NAISPAPPEUS JA HOMOT

– 10 yhteistä perustelua

Petri Hiltunen, pastori, Valkeala

 

Kirkollisessa ”keskustelussa” halutaan mielellään erottaa naispappeuden ja homoseksuaalien oikeuksien hyväksyminen toisistaan. Useimmat näiden puolustamiseksi käytetyt argumentit ovat kuitenkin aivan samoja. Väitelauseisiin voi siis sijoittaa X:n kohdalle joko ”naispappeus / naispapit” tai ”homoseksuaalisuus / homot”.

 

1. Raamattu puhuu X:stä vain vähän tai ei lainkaan.

 

Kuinka monta kertaa Raamatun pitäisi puhua asiasta, jotta se vakuuttaisi vastaväittäjät? Kaikki asiaa käsittelevät kohdat joka tapauksessa torjuvat X:n. Asian vähäinen käsittely Raamatussa saattaa hyvin osoittaa, että kielteinen suhtautuminen oli niin itsestään selvää Jeesukselle ja apostoleille, ettei sitä tarvinnut enempää perustella.

 

2. Raamatunkohdat eivät puhu nykyisenkaltaisesta X:stä.

 

Kirkon virka ja homosuhteet eivät olleet kehittyneet sille korkealle tasolle, jolla ne nyt ovat. Mikään ei kuitenkaan estä ajattelemasta, että Raamatun käskyt annettiin kaikkien aikakausien kehittynyttäkin X:ä varten. Ohjeisiin ei ole liitetty viimeistä käyttöpäivää.

 

3. Raamatun kirjoittajat olivat sidoksissa oman aikansa kulttuuriin, erityisesti sen sukupuolikäsityksiin.

 

Raamatun kirjoittajat tunsivat ympäristössään monia koulutettuja naispappeja ja siivoja homoseksuaaleja, mutta eivät silti hyväksyneet heidän toimintaansa. Jeesus arvosti naisia ja seksuaalivähemmistöjä, mutta ei silti ottanut näitä apostoleiksi. Mekin olemme sidoksissa omaan jälkikristilliseen kulttuuriimme, johon moni ei näytä osaavan ottaa etäisyyttä.

 

4. Ei ole kysymys Raamatun totuudesta vaan Raamatun tulkinnasta.

 

Pakeneminen ”tulkinnan kehälle” tekee totuuskysymyksen käsittelyn mahdottomaksi myös uskon ja opin kysymyksissä. Onko Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemuskin vain aikasidonnaista tulkintaa, josta pitäisi voida vapautua?

 

5. On kyse X:n suuntautuneisuudesta, joka on lähtöisin Jumalasta.

 

Jos väitetään naispappien ja homojen toteuttavan sisäistä ”kutsumustaan”, paetaan subjektiivisuuden hämäryyteen. Samoinhan voi ateisti tai pedofiili väittää toteuttavansa vain kutsumustaan alttarilla tai sängyssä. Jumala ei luo sellaista, minkä Hän Sanassaan kieltää.

 

6. Kristillinen rakkaus vaatii hyväksymään X:n.

 

Kristillinen rakkaus hyväksyy sen, minkä Raamattu hyväksyy. Rakkaus hyväksyy ihmisen, mutta ei kaikkea hänen toimintaansa. Jumalan asettamien rajojen kunnioittaminen on rakkautta parhaimmillaan.

 

7. Tiedekin on osoittanut, että X voi hyvin toimia roolissaan.

 

Tieteen tulokset – jos mitkä – ovat aika‑ ja arvosidonnaisia varsinkin humanistisissa tieteissä. Kaikki, mihin tiede osoittaa ihmisen pystyvän, ei kuitenkaan ole sellaista, mitä ihminen saa tehdä.

 

8. Käytäntö osoittaa, että X toimii, eikä aiheuta vahinkoa kenellekään.

 

Toiminnan arvioiminen on äärettömän vaikeaa, sillä se riippuu inhimillisistä mittareista. Monet asiat näyttävät ja tuntuvat toimivan (esim. taloudessa), vaikka ne pitkällä aikavälillä tuottavat vahinkoa. Herran käskyjen rikkominen on synti, ja synti turmelee aina ihmistä itseään ja hänen ympäristöään.

 

9. Kansankirkon on hyväksyttävä X, koska kansa sen hyväksyy ja yhteiskunta sitä vaatii.

 

Kansankirkon yritys oman asemansa turvaamiseen näyttää olevan tärkein yksittäinen tekijä opin muuttamisessa. Pelko jäsenkadosta, verotuloista ja imagosta painavat vaakakupissa enemmän kuin Raamattu, tunnustus ja oppi. Kun tavoite on selvä, niin kyllä perustelut aina jostain löydetään. Pääasia, ettei valta mene!

 

10. Kaikki, jotka kyseenalaistavat X:n ovat tuomitsevia fundamentalisteja ja äänekkäitä änkyröitä, jotka pitää eristää ja vaientaa. Siis valtaosa kristikuntaa, apostolit ja Kristus.