KIRJALLISUUTTA:

 

VEREN JA TULEN LÄPI

Vanhan kirkon marttyyrien todistus

 

Professori Heikki Koskenniemi on suomentanut latinan ja kreikankielisiä tekstejä, jotka tuovat omalle äidinkielellemme luettavaksi vanhan kirkon marttyyrien todistuksia. Kirja kertoo meille, kuinka mitä erilaisimmilla ehdotuksilla kristityt haluttiin saada luopumaan uskosta. Heihin vedottiin mm. heidän perheensä, sukunsa, ammattinsa, maineensa puolesta, että he hylkäisivät väärän uskontonsa. Heitä kidutettiin venytystuoleissa, erilaisilla lyömäaseilla, tulella ja lopulta surmattiin eri tavoin – mm. polttamalla, kivittämällä, petojen raatelemina. Kristittyjen tuomion syyksi riitti se, että he tunnustivat olevansa kristittyjä ja kieltäytyivät uhraamasta epäjumalille ja osallistumalla muulla tavoin kulttimenoihin. Tuomitsijoille olisi lopulta riittänyt, että kristitty olisi edes uhrannut epäjumalille säästääkseen henkensä. Mutta kristityt halusivat elää uskonsa mukaisesti.

 

Marttyyrit tunnustivat uskovansa Jumalaan, joka on kaiken Luoja ja totesivat, etteivät voi palvoa olemattomia Jumalia. Kirjasta käy myös ilmi se, että osa kristityistä luopui uskostaan ja kerrotaanpa myös yhdestä kristitystä, jonka väittelytaito kiehtoi hallitsijaa niin, että hänestä ei tullut marttyyria. Hän sai jäädä eloon. Kirja osoittaa, kuinka tunnustus, oikea oppi, Jumalan armo ja esim. kaste olivat tärkeitä marttyyreille. Marttyyrit eivät sortuneet vähättelemään kristillistä oppia. He eivät antaneet tuomitsijoilleen vähimmässäkään määrin periksi. Monet saisivat ottaa näistä marttyyreista oppia todistajan tehtäväänsä. Tätä kirjaa ei kannata jättää lukematta.

 

Suom. Heikki Koskenniemi.

PerusSanoma Oy 2005, 183 s.

 

Ville Melanen

Pastori, Pushkin