukoon niin kuin Jumalan sanoja.” (1. Piet. 4:11) Kirkossa ei valtaistuimella istu kukaan muu kuin Jeesus Kristus. Hän on kirkon pää, Ylipaimen, Herra, Mestari ja Tuomari. Koko kirkko istuu hänen jalkojensa juuressa ja tuomitsee vähäisempänä tuomarina taivaallisen Hallitsijansa Lakikirjan mukaan.

Mitä rakkauteen tulee, me olemme toinen toistemme velallisia, palvelijoita ja orjia; mutta mitä uskoon tulee, kukaan ei ole toisen orja. Me kaikki olemme ainoastaan Kristuksen orjia, hänen kaikkein pyhimmän Sanansa, ainoan muuttumattoman säännön ja ohjeen, alaisia. Kaikkien tulee polvistua tämän Sanan edessä, niin paimenen kuin lampaan. Kaikkien, sekä opettajien että kuulijoiden, tulee antaa tuomita itsensä tämän Sanan mukaisesti.

Koska lampaiden on määrä olla paimentensa tuomareita, huomaatte, että jokaista kristittyä kehotetaan täten vakavasti tutkimaan päivittäin Kirjoituksia, niin että hän pystyy erottamaan totuuden valheesta, kullan ja hopean heinästä, oljesta ja sängestä.

Miettikää siis, ystäväni, mitä vakavimmin sitä, että teidät on kutsuttu tuomarin virkaan seurakunnassa. Perehtykää yhä paremmin Lakikirjaan, jonka mukaisesti teidän tulee tuomita. Ahkeroikaa joka päivä voidaksenne olla yhä paremmin perehtyneitä puhtaaseen oppiin, niin että kykenette yhä paremmin käyttämään jumalallista vaakaa, jumalallista sääntöä ja koetinkiveä. Älkää halveksiko Pyhien Kirjoitusten, puhdasoppisten opettajien ja erityisesti puhdasoppisen luterilaisen kirkon julkisten tunnustuskirjojen ahkeraa tutkimista. Älkää ajatelko, ettei teillä ole aikaa, että teidän täytyy huolehtia maallisesta kutsumuksestanne. Kysymys on teidän sielunne pelastuksesta. Eikö teillä tulisi olla aikaa siihen? Tullaksenne oikeiksi tuomareiksi kirkossa teidän tulee pitää Jumalan sanan puhdas oppi rakkaampana ja kallisarvoisempana kuin mikään muu maailmassa. Mutta teidän täytyy myös olla niin lujat opissanne, että ennemmin kuolisitte kuin poikkeaisitte siitä kirjaimenkaan vertaa. Teidän täytyy olla niin uskolliset, ettette kysy, ovatko oppineet, viisaat ja arvossa pidetyt teidän puolellanne. Teidän uskonne ei näet saa perustua ihmisten arvovaltaan, olkoot he kuinka pyhiä ja viisaita tahansa, vaan yksin erehtymättömään Jumalan Sanaan. Teidän pitää voida sydämestänne sanoa opetuslasten kanssa: ”Herra, kenen tykö me menisimme? Sinulla on iankaikkisen elämän sanat ja me uskomme ja ymmärrämme, että sinä olet Jumalan Pyhä.” (Joh. 6:68-69)

Miksi niin monet luterilaiset kääntyvät nyt lahkoihin? Sen tähden, että he eivät ole tunteneet kirkkonsa oppia tai jos he ovat tunteneet sen, he eivät ole vastaanottaneet sitä Jumalan sanan perusteella vaan ainoastaan muiden suosituksesta. Sellaiset ihmiset sallivat, että heitä ”viskellään kaikissa opintuulissa.” (Ef. 4:14)

