UUTEEN VUOTEEN HERRAAN TURVATEN

Ville Melanen, pastori, Pietari

 

”Herran nimi on vahva torni; hurskas juoksee sinne ja saa turvan” (Snl. 18:10).

 

Sananlaskujen kirjasta ottamani kohta kertoo meidän huolestuneille sydämillemme iloisen sanoman, se tuo meille lohdutuksen hätäämme. Jumala tahtoo aina tuoda meille Sanansa kautta evankeliumin äänen pahan maailman keskelle, jossa me elämme. Maailma ei todellakaan tarjoa meille rauhaa, vaan aiheuttaa meille yhä enemmän ahdistusta, huolenaiheita ja kysymyksiä. Maailmassa soditaan, tapellaan, petetään ja hyväksytään mitä suurimmatkin synnit. Tämä aiheuttaa Jumalan lapsissa ahdistusta, mutta samalla nämä ahdistukset kertovat meille Jumalan sanan paikkansa pitävyydestä, sillä Vapahtaja sanoo omillensa: ”Maailmassa teillä on ahdistus.” Saamme varmuudella luottaa Jumalaan, koska Hänen sanansa pitää paikkansa. Jumala ei valehtele eikä petä, kuten me ihmiset monesti ja monella tapaa teemme. Jumala on toisenlainen. Siksi saamme rohkeasti juosta Jumalan syliin suojaan. Hän suojaa meitä kaikelta pahalta ja ruokkii meitä Sanallaan ja sakramenteillaan.

 

Saamme käydä uuteen vuoteen vanhoilla, mutta hyvillä lääkkeillä. Saamme ensiksikin turvata Pyhään kasteeseen. Kun epäilykset ja ahdistukset vaivaavat meitäkin, Jumalan lapsia, saamme aina palata kasteeseen, kristillisen elämämme alkupisteeseen ja todeta, että olemme Jumalan lapsiksi kastettuja, Häneen nimeensä otettuja ja Hänelle siksi kuuluvia. Saamme rukoilla, että Taivaallinen Isämme antaa syntimme anteeksi ja antaa sydämillemme rauhan. Pyhä kaste kertoo meille, että meillä on takuumies viimeisenä päivänä, kun päätämme maallisen vaelluksemme täällä. Saamme käydä viimeiselle tuomiolle Golgatan miehen kanssa eikä meille lueta meidän valtavaa syntikuormaamme syyksi, vaan meidät armosta kutsutaan taivaan kotiin.

 

Sana tuo meille lohdutuksen ja vastauksen moniin kysymyksiimme. Erityisesti pohjoisissa maissa näemme näinä aikoina valtavaa luopumusta ja kristittyjen ahdistelua nimenomaan kirkon nimissä. Kirkon nimissä yritetään vaientaa kristittyjen ääni ja sitoa omattunnot Raamatun ulkopuolelle ihmisten mielipiteisiin. Tässä julmassa vainossa saatetaan eksyttää valittujakin. Paimenet ovat mieluummin hiljaa kuin sanovat synnin synniksi ja tavallinen seurakunnan jäsen ei näe aihetta käydä ”ylempiänsä” vastaan. Onnistuneesti meitä saatetaan sitoa väärään kirkollisen arvovallan pelkäämiseen, vaikka Raamatun mukaan vain Jumalan pelko on viisauden alku. Luota, Jumalan lapsi, siis Raamattuun ja usko sen erehtymättömyyteen oli kyse mielestäsi pienestä tai isosta asiasta. Anna Jumalan lain satuttaa ja anna evankeliumin hoitaa! Sana vakuuttaa meille, että meillä on Jumala, jonka suojiin saamme paeta kaikkien ahdistuksienkin keskellä. Jumala on vahva linna, joka ei sorru vaikeanakaan päivänä. Hän kaitsee meitä pimeiden laaksojen ja karujen erämaiden läpi taivaan valtakuntaan. Meidän ei siis tarvitse pelätä eikä huolehtia.

 

Herran omaksi kastettu ja Jumalan sanaa tutkiva ja sen varassa elävä, tarvitsee myös Pyhää ehtoollista matkaravinnoksi. Erityisesti menneenä vuotena Suomessa keskusteltiin paljon ehtoollisesta, mikä on oikein hyvä asia. Tarvitsemme keskustelua uskomme pyhistä asioista eikä keskustelemista tule torjua, vaan lähteä mukaan. Niin ovat monet Jumalan sanaan turvaavat pastorit myös tehneet. Media on melko voittopuolisesti tehnyt heidät armottomiksi ja ymmärtämättömiksi miehiksi. Jumalan lapsina meidän on syytä todella pysähtyä miettimään, kenen kanssa kokoonnumme Herran pöytään vastaanottamaan Kristuksen ruumiin ja vereen. Ehtoollispöytä ei ole mikään välipalapöytä, josta jokainen käy hakemassa oman eväänsä. Ehtoollispöydässä on kysymys yhteydestä Jumalaan, kaikkiin pyhiin ja Kristuksen kirkon jäseniin. Pöytään tulee kokoontua yhteistä uskoa tunnustaen.

 

On mahdotonta, että kristitty kokoontuu Pyhälle ehtoolliselle sellaisten paimenten kanssa, jotka antavat jopa kastamattomille, julkiateisteille ja pakanoille ehtoollista ja nauttii yhteydestä heidän kanssaan. Se on pöyristyttävää! On syytä pysyä poissa sellaisten paimenten yhteydestä, jotka antavat harhaoppisten vapaasti opettaa seurakuntansa tai hiippakuntansa alueella. Ajatus kaikkien yhteisestä ehtoollisesta tuntuu meistä ihmisistä ehkä oikealta ja on kauhean tuntuista, kun jollekin ei anneta ehtoollista. Kauhu on oikea reagointi, mutta ehtoollisen antaminen kelle tahansa on väärä ratkaisu, sillä kastamattomat, julkisyntiset ja harhaoppiset joutuvat näin Jumalan rangaistuksen alle. Kastamattomat tulee kastaa, julkisyntisten ja harhaopettajien on kaduttava ja niin heillekin aukeaa pääsy ehtoollispöytään ja pyhien yhteyteen. Katuva saa armon, mutta synteihin jäävä joutuu kantamaan itse omat syntinsä.

 

Käydessämme uuteen vuoteen saamme siis turvata Sanaan ja sakramentteihin. Saamme tunnustaa syntimme ja uskoa ne anteeksi. Saamme rukoilla ja tehdä yhdessä matkaa Vapahtajan seurassa. Vuosi 2006 on armon vuosi, se on Herran vuosi ja Hänen armostaan saamme sitä elää. Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kaikkien meidän kanssamme tänäkin vuonna!