PÄÄKIRJOITUS * HANNU LEHTONEN

 

Tiedotusvälineet uutisoivat alkukesästä Oulun hiippakunnan ja Turun arkkihiippakunnan tuomiokapitulien tekemistä päätöksistä, jotka koskivat pastoreita Juhana Pohjola ja Sakari Korpinen. Kyseiset tuomiokapitulit olivat tuominneet pastorit erotettavaksi pappisviran toimittamisesta – Korpinen kahdeksi ja Pohjola kolmeksi kuukaudeksi.

 

Pohjolan ja Korpisen saama tuomio on kova. Kirkkolaki puhuu kurinpitorangaistuksista ja mainitsee, että perusteina tällaiselle voi olla virkavelvollisuuksia vastaan toimiminen, niiden laiminlyöminen tai pappisviran haltijan asemaan nähden sopimaton käyttäytyminen.

 

Tuomiokapitulien perusteet ovat samankaltaiset. Pohjolaa ja Korpista syytetään ehtoollisen epäämisestä kahdelta henkilöltä ja luvattomista ehtoollisjumalanpalveluksista. Mitä ensin mainittuun kohtaan tulee, on syytä huomata, että faktisesti Pohjolan tai Korpisen ei voida sanoa evänneen ehtoollista keneltäkään. Tuomiokapitulit ovat tehneet päätöksensä tietoisina siitä, että kyse ei ole ollut toteutuneista rikkomuksista. Pohjola pitää hallinto-oikeudelle laatimassaan ja julki saattamassaan valituksessa päätöstä ensin mainitun kohdan osalta lainvastaisena. Syytöstä luvattomista ehtoollisjumalanpalveluksista hän ei myöskään pidä yksiselitteisenä. Oulun tuomiokapitulin päätöksessä kiinnittää huomiota se, että päätöksestä jouduttiin äänestämään. Kaksi tuomiokapitulin kollegiosta oli eri mieltä päätöksestä.

 

Riippumatta oikeudellisista seikoista, kirkkolain tulkinnasta yms. on sanottava, että tässä asiassa kirkko koettaa ratkaista opillisia kysymyksiä koskevan vakavan näkemyseron kurinpidollisin toimin. Se on todella valitettavaa. Samanaikaisesti kirkon piirissä esiintyy monia ilmiöitä, joita tuomiokapitulit eivät käsittele eivätkä rangaistuksia jaa. Ajatelkaamme pappisviran velvoitusta, että pappi ei saa salaisestikaan edistää tai suosia evankelis-luterilaista tunnustusta vastaan sotivia oppeja. 

 

Nämä tuomiokapitulien päätökset kertovat karua kieltä siitä, että evankelis-luterilaisessa kirkossa järjestys on nostettu oppikysymysten yläpuolelle. Monet asioita seuraavat ihmiset kirkon piirissä ovat nähneet tämän ja ilmaisseet huolensa sen johdosta.

 

Tuomiokapitulit ovat nyt käyttäneet valtaansa pastoreihin. Mutta ne eivät ole perustaneet tätä menettelyään Jumalan sanaan eivätkä ne sitä voikaan. Sen sijaan kyseiset pastorit voivat vedota Raamattuun (Tiit. 3:10-11 ym.). ja näin tulee tehdä, sillä se on ainoa kestävä perusta. On luotettava Jumalan huolenpitoon. Varmaa on sekin, että hän hankkii oikeuden valituilleen, jotka häntä avuksi huutavat (Luuk. 18:7). Mutta on syytä muistaa se, että tässä ajassa kristittyjen osana on myös ristin kantaminen Kristuksen tähden.