Mutta monet saattavat tässä sanoa: olen niin heikko tiedossa, miten minä koettelen opetuksia? Sinustakin on pidetty huolta, rakas kristittyni. Sinulla on Lutherin Vähä katekismus. Siinä sinulla on ihana tiivistelmä koko kristillisestä uskosta ja sen pääkohdista. Sen, mikä ei ole sopusoinnussa katekismuksen kanssa, voit rohkeasti heittää pois etkä erehdy. Löydät katekismuksestasi lyhyesti ja yksinkertaisesti kaiken, mikä sinun on välttämätöntä tietää pelastukseksesi ja puhtaan opin koettelemiseksi. Ensimmäisessä osassa saat opetusta oikeista, Jumalaa miellyttävistä teoista. Toisessa osassa pelastavasta uskosta, kolmannessa osassa oikeasta, hyväksyttävästä rukouksesta sekä neljännessä, viidennessä ja kuudennessa oikeista sakramenteista ja avainten virasta. Huoneentaulusta opit oikean kristillisen asenteen kutsumustasi ja asemaasi kohtaan.

Silti, ystäväni, Kristus varoittaa kuulijoitaan, ettei heidän pitäisi antaa pelkän hyvän ulkonaisen olemuksen antaa pettää itseään. Se on kolmas asia, josta nyt puhun teille.


Lampaat eivät saa antaa pelkän hyvän ulkonaisen olemuksen pettää itseään.

Kristus sanoo: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.” Erityisesti tänä viimeisenä luopumuksen aikana on, hyvä kuulijani, henkilöitä, jotka, vaikka ovat Kristukseen kastettuja, kieltävät hänen jumaluutensa ja sovituksen. He pilkkaavat kolmiyhteistä Jumalaa ja julistavat, että pyhä Raamattu on satukirja. Nämä ovat susia susien vaatteissa. Jos heidän Kaikkeinpyhimmän pilkkaamisensa johtaa jonkun harhaan hänen uskossaan, niin hänen on täytynyt aiemmin menettää oikea usko sydämestään ja tietoisesti kääntyä pois Jumalasta. Kristitty pystyy epäilemättä varomaan tällaisia saatanan profeettoja.

Kristus ei varsinaisesti puhu evankeliumissamme sellaisista profeetoista. He eivät ole ainoita, joiden varalta kristityn täytyy olla valppaana. Ei, rakkaat kristityt. Jos tahdot olla turvassa petokselta, ymmärrä, että kaikkein vaarallisimmat väärät profeetat ovat ne, joilla on hyvä ulkonainen olemus. Kun saatana aikoo johtaa Jumalan lapsia harhaan, se pukeutuu kuin valon enkeliksi. Kun susi tahtoo päästä lammastarhaan, se pukee päälleen lampaan vaatteet.

Kristus tahtoo sanoa tämän: Oikeat profeetat vetoavat kaikessa opetuksessaan Jumalan sanaan. Jos tapaat miehen, joka vetoaa Jumalan sanaan, ja joka myös monissa tapauksissa opettaa jumalallista totuutta ja vakuuttaa, ettei hän julista mitään muuta kuin Raamatun puhdasta oppia, älä luota häneen välittömästi, vaan pidä varasi, ettei tämä ole ainoastaan lampaan vaate. Kaikki harhaoppiset kirkossa ovat poikkeuksetta vedonneet Kirjoituksiin. Jopa pimeyden ruhtinas sanoi Jumalan Poikaa kiusatessaan: ”Kirjoitettu on”, mutta Herra vastasi: ”Taas on kirjoitettu.” Jos siis vedotaan Kirjoituksiin, pidä varasi. Vertaa Raamattua Raamattuun ja havaitset pian vihollisen.

