PÄÄKIRJOITUS * HANNU LEHTONEN

 

Niin sanotun Heikan komitean ehdotukset ovat aiheuttaneet suurta huolta monien pappien ja seurakuntalaisten keskuudessa. Yhtenä reaktiona julkisuuteen tuli maaliskuussa Rakentavia ratkaisuja -niminen kansalaisadressi, joka julkaistiin internetissä. Sen on allekirjoittanut suuri joukko ihmisiä.

 

Tämä kansalaisadressi pyrkii nimensä mukaisesti etsimään rakentavaa ratkaisua vaikeaan tilanteeseen. Adressin esittämä ratkaisu on se, että tunnustetaan erimielisyys, mutta järjestetään kirkolliset olot siten, että myös vähemmistö kykenee jatkamaan kirkon viroissa jne. Konkreettisena esimerkkinä Rakentavia ratkaisuja mainitsee kotikirkkovihkimiset tuomiokirkoissa tapahtuvien ohella.

 

On syytä korostaa sitä, että adressissa varmasti ilmaistaan aito huoli tilanteestamme. Monet kristityt ovat nähneet tässä mahdollisuuden tuoda julki oma tunnustautumisensa raamatulliseen oppiin ja osoittaa tukensa niille, jotka ovat erityisesti uhattuina. Tämä on aivan oikein.

 

Adressin sisältämät ehdotukset antavat valitettavasti aihetta vakavaan kritiikkiin. Näissä ehdotuksissa lähdetään siitä, että kristillisessä kirkossa voisi olla yhtä aikaa kaksi oppia voimassa. Adressi puhuu kirkon yhteydestä: ”Tässä ehdotetut toimintatavat varjelevat kirkon yhteyttä.” Mutta mitä yhteyttä on sellainen yhteys, joka ei ole yksimielisyyttä Jumalan sanan ja luterilaisen tunnustuksen pohjalla?

 

Adressin ehdotuksissa esitetään, että ”virkanäkemys ei ole papiksi vihkimisen eikä kirkon viran tai toimen saamisen kriteerinä”. Logos-lehden viimeisimmässä numerossa Roger Pettersson osoittaa, että tämä ei nouse Raamatun pohjalta. Hän viittaa Raamatun kohtaan 1. Kor. 14:37s.

 

Rakentavia ratkaisuja -adressi uskoo, että sen ehdotukset toteutuessaan ”vähentävät painetta uusien jumalanpalvelusyhteisöjen perustamiseen ja kirkkomme herätysliikkeiden toiminnan ohjautumiseen kirkkomme rakenteiden ulkopuolelle”. Onko meillä todellisuudessa vaihtoehtoa sille, mikä tässä lausumassa epäsuorasti asetetaan kielteiseen valoon? Eikö ole niin, että monet kristityt tänä päivänä kaipaavat turvallista paikkaa, jossa voisi käydä sanaa kuulemassa ja pyhällä ehtoollisella? Jumalanpalvelusyhteisöissä on epäilemättä saatu kokea jotakin tästä todeksi. Voimme myös miettiä sitä, mitä Apostolien teot kertovat apostoli Paavalin työstä. Paavali teki ensin työtä juutalaisen kirkon rakenteiden sisäpuolella Efesoksessa. Mutta kun hänen evankeliuminsa torjuttiin, ”hän meni pois heidän luotaan ja erotti opetuslapset heistä ja piti joka päivä keskusteluja Tyrannuksen koulussa” (Ap. t. 19:9).