PÄÄKIRJOITUS  Concordia 4/2007

Hannu Lehtonen
Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

Concordia 4/2007


Kuluva vuosi alkaa muistuttaa kuuluisia Kalajoen käräjiä 1830-luvulla, jolloin joukko herännäispappeja ja maallikkoja tuomittiin maallisessa oikeudessa sakkoihin ja jotkut papit virastapidätyksiin. Pastorit Korpinen ja Pohjola olivat virasta pidätettyinä heinä-syyskuussa. Aivan hiljattain julkaistiin Oulun tuomiokapitulin päätös, jonka mukaan pastori Vesa Pöyhtäri pidätetään papinviran toimittamisesta kahdeksi kuukaudeksi. Häntä kuten em. pastoreita on syytetty toimimisesta kirkon järjestyksen vastaisesti. Pastoreista Rankinen ja Malmivaara Vammalan seurakunnasta on tehty valitus tuomiokapituliin samoista syistä kuin edellisten kohdalla. Pastori Ari Norro sekä kaksi muuta henkilöä joutuvat oikeuteen taannoisen Hyvinkään tapauksen johdosta. Pastori Halvar Sandell joutui syyskuussa mediamylläkkään kehotettuaan ehtoollispöydässä erästä homoliberaalia pastoria tekemään parannuksen. Tätä luetteloa voisi jatkaa.
                                                       
Samanaikaisesti näiden tapahtumien kanssa evankelis-luterilainen kirkkomme menettää jäseniään kiihtyvään tahtiin. Valitettavasti tämän kehityskulun edessä näyttää siltä, että kirkko koettaa säilyttää asemiaan luopumalla pala palalta omasta identiteetistään. Kuten teologian tohtori Sven-Olav Back sanoi taannoin eräässä lehtikirjoituksessa, tällainen kehityskulku vie lopulta siihen, että kirkot muistuttavat tyhjiä pulloja, joissa heikko tuoksahdus vielä kertoo alkuperäisestä sisällöstä. Back puhuu myös siitä, että piispuus ilman puhdasta oppia kumisee tyhjyyttään. Komeilla piispanhiipoilla ja kalliilla kaavuilla ei voi korvata apostolisesta opista luopumista. Edellä mainittu pastori Malmivaara sanoo lehtihaastattelussa kokevansa, että ”olemme kuin vedenjakajalla ...pohjimmiltaan kyse on siitä, haluammeko me säilyttää kirkon ikiaikaisen perinnön, jonka olemme menneiltä sukupolvilta saaneet. Kyse on siitä, minkä merkityksen annamme Jumalan sanalle ja lopulta hänen valmistamalleen pelastukselle”.

* * *

Eläkkeellä oleva arkkipiispa John Vikström väittää, että naispappeuden torjujien virkakäsitys ei ole luterilainen (Kotimaa 11.10.2007). Todella rankka väite! Siis esim. Luther ja luterilaiset puhdasoppiset eivät olleet luterilaisia, koska he pitivät raamatullisin perustein papinvirkaa miehen virkana? Kotimaan uutisoinnissa ei mainita yhtään ainoaa Raamatun kohtaa, jolla Vikström perustelisi väitteensä. Sitä vastoin on vaikea välttää sitä vaikutelmaa, että Vikström itse lankeaa ns. funktionalismiin (virka on pelkkä tehtävä) virasta puhuessaan. Vikströmin väite tuo mieleen sen, miten paavin kirkko eväsi luterilaisilta kirkon nimen: ”Te ette ole kirkko vaan me olemme.” Aivan sama henki näkyy Vikströmin väitteissä.

Kotimaan jutun lopussa Vikström sanoo: ”Kirkon on noudatettava valtakunnan lakeja. Muuta vaihtoehtoa ei ole.” Eli kun kirkko ei saanut hoidettua virkakysymysongelmaa itse, se turvautuu maallisen vallan apuun. Kuitenkaan maallinen valta ei ole aktiivisesti tahtonut puuttua kirkon sisäisiin asioihin. Tämä tilanne, jossa nyt ollaan, on olennaisesti piispojen itsensä synnyttämä.



Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus