PÄÄSIÄISSAARNA

Juha Muukkonen, pastori, Tornio
Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

Concordia 2/2007


RIPPI

Kristus on noussut ylös kuolleista! Synnin, kuoleman ja Perkeleen valta on voitettu! Onko tämä pääsiäisen riemullinen voitonsanoma totta myös sinun elämässäsi? Sinut on kastettu kuulumaan Jeesukselle. Se tarkoittaa jokapäiväisessä parannuksessa elämistä. Se on jokaisen meidän sydämessä asuvan synnin ja jokaisessa meissä elävän pahan tahdon kuolettamista. Se on uutta elämää – uudestisyntyneen ihmisen elämää – ylösnoussutta Jeesusta seuraten ja tunnustaen.

Nyt on meidän jokaisen aika nousta ylös synnin unesta. Nyt on tuhlaajapoikien ja -tyttöjen aika kääntyä ja palata Isän kotiin. Nyt on aika tuoda paha sydämemme totuuden valoon; tutkittavaksi ja tuomittavaksi sekä Jeesuksen verellä puhdistettavaksi. Se, joka tässä ajassa rikkomuksensa tunnustaa ja hylkää, saa armon. Mutta se, joka haluaa tässä ajassa ulkokultaisesti ja valheellisesti pahuutensa salata ja kieltää, tulee kerran Jumalan edessä viimeisellä tuomiolla hylätyksi. Se, joka ei ole tunnustanut syntejään ja pyytänyt niitä anteeksi Jeesukseen katsoen, joutuu helvettiin. Nyt on aika tunnustaa kaikki se, millä olemme Jumalaa vihoittaneet, lähimmäistämme loukanneet ja itseämme rikkoneet.

Sinä, joka olet pitänyt tärkeämpänä ja arvokkaampana jotakin muuta kuin Kaikkivaltiasta Luojaa ja Israelin Jumalaa, saat Jumalan sanan voimasta hylätä tämän sydämesi epäjumalan. Saat ottaa tänään Jeesuksen vastaan
omaksi Vapahtajaksesi ja syntiesi sovittajaksi. Sinä, joka olet kiroillut, saat tunnustaa kielesi epäjumalanpalveluksen. Saat pyytää Jumalan sanaa ja Pyhää Henkeä täyttämään ajatuksesi ja puheesi. Saat pyytää, että tuottaisit sanoillasi kunniaa Herralle. Saat rukoilla puheesi olevan sitä, mikä on hyvää, totta ja oikeaa. Sinä, joka et ole pyhäpäivisin käynyt kirkossa ja edes vapaapäivinäsi lukenut ja kuullut Jumalan sanaa, saat tunnustaa tämän paatuneisuutesi, kovakorvaisuutesi ja uppiniskaisuutesi. Saat aloittaa tänään uuden vaiheen elämässäsi. Saat tulla sunnuntaisin kirkkoon jumalanpalvelukseen. Saat rukoilla, että Pyhän Raamatun sanat painuisivat korvistasi ja silmistäsi aina sydämen pohjaan asti. Saat anoa, että Jumalan sana tulisi sinussa elämäksi ja autuudeksi, pelastavaksi uskoksi ja hurskaaksi elämäksi.

Sinä, joka olet jättänyt vanhempasi ja esivallan vaille sitä kunnioitusta, joka heille Jumalan sanan mukaan kuuluu, saat tehdä parannuksen. Saat laittaa elämäntapasi täysremonttiin. Saat pyytää Herraa uudistamaan elämääsi niin, että sinulla olisi voimaa, viisautta ja tahtoa totella Hänen antamaansa järjestystä ja auktoriteetteja. Tämä koskee elämääsi niin perheessä, seurakunnassa, koulussa, työpaikalla kuin koko yhteiskunnassa. Sinä, joka olet sanoillasi iskenyt haavoittavasti – ja sinä, joka olet vuodattanut viatonta verta abortin kautta; kuin myös sinä, joka olet jättänyt hädänalaisen lähimmäisesi vaille apua – saat jättää veriruskeatkin syntisi Golgatan ristille. Saat pyytää armahdusta. Saat rukoilla Herraa, että Hän käyttäisi sinun suutasi ja käsiäsi rakastamiseen ja rakentamiseen, ei tuhoamiseen ja tappamiseen.

Sinä, joka olet halpana pitänyt elinikäisen avioliiton pyhyyttä – olet saastuttanut itsesi esiaviollisilla tai muilla avioliiton ulkopuolisilla suhteilla, saat tehdä tänään parannuksen. Tämä koskee yhtä lailla niin ajatuksiasi ja silmiäsi kuin lihan tekojasikin. Saat tunnustaa haureutesi ja huoruutesi. Saat jättää ne Jeesuksen ristille
tuomittavaksi ja rangaistavaksi. Jumala on uskollinen ja vanhurskas, armahtava ja laupias. Jeesus ei heitä syntejänsä katuvaa luotansa pois.

Sinä, joka olet ottanut omin luvin toiselle kuuluvaa, saat tästä lähtien syödä ja kuluttaa vain omaasi. Sinä, joka olet valehdellut, saat rukoilla, että Totuuden Jumala täyttäsi sinut suoralla ja luotettavalla puheella. Sinä, joka olet himoinnut toisen omaa, saat tyytyä siihen, minkä Jumala on nähnyt sinulle hyväksi.


SAARNA

Rukoilemme: Pyhä Jumala, kuolleista ylösnoussut Herramme Jeesus Kristus! Me olemme Sinun kasvojesi edessä ja pyydämme: Puhu Sinä, kuoleman voittaja, meille sanassasi. Täytä meidät Pyhällä Hengelläsi. Ravitse meitä ikuisen elämän ruoalla ja juomalla. Vie meidät ristinveresi ja ylösnousemuksesi voimalla ikuiseen elämään. Aamen.
Hyvä koolla oleva seurakunta, rakkaat konfirmoitavat nuoret. ’Nyt se suuri päivä koitti’ lauloimme tämän jumalanpalveluksen alussa. Tämä on kaksinkertaisesti suuri päivä: Meillä on sekä pääsiäinen että konfirmaatio.

Ensiksi konfirmaatiosta. Konfirmaatio tarkoittaa uskon vahvistamista. Hyvät nuoret! Rippikoulu on nyt teidän osaltanne päätöksessään. On aika siirtyä täysivaltaisiksi seurakunnan jäseniksi. Te tunnustatte pian seurakunnan edessä uskovanne Jeesukseen. Noin viisitoista vuotta sitten kummit ja vanhemmat tunnustivat kastetilaisuudessa teidän puolestanne uskon kolmiyhteiseen Jumalaan: Isään ja Poikaan ja Pyhään Henkeen. Nyt te saatte itse omalla suullanne tunnustaa tuon saman uskon. Ja jos te tuossa uskossa elätte ja pysytte elämänne loppuun asti, pääsette taivaaseen. Jos joku ei usko tai tuossa uskossa loppuun asti pysy, niin hän joutuu kadotukseen eli helvettiin.

Rukoilemme, että Pyhä Jumala saisi hoitaa teitä sanalla, ehtoollisella ja seurakuntayhteydellä koko teidän loppuelämänne ajan. Rukoilemme, että usko ristillä kuolleeseen ja kuolleista ylös nousseeseen Jeesukseen saisi pysyä lähtemättömästi elämänne tärkeimpänä asiana. Taivaaseen pääsee vain ja ainoastaan uskomalla Jeesukseen. Pelastava usko säilyy ja kestää yksin Jumalan sanalla ja ehtoollisella ravittuna ja hoidettuna.
Jos jätätte Raamatun lukemisen ja seurakunnan keskelle tulemisen, niin te näivetytte ja lopulta hengellisesti kuolette. Sydämessänne kuolemaan asti asuva synti saa teissä vähä vähältä enemmän sijaa, ja lopulta te elätte maailman lapsina: Ette lue ja usko Raamattua, ette käy kirkossa ja ehtoollisella, kiroilette, elätte avosuhteissa, ajattelette vain tätä ajallista elämää, sen nautintoja ja kunniaa, ja vähät välitätte lähetystyöstä ja Jeesuksesta todistamisesta muillekin ihmisille. Usko Jeesukseen ei elä ilman Jumalan sanaa, Raamatun lukemista ja kuulemista. Esimerkkejä tällaisista kastetuista ja konfirmoiduista, mutta tosiasiassa hengellisesti kuolleista seurakunnan jäsenistä, meillä on keskellämme lukuisa joukko. Ei sellainen ihminen voi pysyä pelastavassa Jeesuksen uskossa, joka viikko viikon perään, kuukausi kuukauden perään
ja jopa vuosi vuoden perään jättää Raamatun lukemisen ja kirkossa käymisen. Tämä on vakava paikka myös kummeille, vanhemmille ja isovanhemmille. Millaisen esimerkin te annatte näille tänään konfirmoitaville nuorille? Seuraavatko nämä nuoret teitä epäuskossa ja paatumuksessa ja alkavat elää maailman lapsina? Silloin te olette johdattamassa heitä surman suuhun, kuolemaan ja ikuiseen tuhoon.

Toiseksi pääsiäisestä. Pääsiäinen eli synnin ja kuoleman vallasta vapaaksi pääseminen, on kristikunnan suurin ja vanhin juhla. Herran Jeesuksen kuolleista ylösnousemista viikon ensimmäisenä päivänä muistettiin ja vietettiin jo alkuseurakunnassa. Apostoli ja evankelista Johannes kirjoittaa Ilmestyskirjan alussa: ”Minä, veljenne Johannes, jolla on sama ahdinko, valtakunta ja Jeesukselta tuleva kestävyys kuin teillä, olin joutunut Patmos-nimiselle saarelle, koska olin julistanut Jumalan sanaa ja todistanut Jeesuksesta. Herran päivänä Henki valtasi minut, ja minä kuulin takaani kovan äänen, kuin olisi torveen puhallettu.” Ilm. 1:9-10.

Johannes kertoo saaneensa ilmestyksensä siis Herran päivänä eli Herran Jeesuksen ylösnousemuksen päivänä, sunnuntaina. Siksi mekin, lähes kaksi tuhatta vuotta Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen, pidämme jokaista viikon ensimmäistä päivää, sunnuntaita pyhänä. Joka ainoana vuoden sunnuntaina järjestetään seurakunnassa jumalanpalvelus. Se muistuttaa meitä siitä, että juuri tänä viikonpäivänä Jeesus nousi kuolleista.
Jeesus avasi meillekin, Häneen kastetuille ja uskoville, tien ylös haudasta. Se, joka suostuu ottamaan tässä ajassa päälleen Jeesuksen seuraamisesta koituvan häpeän eli ristin, saa kerran kuolleiden ylösnousemuksessa kirkkauden ja kunnian.

Mikä siinä Jeesuksen seuraamisessa sitten on niin häpeällistä? Jumalaa tuntemattomat ihmiset rakastavat vain tätä maailmaa ja itseään. He haluavat etsiä omaa kunniaansa ja saada itselleen nautintoja. Jeesukseen uskova ihminen sen sijaan joutuu toteamaan: Minä olen syntinen ja saastainen, minä en voi vaatia ketään ihailemaan, kunnioittamaan ja palvomaan itseäni. En voi ylpeillä kenenkään edessä. Minä elän armopaloista, joita Jumalan ruokapöydästä pöydän alle tippuu. Olen itsessäni saastainen; ajatukseni ja elämäni ovat kaikkea muuta kuin täydelliset ja taivaskelpoiset. Siksi kiinnitän koko sydämeni ja toivoni yksin Jeesukseen.