Oikeat profeetat eivät ehdota itseään opettajiksi tai väkisin tyrkytä itseään ihmisille, vaan kristillinen seurakunta kutsuu heidät oikeassa järjestyksessä. Jos kuulet saarnaajan vetoavan virkaansa, jonka Jumala on hänelle määrännyt hoidettavaksi, et saa tietenkään hylätä hänen virkaansa, sillä se pysyy voimallisena ja pätevänä, vaikka fariseus tai saddukeus hoitaisi sitä. Mutta älä anna itsesi tulla petetyksi sillä. Pidä varasi, ettei saarnaajan virka ole lampaan vaate. Kutsu voi olla oikea, mutta silti opetus voi olla väärä. Jos niistä, jotka on oikein kutsuttu, tulee susia, Kristus käskee meidän paeta niitä.

Oikeiden profeettojen tulee viettää hurskasta elämää. Heidän tulee olla esimerkkejä laumalle. Jos näet saarnaajan, joka on ystävällinen kaikille, sovinnollinen niitä kohtaan, jotka loukkaavat häntä, armelias köyhille, avulias kovaonnisia kohtaan, innokas virassaan ja kutsumuksessaan, kunniallinen elämässään, epäitsekäs pyrkimyksissään, niin sinun epäilemättä ei tulisi hylätä mitään tästä. Mutta pidä varasi, ettei tämä ole vain lampaan vaate. Opettajan elämä voi olla moitteeton ihmisten edessä, samalla kun hänen opetuksensa on tuhoisaa. Mutta mitä hyvää hänen tekopyhä elämänsä saa aikaan, jos hänen saarnansa johtavat sinut pois yksinkertaisuudesta Kristuksessa? Valitettavasti hyvin monet kokemattomat henkilöt tuijottavat pyhyyden, innokkuuden, rakkauden ja nöyryyden ulkoista ilmenemistapaa ja ovat heti aivan vakuuttuneita, että siellä täytyy opinkin olla oikea ja kristillinen. He tuijottavat kauniita lampaan vaatteita, jättäytyvät sen alle kätketyn maailman haltuun ja siten sallivat, että heidän sielunsa revitään rikki ja tuhotaan.

Lopuksi, Jumala on usein varustanut oikeat profeetat suurilla hengellisillä lahjoilla. Voit kuulla saarnaajaa, jolla on loistavat lahjat. Hänen saarnansa liikuttaa kovimpiakin sydämiä. Hän innostaa kaikkein veltoimmatkin mielet ja saa heidät hyvin innokkaiksi pyhissä harjoituksissa. Hurmaavalla puhetaidolla hän voi saada sielut kyyneliin tai hän osoittaa syvällistä näkemystä kristillisen opin järjestelmästä. Hän voi nostaa masentuneen, lohduttaa surullista ja kohdata epäuskoisen vaikuttavilla perusteluilla. Jos näet tämän, et saa antaa sen pettää itseäsi. Myös väärillä profeetoilla on usein suuret luonnonlahjat. Pidä varasi, ettei tämä ole lampaan vaate sinun pettämiseksesi.

Näet, että vaikka Jumalan Sanan, viran ja kutsun, elämän pyhyyden ja lopuksi Hengen hedelmien ulkonainen muoto olisi kuinka vaikuttava, niin kristityt eivät saa antaa pettää itseään sillä. ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia”, Kristus sanoo. Mutta hän lisää: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” Tämä muistuttaa neljännestä asiasta, joka meidän tulisi ottaa esille pohtiessamme lampaan tuomiota paimenesta, nimittäin, että heidän pitää ennen kaikkea etsiä oikeita hedelmiä.


Lampaan pitää ennen kaikkea etsiä oikeita hedelmiä.

