Evoluutioteorialla selityksenä elävien organismien synnylle
on lähtökohtinaan tiettyjä filosofisia oletuksia. Nämä
voidaan sitoa yhteen lähinnä otsikoilla naturalismi (näkemys,
jossa kaikki yliluonnollinen torjutaan) ja uniformitarianismi (näkemys,
jonka mukaan luonnonlait ovat samat menneisyydessä kuin mitä
ne ovat nyt). Perustava näistä käsitteistä luettavissa
oleva näkökohta on, että luonto on itse oma selityksensä
ja että luonnon prosessit ovat olleet aina samanlaiset; ts. elävien
olentojen synnylle ei ole mitään muuta selitystä kuin se,
joka voidaan nykyisin havaita ja kirjata luonnosta. Tietenkin nämä
oletukset ovat itse asiassa hypoteettisia väittämiä. Ne
on osittain muodostettu sen tähden, että jos nämä oletukset
hylätään, ainoa jäljelle jäävä vaihtoehto
on, että on olemassa Luoja ja luomakunta on saanut alkunsa määrätyistä
luomisteoista. Näistä oletuksista kiinnipitäminen myös
edellyttää, että oppi itsestään sikiämisestä
(jonka Louis Pasteur osoitti vääräksi) palautetaan kunniaan,
jotta ylipäätään löydetään selitys elämän
olemassaololle.
Raamattu näkee ehdottomasti toisen syy-yhteyden luomakunnan syntymisessä
kuin sen pysymisessä ja jatkumisessa. Raamatun kuvaus luomisesta
lyö kiinni erittäin selvästi sen, että luomakunta
oli täydellinen synnyttyään (1. Moos. 1:31 - 2:3). Tämän
ei tietenkään tarvitse sulkea pois muuntelua ja mikroevoluutiota
(lajin sisäinen kehitys) annetusta lähtökohtatilasta lähtien.
Joskus halutaan sovittaa evoluution kulku ja luomiskertomuksen järjestys
yhteen.
1) Ensiksi on huomautettava, että evoluutio edellyttää
jatkuvaa prosessia, kun luomiskertomus puolestaan puhuu täydellisesti
suoritetusta luomisesta alussa.
2) Toiseksi tällainen väkinäinen synteesi osoittaa kunnioituksen
puutetta luomiskertomuksen tietoja kohtaan. Monet sen yksityiskohdat ovat
ristiriidassa evoluutioajatuksen esiintuomien asioiden kanssa.
3) Kolmanneksi sen paremmin syntiinlankeemuksella ruumiillisena ja
maailmanlaajuisena katastrofina kuin suurella vedenpaisumuksellakaan Nooan
aikana ei ole paikkaa evoluutiomallissa. Syntiinlankeemus edellyttää,
että luomakunnan olemus on muuttunut radikaalisti sen jälkeen,
kun se tuli valmiiksi. Seurauksena on ollut pahuus ja kuolema. Luomakunnan
puutteilla ja heikkenemisellä, kuten kuolemalla ja sen merkeillä,
on toinen aiheuttaja kuin luomakunnalla itsellään. Jos halutaan
säilyttää yhtenäinen käsitys fyysisen maailman
synnystä ja sen nykytilasta ilman syntiinlankeemusta tiettynä
fyysisenä katastrofina, sopii esim. sellainen lahko kuin manikeolaisuus
(paha ja hyvä sekoittuneena luomakunnassa alusta lähtien) kristinuskoa
(syntiinlankeemus kaikkien luomistekojen jälkeen) paremmin osaksi
synteesiä uskonnollisen ja uusdarvinistisen olemassaolon selityksen
välillä.
4) Neljänneksi tulee aina esille se, että jos evoluutio on
selitys olemassaololle, on mahdotonta torjua sosiaalidarvinismi (vahvempien
oikeus sortaa heikkoja). Jos luonnonvalinta on se olemassaolon periaate,
joka on siunannut meitä nykyisellä kehitystasollamme, vaatii
se tietenkin soveltamista. Millä loogisesti hyväksyttävällä
syyllä voisi johdonmukaisesti ajatteleva kieltäytyä tästä?
Sen, että näin on, olemme nähneet monenlaisista diktatuurivaltioista,
selvimmin Saksan Kolmannesta valtakunnasta, joka teki heikkojen sortamisesta
avoimesti laillista. Sama toistuu maallistuneissa länsimaisissa yhteiskunnissa,
joissa evoluutioajatus on juurrutettu kaikkiin koulutettuihin yksilöihin.
Sosialistiset puolueet ovat onnistuneet saamaan vapaan abortin voimaan
useimmissa Länsi-Euroopan maissa joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.
Lukuisat abortit, valikoivat abortit vammaisuutta epäiltäessä
(sovelletaan Suomessakin) sekä vaikeasti hallittava keskustelu niin
kutsutusta eutanasiasta kuuluvat lähtemättömästi kuvaan.
Jos yksittäinen ihminen ymmärretään pienenä, lähes
mitättömänä lenkkinä loppumattomassa kehitysketjussa,
ei yksittäisen ihmisen ainutlaatuisesta asemasta voida ajan mittaan
pitää kiinni. Tämä evoluutioajatuksen sovellus esiintyi
itäeurooppalaisessa kommunismissa sen korostaessa työtätekeviä
massoja. Asiaan kuuluu, että äänekkäin aborttien ja
eutanasian vastustus on kuultu nimenomaan perinteisen näkemyksen omaavien
kristittyjen piiristä.
Se, miten käsitämme olemassaolon ja sen laadun, vaikuttaa
siihen, miten käsittelemme omaa elämäämme ja sen valintatilanteita.
Yksilötasolla voi olla ristiriita eettisten valintojen ja sen välillä,
miten ymmärretään olemassaolon synty. Lopulta järjellisesti
lukkoon lyöty lähtökohta voittaa kuitenkin tunneperäiset
seikat ja yksittäiset arkipäivän valinnat.
Suomennos: Isto Vuorio
|