Palvon, rakastan ja haluan seurata ihmisten pilkkaamaa ja kiroamaa, hylkäämää ja tappamaa Jeesusta. Minun Jumalani ja Herrani näyttää maailman ihmisten silmissä heikolta ja epäonnistuneelta, veriseltä ja kuolleelta. Mutta minun silmissäni Hän on kuoleman voittaja, synnin kukistaja ja tien avaaja ikuiseen elämään.
Mutta maailman ihmiset eivät tätä Jeesuksessa näe. He näkevät korkeintaan hyvän elämän eli moraalin saarnaajan, esikuvallisen ihmisen. He eivät näe taivaasta alas astunutta ikuista Jumalaa. He eivät tunnista Jeesuksessa taivaan Kuningasta ja Herraa, joka syntyi ihmiseksi kuollakseen syntisten ihmisten puolesta. Maailman ihminen ei halua tunnustaa olevansa luonnostaan Perkeleen lapsi, vailla todellista Jumalan tuntemista, vailla totuutta ja rakkautta. Maailman ihminen ei halua nöyrtyä tunnustamaan syntejään ja tekemään niistä parannusta.

Sen sijaan maailman ihminen halveksii ja pilkkaa sitä, joka tunnustaa Jeesuksen Herrakseen ja Vapahtajakseen. Maailman ihminen pitää uskovaista jotenkin tyhmänä ja sinisilmäisenä, ehkä myös ulkokultaisena ja hurskastelijana. Jeesukseen uskova ei pyri saamaan itselleen kaikkea mahdollista tämän maailmanajan nautintoa, rikkautta ja kunniaa. Päinvastoin, Jeesukseen uskovat ovat valmiita luopumaan omasta mukavuudestaan toisten auttamiseksi. Jeesukseen uskova antaa merkittävässä määrin vapaaehtoisesti aikaansa ja varojaan lähetys- ja evankelioimistyön hyväksi. Ilman, että tietäisi saavansa siitä itselleen mitään hyötyä, vastalahjaa tai palkintoa. Jeesukseen uskova on valmis luopumaan omasta elintasostaan mahdollistaakseen sen, että mahdollisimman moni saisi kuulla ja uskoa evankeliumin Jeesuksen rististä ja ylösnousemuksesta.

Kaikkein eniten maailman ihmistä ärsyttää ja suututtaa se, että Jeesukseen uskova saarnaa niin sanoillaan kuin elämällään parannusta. Kun vaikkapa yksi joukosta ei ryyppää, kiroa ja harjoita haureutta niin kuin muut, niin se on piikkinä pahaa tekevien omassatunnossa. Parannussaarnaajat ja Jeesuksen nimen julistajat ovat aina olleet maailman silmissä pohjasakkaa, torjuttuja, halveksittuja, jopa vainottuja ja tapettuja.

Mutta jos me suostumme kulkemaan Jeesuksen perässä ja kantamaan ristiä eli ottamaan päällemme ihmisten pilkan ja häpeän, niin me olemme kulkemassa elämän tiellä kohti ylösnousemusta ja taivasta. Moni hankkii tässä elämässä kunniaa ja kultaa, mutta joutuu kuoleman jälkeen katumaan vääryyttään, itsekkyyttään ja rakkaudettomuuttaan ikuisesti. Jeesuksen omaksi Herrakseen tunnustaneet ja Hänen omanaan eläneet saavat sen
sijaan kohdata ikuisuudessa oman Vapahtajansa, joka voitti kuoleman vallan ylösnousemuksellaan. Ne, jotka tässä elämässä haluavat olla lähellä Raamatun Jeesusta, saavat olla lähellä Jeesusta myös taivaassa. Ne, jotka tässä elämässä eivät halua kulkea Raamatun Jeesuksen seurassa, eivät Jeesuksen seuraan taivaaseen myöskään ikuisuudessa pääse. Jolla on korvat, se kuulkoon.

Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.


Konfirmaatiojumalanpalvelus Tervolassa 16.4.2006



Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus