KUTSU JUMALAN VALTAKUNTAAN

Halvar Sandell, pastori, Helsinki
 Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus

 Concordia 4/2006

”Ja heidän tietä vaeltaessaan eräs mies sanoi hänelle: ’Minä seuraan sinua, mihin ikinä menet’. Niin Jeesus sanoi hänelle: 'Ketuilla on luolat ja taivaan linnuilla pesät, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin hän päänsä kallistaisi’. Toiselle hän sanoi: 'Seuraa minua’. Mutta tämä sanoi: 'Herra, salli minun ensin käydä hautaamassa isäni’. Mutta Jeesus sanoi hänelle: 'Anna kuolleitten haudata kuolleensa, mutta mene sinä ja julista Jumalan valtakuntaa’. Vielä eräs toinen sanoi: 'Minä tahdon seurata sinua, Herra; mutta salli minun ensin käydä ottamassa jäähyväiset kotiväeltäni’. Mutta Jeesus sanoi hänelle: 'Ei kukaan, joka laskee kätensä auraan ja katsoo taaksensa, ole sovelias Jumalan valtakuntaan’.” (Luuk. 9:57-62)

Kutsu Jumalan valtakuntaan ei ole pelkkä viesti tai tiettyjä sanankäänteitä. Kutsu Jumalan valtakuntaan on uskossa vastaanotettava, mukaansa tempaiseva ja ihmisessä kääntymystä aikaansaava voima. Jokainen, joka tämän kutsun vastaanottaa, lähtee seuramaan Jeesusta. Sellaista kristinuskoa ei todellisuudessa ole olemassakaan, joka ei olisi Jeesuksen seuraamista. Jeesus puhuu meille evankeliumissa siitä, miten meidän tulisi seurata häntä. Jeesuksen seuraamisen lähtökohta ei ole houkuttelu halvoilla keinoilla. Seuraaminen lähtee siitä, että Jeesus itse tuo oman persoonansa eteemme ja saa meidät Sanansa voimalla nöyrtymään hänen edessään.

Tässä evankeliumissa tarkastelemme kolmea eri henkilöä ja heidän suhtautumistaan Jeesuksen seuraamiseen.

Kustannusten laskeminen

Ensiksi kohtaamme kevytmielisen henkilön, joka suoraan lonkalta tokaisee, että hän kyllä seuraa Jeesusta, mihin ikinä tämä menee. Jeesus näkee tämän kehujan läpi. Jeesus saarnaa meille kaikille siitä, miten hänen opetuslapsensa voi evankeliumin tähden joutua syrjään kaikesta, mitä tämä maailma pitää merkittävänä. Ketuilla – näillä viekkailla ja narraavilla – on luolansa, ja linnuilla – näillä levottomilla ja linjattomilla – on silti pesänsä. Sitä vastoin hänellä, jonka voimasta kaikki mitä on, on luotu, ei ole paikkaa, mihin hän päänsä kallistaisi. Tämä on hyvin merkillistä, sillä hän, joka tässä puhuu, on se, jonka kautta kaikki on saanut alkunsa ja hänessä kaikki vielä tänä hetkenä pysyy koossa ja on olemassa. ”Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja mikä maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, ja hän on ennen kaikkia ja hänessä pysyy kaikki voimassa.” (Kol. 1:16-17)

Mutta Saatanan miehitysvalta on kokonaisvaltainen. Sen vuoksi meidän tulee aina pitää mielessämme oikea kuva todellisuudesta. Kristus omistaa maailman, mutta Perkele on miehittänyt sen, kuten pyhä Johannes kirjoittaa: ”Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.” (1. Joh. 5:19) Tämä tarkoittaa: seuratessamme Jeesusta meillä on yhteys tämän maailman omistajaan, mutta me elämme nyt keskellä sitä todellisuutta, missä Saatana toistaiseksi on miehittäjä. Tässäkin Vapahtajallamme on tarkoitus – hän haluaa nimittäin seuraajiensa tunnustavan hänet ja uskovan häneen keskellä miehittäjän valtapiiriä. Näin Jeesus puhuu: ”Minä en ole maailmassa, mutta he ovat maailmassa.” (Joh. 17:11) ”Minä olen antanut heille sinun sanasi, ja maailma vihaa heitä, koska he eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään maailmasta ole. En minä rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta, vaan että varjelisit heidät pahasta.” (Joh. 17:14-15)

Jeesus ei kehota sinua ja minua ainoastaan vastaamaan myönteisesti hänen kutsuunsa. Hän haluaa todella pysäyttää meitä ja saada meidät laskemaan, minkälaisia seuraamuksia ja kustannuksia meille voi tulla siitä, että olemme hänen omiaan. Jos opetuslapsella ei ole valmiutta luopua Jeesuksen tähden sellaisesta, mikä kuuluu niin kutsuttuun luonnolliseen asemaan ja etuihin, hänestä ei Jeesuksen sanojen mukaan ole hänen seuraajakseen.

Kaikenlainen kansankirkon ja erilaisten herätys- ja missiokampanjoiden harjoittama halpa populismi, jossa ihmisten halutaan olevan kristittyjä ilman kustannusten laskemista, saa tässä evankeliumissa tuomionsa. Tämä on tärkeää, koska Kristuksen kirkko keskuudessamme kärsii ja vaurioituu siitä, että niin moni ei tahdokaan seurata, kun tietyt yhteisölliset suhteet sukulaispiirissä, kansankirkossa, kylässä tai omassa liikkeessä tulevat uhatuiksi.


