KRISTUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEN HEDELMÄ

 

”Hän tekee meidät eläviksi kahden päivän kuluttua, kolmantena päivänä hän meidät herättää, ja me saamme elää hänen edessänsä.” (Hoos. 6:2)

 

Jos tarkoin tutkistelet näitä profeetan sanoja, osoittavat ne hänen selkein sanoin puhuvan Kristuksen ylösnousemuksesta. Tämä on se raamatunkohta, jota pyhä Paavali edellisessä Korinttolaiskirjeessä tarkoittaa sanoessaan Kristuksen nousseen kuolleista kolmantena päivänä ”kirjoitusten mukaan” (1. Kor. 15:4). Sitä ei todista ainoastaan se, että hän sanoo: ”kahden päivän kuluttua” ja ”kolmantena”, vaan että hän vielä lisää: ”Herra tekee meidät eläviksi ja me saamme elää hänen edessänsä”. Tämä on suunnattava ja sovellettava meidän lihamme ylösnousemukseen ja iankaikkiseen elämään.

 

Mutta sinä sanonet: profeetta ei puhu Kristuksen ylösnousemuksesta tai iankaikkisesta elämästä tulevaisuudessa, vaan meidän ylösnousemuksestamme. Sillä meidät, hän sanoo, hän tekee eläviksi kahden päivän kuluttua. Vastaamme: Juuri tähän meidän tulee ehdoin tahdoin pitäytyä, sillä tällä hän osoittaa Kristuksen ylösnousemuksen hedelmän. Kristus yksin tehtiin eläväksi kahden päivän kuluttua ja nousi kolmantena päivänä kuolleista. Profeetta osoittaa nyt, että tämän ylösnousemisen hedelmä kuuluu meillekin; sen tähden hän tekee Kristuksen elämän meidän elämäksemme ja hänen ylösnousemuksensa meidän ylösnousemukseksemme. Niin apostolienkin on tapana tehdä, sanoohan pyhä Paavali: ”Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista” (1. Kor. 15:20). Sen tähden profeetta on oikeassa vaihtaessaan henkilöt. Näin piti sanottaman: Kristus tehdään eläväksi kahden päivän kuluttua ja kolmantena päivänä hän jälleen nousee kuolleista, ”tehtiin eläväksi hengessä”, niin kuin pyhä Pietari sanoo (1. Piet. 3:18). Niinhän kävi, että Kristus nousi kolmantena päivänä kuolleista. Mutta profeetta sanoo: meidät hän tekee eläviksi kahden päivän kuluttua, ja kolmantena päivänä, kun Kristus nousi kuolleista, mekin nousemme. Koska me synnin tähden olimme kuoleman lapsia, meidän olisi myös täytynyt iankaikkisesti jäädä kuolemaan. Mutta Jumalan Poika on ottanut kantaakseen meidän syntimme ja ristin häpeäpuussa täysin sovittanut ne, ja kun hän nousi kuolleista, hän voitti kuoleman, jonka hän oli kärsinyt meidän edestämme. Sen tähden mekin saamme aikanamme nousta kuolleista ja elää, koska Kristus on noussut kuolleista. Hänen kauttansa meidän kuolemamme on voitettu ja elämä, jonka olimme kadottaneet, meille takaisin annettu.

 

Luther, Hengellinen virvoittaja, s. 231-232. SLEY. Helsinki 1952