KASTE PELASTUKSEMME PERUSTA

Jukka Jäntti, Konnevesi

 

Kävin työmatkalla Savon sydänmailla Tervon pitäjässä. Tuvan seinällä oli sellaisia kuvia, jotka saivat sydämeni lämpenemään. Ne kuvat olivat vauvojen kastekuvia. Vauva oli kuvattu valkoinen kastemekko päällä. Tällä tavalla havainnollistetaan sitä Kristuksen viattomuutta, puhtautta ja pyhyyttä, johon kastettava puetaan.

 

Nyt voi moni ajatella että silloin kun vauva kastettiin, hän oli kyllä pyhä, puhdas ja autuas. Mutta entä nyt? Kasteesta on kulunut toisilla jo jopa 90 vuotta tai ehkäpä yli sadankin vuoden. Ja tähän pitkään ikään on jo mahtunut suuriakin lankeemuksia ja päivittäisiä syntejä: pahoja ajatuksia, lähimmäisen panettelua, epäluuloja, ahneutta, hekumaa, Jumalan sanan halveksuntaa, sanan vähättelyä, kiittämättömyyttä ja vihaa Jumalaa ja lähimmäistä kohtaan, epäuskoa, rukouksen vähäisyyttä, hitautta käydä sairaita ja vankeja katsomassa, hitautta antaa lähimmäiselleen omasta, jokapäiväistä Jumalan ja lähimmäisen halveksuntaa ja niin edelleen – tätä syntiluetteloa voisi jatkaa pitkäänkin.

 

Tämän kaiken jälkeen voi jo joku meistä sanoa: ”Olemmeko vielä kasteen kautta yhtä ihanan valkoisia kuin tuo kastemekko päällä kuvattu pienokainen?” Tässä monen usko horjuu niin että ajatellaan: ”Kuinka minä voisin olla puhdas?” Mutta nyt on silmät käännettävä omasta turmeluksesta pois. Sillä mitä kauemmin katselemme ja kaivamme omaa turmelustamme, perisyntiä meissä, sitä pahempi löyhkä sieltä nousee. Se sontakasa ei siitä parane, vaikka kuinka sitä tongimme. Tähän turmeluksemme kurjuuteen emme saa jäädä vaikeroimaan, vaan meidän on käännettävä katse Jumalan armosanan lupauksiin, ja niitä on kasteesta monia.

 

Kaste on pelastuksemme perusta, niin kuin Pietari sanoo: ”...vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena” (1. Piet. 3:21), ja se on voimassa Jumalan puolelta niin kauan kuin täällä elämme. Ainoastaan epäuskolla voimme sen hyljätä. Kristuksen puhtaus, pyhyys, autuus ja vanhurskaus sekä Pyhä Henki kaikkine lahjoineen, jonka me siinä saimme, ei ole meidän syntielämämme kautta mitätöitynyt. Kaste on niin tuore ja voimakas kuin olisin tänään kastettu. Ajan hammas ei syö kasteen puhtautta, johon meidät ihmistaimet kerran puettiin. Kristuksen vanhurskaus yllämme loistaa yhä kirkkaana kuin aurinko, ja kasteemme armo kantaa niin vauvan kuin vanhuksenkin kuoleman virran yli.

 

Tässä on otettava järki vangiksi sanan kuuliaisuuteen, sillä järki ja ihmisluonto vapisee kuoleman edessä ajatellen: ”Voisiko lapsikaste pelastaa kuolemasta?” Tässä ei ole muuta neuvoa kuin laittaa uskonsormi sanan päälle: ”...vesi nyt teidätkin pelastaa, kasteena.” Uskon sormesta ei tule mitään lisää jo kasteessa tapahtuneeseen pelastukseemme, vaan uskon kautta me ymmärrämme sen Jumalan totuuden, että kaste pelastaa meidät. Pelastuminen kasteessa on samaa kuin lunastus, eli että Jeesus Kristus on minut kadotetun ja tuomitun ihmisen lunastanut kaikesta synnistä, kuolemasta, perkeleestä ja lain kirouksesta ei hopealla eikä kullalla vaan pyhällä kalliilla verellään ja viattomalla kärsimisellään ja kuolemallaan, että minä hänen omansa olisin ja olen.

 

Tämän lunastuksen osallisuuteen meidät kastettiin, niin että itse Kristus tuli meidän puvuksemme. Emme ole kastetut ainoastaan Kristuksen ansion hedelmiin – kuten syntien anteeksiantamukseen, lahjavanhurskauteen ja iankaikkiseen elämään, joka tämäkin on sanoin kuvaamatonta onnea ja autuutta – vaan meidän persoonamme aivan elimellisesti yhdistettiin kasteessa meidän edestämme ristiinnaulittuun ja ylösnousseeseen kirkastettuun Jumalihmiseen, Kristukseen. Niin kuin oksa on rungossa kiinni, niin meidät kasteessa liitettiin Kristukseen, ja jos Kristus on pyhä niin kuin hän on, niin on oksatkin.