Näillä sanoilla Kristus näyttäisi epäilemättä opettavan, että oikeat profeetat on määrä tunnistaa heidän hyvistä teoistaan, mutta tältä ainoastaan näyttää. Kun Kristus evankeliumissamme puhuu hedelmistä, joita opettajan tulee kantaa, niin nämä eivät ole ennen kaikkea elämän hedelmiä vaan opin hedelmiä. Jos opettaja ei kanna puhtaan opetuksen hedelmää, hän on väärä profeetta, vaikka hän olisi Paavali tai enkeli taivaasta. Jumala ei ole lähettänyt ketään muuta kuin sen, joka julistaa, että hänen rakas Poikansa, Jeesus Kristus, on ainoa pelastuksen tie kurjille syntisille. Sillä Taivaallisen Isän tahto on, että ”jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä” (Joh. 6:40) Ja pyhä Johannes sanoo: ”jokainen henki, joka tunnustaa Jeesuksen Kristukseksi, lihaan tulleeksi, on Jumalasta; ja yksikään henki, joka ei tunnusta Jeesusta, ei ole Jumalasta” (1. Joh. 4:2-3). Se on oikea profeetta, joka kutsuttuna opettajana tottelee tätä Jumalan käskyä julistaa hänen rakasta Poikaansa selvästi maailman edessä ja laskea tämä perustus oikein, sillä ”hänestä kaikki profeetat todistavat, että jokainen, joka uskoo häneen, saa synnit anteeksi hänen nimensä kautta” (Ap. t. 10:43). Mutta siellä, missä sieluja ei auteta selvällä saarnalla Kristuksesta, siellä profeetat ovat vääriä, olkoot he kuinka viisaita, lahjakkaita ja pyhiä tahansa. Sillä Kristus sanoo: ”Moni sanoo minulle sinä päivänä: ’Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?’ Ja silloin minä lausun heille julki: ’Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät’.” (Matt. 7:22-23) Siellä missä vääriä profeettoja on noussut, on aina ollut tämä puutos. He eivät ole julistaneet yksin Kristusta, jonka Jumala on tehnyt meidän viisaudeksemme, vanhurskaudeksemme, pyhitykseksemme ja lunastukseksemme. Mutta siellä, missä tämä kohta on pidetty puhtaana, siellä kaikkien sielua tuhoavien harhojen on täytynyt väistyä kuin usva auringon edestä. Kun opit opettajan saarnoista, miten voit tulla Kristuksen luokse, pysyä Kristuksen yhteydessä, kärsiä hänen kanssaan ja kuolla autuaan kuoleman hänen kauttaan, silloin sinulla on oikea profeetta. Sillä jos löydät Kristuksen, löydät tarpeeksi. Jos sinulla on hänet, sinulla on kaikki.

Hurskas elämä ilman puhdasta opetusta ei tee saarnaajasta oikeaa profeettaa. Mutta toisaalta puhdasoppisen saarnaajan jumalinen elämä on puhtaan opin mitä ihanin vahvistus ja koristus. Väärän saarnaajan hyvät teot ovat kuin lyhytkestoisia kukintoja piikkipensaissa. Mutta puhdasoppisen opettajan hyvät teot ovat hyvän puun hyviä hedelmiä. Sillä ”ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.”

Siellä missä puhdasta oppia saarnataan, useimmat kuulijat epäilemättä eivät ota sitä sydämelleen. Mutta ainakin muutamat tulevat hedelmällisiksi vanhurskauden puiksi ja kantavat Hengen hedelmiä, joita ovat ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen” (Gal. 5:22). Siellä missä väärät profeetat hallitsevat, he epäilemättä myös usein osoittavat toinen toiselleen paljon rakkautta, mutta se on lahkolaisrakkautta. He rakastavat ainoastaan niitä, jotka kuuluvat heidän puolueeseensa. Mutta siellä missä Jumalan rakkaus on vuodatettu ihmisten sydämiin oikean evankeliumin välityksellä, siellä ihmiset rakastavat veljinään kaikkia niitä, jotka rakastavat Jeesusta Kristusta, ja he rakastavat kanssalunastettuinaan kaikkia ihmisiä, mukaan lukien tottelemattomat ja langenneet.

Nyt siis rakkaat veljet ja sisaret Kristuksessa Jeesuksessa: ”Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. Heidän hedelmistään te tunnette heidät.” Aamen.


The Sheep Judge Their Shepherds. A Sermon by C. F. W. Walther. Suomennos: Hannu Lehtonen.


Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus