LUTERILAINEN JUMALANPALVELUSYHTEISÖ

 

Herran apostoli kirjoittaa: ”Ette siis enää ole vieraita ettekä muukalaisia, vaan te olette pyhien kansalaisia ja Jumalan perhettä. Apostolien ja profeettain perustukselle rakennettuja, kulmakivenä itse Kristus Jeesus, jossa koko rakennus liittyy yhteen ja kasvaa pyhäksi temppeliksi Herrassa; ja hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä” (Ef. 2:19-20).

 

Tässä raamatunkohdassa pyhä Paavali sanoo oikean seurakunnan olevan Jumalan asumus. Jumala on pyhä majesteetti, jonka eteen ei koskaan saa tulla mitään epäpuhdasta tai vääryyttä. Miten Jumala kohtaa meitä ja vieläpä tulee asumaan keskuuteemme, niin että meistä tulee Jumalan asumus? Miten me vajavaiset syntiset pystymme kestämään Jumalan kohtaamisen? Emme kestäkään, ja on suuri onni, ettemme sellaisina kuin olemme, kohtaa paljasta Jumalaa itseään, koska se tietäisi tuhoa ja iankaikkista kadotusta. Kevytmielinen puhe Jumalan läsnäolosta ja rakkaudesta on siis valheellista puhetta, vaikka sellainen saarnatapa on niin yleinen. Jumalan viha meitä kohtaan synnin takia on erittäin suuri, ja tämä viha poistuu ainoastaan Jumalan Pojan ristinkuolemassa. Nyt saamme tämän tosiasian perusteella, nimittäin Jumalan Pojan sovituskuoleman johdosta, välillisesti kohdata rakastavan ja anteeksiantavan Jumalan vastaanottaessamme armon armonvälineissä. Armollisen Jumalan kohtaamme lupauksien mukaan ainoastaan näin. Ei luonnossa, ei mystisessä kokemuksessa, vaan juuri armonvälineissä ja siinä, mitä ne antavat. Tämän vuoksi puhdas sakramentti ja sana on elinehtomme.

 

Meillä kastetuilla on vastuu ja velvollisuus etsiä oikeita alttareita ja saarnatuoleja. Jos niitä ei tarpeeksi ole, tai jos jotakin on hämärtynyt siinä, missä kaikki kuitenkin inhimillisesti katsoen on aika hyvin, kutsumuksemme on rukoilla ja toimia.

 

Emme saa lihallisesti esittää ja korottaa omaa itseämme, vaan meidän on ystävällisesti puhuttava alati näistä asioista muiden kristittyjen kanssa. Koko ajan kirkon oma perusta, profeettojen ja apostolien sana, on oltava keskipisteessä. Haluamme rakentaa ainoastaan sille perustalle eikä olemassa olevien yhteisöjen ja kirkkojen varaan. Kirkko on aina Kristuksen ja Sanan tytär. Suhde ei koskaan saa tai voi olla päinvastainen, niin että Kirkko olisi äiti ja Sana tytär.     

 

Kastettuina meidän tehtävämme on olla täysi-ikäisiä ja itsenäisiä Jumalan kansan jäseniä eikä väärällä tavalla kenenkään komennuksen alla. Vaikka kunnioitamme Sanan palvelijoiden virkaa, emme tee tätä ohi itse Sanan. Näin ollen kristittyjen vastuu on myös siinä, että he rohkaisevat Sanan palvelijoita tekemään ja toimimaan kaikin puolin oikein. Oppikurin ja kirkkokurin on palattava kirkkoon. Sakraalinen yhteys hereetikkoihin pitää katkaista.

 

Kun tänään siunaamme tätä jumalanpalvelushuonetta, niin harras rukouksemme on, että kokoontumiset täällä saisivat palvella tätä tehtävää ja koituisivat tämän seudun kristittyjen ja tänne tulevien uskovien siunaukseksi. Tähtäimenämme on syvempi yhteys Kristukseen ja sen ohessa todellinen keskinäinen yhteys kristittyjen välillä.

 

Halvar Sandellin puhe Vetelissä 24.4.2005