 

Tämä kunniamme on suuri, että niin kuin Kristus on pyhä, niin olemme mekin kasteen ja uskon kautta. Mutta tämä pyhyytemme ei ole sellaista pyhyyttä, että luontomme muuttuisi pyhäksi, vaan se on Kristuksen pyhyys, lahjapyhyys, joka kastevedellä vihmottiin meidän päällemme. Kasteenkin jälkeen me vanhan ihmisemme puolesta pysymme syntisinä kuolemaan asti. Siksi me tarvitsemme joka päivä kasteessa lahjoitettua syntien anteeksiantamusta, jonka kautta me olemme Isän edessä pyhiä ja puhtaita.

 

Kristitty on ihmeihminen: samalla kertaa syntinen ja pyhä. Ylösnousemuksessa me tulemme olemaan pyhiä oikein olennollisesti – silloin luontomme on perisynnistä vapaa. Mutta tämäkin toteutuu kasteemme perusteella. Meidän tulee uskoa kasteessa saamaamme Kristuksen pyhyyteen ja siihen, että olemme häneen elimellisesti yhdistetyt.

 

Ylösnousemuksessa meidän luontomme on oleva vailla perisyntiä. Sitten ei enää uskoa tarvita, koska me tunnemme ja koemme itsessämme, että meissä ei enää ole perisyntiä. Silloin me näemme, koemme ja tunnemme, kuinka aivan olennollisesti meidän lihamme ja veremme on pyhää ja vanhurskasta läpikotoisin. Se on siis kaikesta perisynnistä vapaa, ja me loistamme Isän valtakunnassa niin kuin aurinko. Meillä on siis Kristuksen ruumiin kirkkauden kaltainen kirkkaus. Ääretön on kunniamme, ja tämän kaiken me saimme kasteessa, jonka usko omistaa.

 

Jeesus lupaa meille kasteemme perusteella iankaikkisen elämän, niin kuin hän sanoo: ”Joka uskoo ja kastetaan, se tulee autuaaksi” (Mk. 16:15, Biblia). Mitä tämä tarkoittaa? Tämä tarkoittaa sitä, että uskomme kasteessa lahjoitettuun autuuteemme, siis pelastukseen. Mutta sitten on myös varoitus, sillä Jeesus sanoo: ”Joka ei usko, se kadotetaan” (Mk. 16:15, Biblia). Mitä tämä tarkoittaa? Tätä: ”Joka ei usko, että hän kasteessa sai lahjaksi pelastuksen, joutuu kadotukseen.” Jeesus ja Pietari nimenomaan käyttävät kasteen kohdalla sanaa pelastus. Samoin myös Paavali käyttää pelastus-sanaa kasteen yhteydessä: ”...pelasti hän meidät, ei vanhurskaudessa tekemiemme tekojen ansiosta, vaan laupeutensa mukaan uudestisyntymisen peson ja Pyhän Hengen uudistuksen kautta” (Tiit. 3:5).

 

Näin ei kenellekään jää epäselväksi se, että kasteemme on todellinen pelastuksemme perusta. Usko ei lisää tähän mitään, ikään kuin usko olisi jokin meidän kehittämämme ansio tai hyve. Uskon kautta, jonka Jeesus vaikuttaa, me ymmärrämme sen, että kaste pelastaa meidät iankaikkiseen elämään taivaan autuuteen. Näin suuri on pyhä kaste, joka tempaa meidät helvetistä, synnistä ja kuolemasta, tekee meidät synnistä puhtaiksi, pyhiksi, vanhurskaiksi ja autuaiksi sekä uudestisynnyttää meidät Jumalan lapsiksi ja tekee näin meidät osalliseksi iankaikkisesta elämästä. Sitten kaste antaa voimaa elää sanan mukaan ja tukahduttaa meissä olevaa vanhaa ihmistä sekä auttaa kärsimyksissä pyhää ristiä kantamaan. Kasteemme on myös valtava ase saatanaa vastaan, joka tekee kaikkensa, ettemme vain uskoisi kasteeseemme, pelastuksemme perustukseen, pelastuksemme kulmakiveen, niin kuin Raamattu sanoo: ”Sillä muuta perustusta ei kukaan voi panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus” (1. Kor. 3:11). Jeesus Kristus on kasteessamme: ”Sillä kaikki te, jotka olette Kristukseen kastetut, olette Kristuksen päällenne pukeneet” (Gal. 3:27). Kun näin nyt olemme autuaita, niin lähtekäämme nyt iäisiin Karitsan häihin. Aamen.