Seuraaminen alkaa tässä ja nyt

Toiselle henkilölle Jeesus taas sanoi: ”Seuraa minua.” Mutta tämä sanoi: ”Herra salli minun ensin käydä hautaamassa isäni.”

Jossittelu ja muiden tärkeiden asioiden esiin tuominen kutsun tullessa osoittaa, että ihminen ei ole vapaa seuraamiseen. Jeesus ei halua, että haastamme lähisukulaisiamme riitaan. Päinvastoin Jeesus haluaa meidän kunnioittavan esimerkiksi isäämme ja äitiämme. Jyrkin sanoin Jeesus tuomitsee fariseusten ja kirjanoppineitten ajatuksen siitä, että jos ihminen antaa uhrilahjan temppelille, niin tämä korvaa sen, minkä tämä ihminen olisi ollut velvollinen antamaan vanhemmilleen (Mark. 7:12).

Sitä Jeesus sen sijaan ei hyväksy, että asetamme lähisukulaisemme ja hänet itsensä vastakkain ja tässä kilvassa annamme perheemme voittaa Jeesuksen. Seuraaminen, jos se ylipäätänsä on Jeesuksen seuraamista, alkaa tässä ja nyt. Jos ihminen sanoo, että sen ja sen jälkeen minäkin alan ottaa kaiken todesta, niin tämä ihminen on jo sanonut, ettei hän haluakaan seurata Jeesusta. Jeesuksen seuraaminen alkaa tässä ja nyt, koska ainoastaan läsnä oleva hetki on annettu ihmiselle. Huomispäivä tai joku ajankohta jonkun tietyn tapahtuman jälkeen kerta kaikkiaan ei ole meidän käsissämme – siitä me emme pysty lupaamaan yhtään mitään. Meillä ei ole todellisuudessa valtaa tai voimaa edes läsnä olevassa hetkessä, mutta Sana kohtaa meitä juuri läsnä olevassa hetkessä, kun se saarnataan meille. Siksi seuraamisen ajankohta on tässä ja nyt. ”Tänä päivänä, jos te kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydämiänne.” (Hebr. 4:7)  

Ei ollut mitenkään väärin, että tämä mies lähti hautaamaan isäänsä. Mutta hän teki väärin siinä, että hän siirsi seuraamisen hetken hautaan siunaamisen jälkeen. Tällaiset päätökset ovat vaarallisia. Jos ihminen ei halua vahvistua kutsumuksessaan tässä ja nyt Sanan voimasta, niin on hyvinkin mahdollista, että hän luopuu uskon tiestä kokonaan, kun hän joutuu kanssakäymiseen tottelemattomuuden hengen lapsien kanssa perhepiirissä, työelämässä tai vapaa-ajan harrastuksissa.


Ensin Jumalan valtakunta

Vähän samantyyppinen mies kuin edellä mainittu mies, joka halusi ensin haudata isänsä ottamatta kantaa Jeesuksen sanaan, on se, joka sanoo Jeesukselle: ”Minä tahdon seurata sinua, Herra, mutta salli minun ensin käydä ottamassa jäähyväiset kotiväeltäni.” Väärä sana tässä lauseessa on sana ’ensin’. Jos Jumalan valtakunta ei ole meille ensimmäisellä sijalla, niin me emme suhtaudu siihen oikealla tavalla. Jeesus sanoo: ”Etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttansa, niin myös kaikki tämä (siis: muut asiat) teille annetaan.” (Matt. 6:33)

Jos sydän on maailmassa ja katseet tämänpuolisissa himoissa, niin tämä on esteenä Jumalan valtakunnan työlle. Joka kyntää eikä katso eteensä, hän kyntää vinosti ja voi tehdä jotakin pahaa eläimille, jotka vetävät auraa.
Kun Jumalan sana tulee meille, se tulee aina muuttamaan ihmisten keskuudessa vallitsevia kannanottoja ja asenteita. Kutsu seuraamiseen on aina kutsu henkilökohtaiseen suhteeseen Jeesukseen. Se ei ole kutsu kaveruuteen tiettyjen ihmisten kanssa, ei kutsu kansanliikkeen perinteiden vaalimiseen, vaan juuri henkilökohtaiseen Jeesuksen seuraamiseen. Kun ihminen lähtee seuraamaan Jeesusta, niin sitten löytyvät uskonveljet ja -sisaret, löytyy Jumalan kansa Sanan ja Sakramenttien ääressä, löytyy se aito profeetallinen ja apostolinen perinne, jota pitää vaalia. Toissijainen saa sitten jäädä toissijaiseksi, suhde- ja ystävyyskorruptio ei uhkaa uskollisuutta Kristusta kohtaan.  

Mutta siinä missä populismi, sopeutuminen maailmaan ja luopuneeseen ja harhassa olevaan kirkkoon on vallassa, siinä Jeesuksen seuraaminen on hävinnyt ja poistunut. Siinä seurataan todellisuudessa tämän ajan henkeä ja sen uskonnollisuutta.

Saarna 3. helluntain jälkeisenä sunnuntaina 25.6.2006 Vetelissä.


Edellinen kirjoitus  Seuraava kirjoitus