KÄRSIMYKSEN VÄLTTÄMINEN – SAATANALLINEN ANSA

KÄRSIMYKSEN VÄLTTÄMINEN – SAATANALLINEN ANSA?

Niko Vannasmaa, pastori, Helsinki

”Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen, että hänen piti menemän Jerusalemiin ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös. Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: ’Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko’. Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: ’Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi, sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten’” (Matt. 16: 21-23).

Johdanto

Kirkkoisä Khrystostomos piti tärkeänä sitä, että seurakunta saa opetusta myös sielunvihollisesta. Khrystostomos kertoo, että saatanasta puhuminen ei ole mitenkään erityisen hauskaa, mutta opetus hänestä tuottaa kristityille turvallisuuden. Ja turvallisuussyistä mekin puhumme tänään muutaman sanan saatanasta.

Tiedätkö, missä sielunvihollinen viettää kaikkein mieluiten aikaansa? Minne persoonallinen paha suorastaan hakeutuu? Eikö hän hakeudu juuri sinne, missä vallitsee totuus ja rakkaus, oikeus ja vanhurskaus? Juuri siellä saatana tekee kaikkein innokkaimmin lähetystyötä! Silloin kun Jeesus vielä vaelsi täällä maan päällä, saatana pyrki jatkuvaan uskontodialogiin Jeesuksen kanssa. Hän viritteli ahkerasti ansojaan saadakseen Jeesuksen luopumaan messiaan virasta. Sano oletkos sinä Jumalan Poika? No, mikä se on se totuus? Tiesitkö, että kaiken tämän kunnian, vallan, ja rikkauden minä voin antaa sinulle, jos sinä vain lankeat maahan ja kumarrat minua?

Jumalallinen pakko

Evankeliumiteksti kuvaa yhden näistä monista Saatanan ja Jeesuksen välisistä keskusteluista. Sen aiheena on Jeesuksen viimeinen matka Jerusalemiin. Profeetta Jesaja oli ennustanut noin seitsemänsataa vuotta aiemmin messiaan kohtalosta: ”Häntä piinattiin, ja hän alistui siihen eikä suutansa avannut; niin kuin karitsa, joka teuraaksi viedään, niin kuin lammas, joka on ääneti keritsijäinsä edessä, niin hän ei suutansa avannut. Ahdistettuna ja tuomittuna hänet otettiin pois, mutta kuka hänen polvikunnastaan sitä ajatteli? Sillä hänet temmattiin pois elävien maasta; minun kansani rikkomuksen tähden kohtasi rangaistus häntä” (Jes. 53:7-8). Messias tulee siis saamaan osakseen piinan, ahdistuksen, ja lopulta kuolemanrangaistuksen. Kaiken tämän hän joutuu kestämään kansan rikkomusten tähden.

”Siitä lähtien Jeesus alkoi ilmoittaa opetuslapsilleen.” Huomaatko, Matteus puhuu tässä aivan tietystä hetkestä. ”Siitä lähtien” viittaa aiemmin tapahtuneeseen. No, mistä hetkestä on kysymys? Muistat varmaan, että Jeesuksesta oli liikkeellä monenlaisia huhuja. Toiset sanoivat häntä Johannes Kastajaksi, toiset Eliaaksi, ja kolmannet taas arvelivat hänen olevan yksi profeetoista. Mutta vain Pietarin suusta kuului tämä tunnustus: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika.” Hän kutsuu Jeesusta nimellä Kristus, joka on kreikankielinen vastine heprean kielen sanalle maasiiah, eli voideltu. Toisin sanoen Pietari tunnustaa, että koko maailman Vapahtaja seisoo aivan hänen silmiensä edessä. Hän julistaa, että Jeesus on se profeetta Jesajan ennustama Jumalan uhrikaritsa, joka ottaa kantaakseen synneistä määrätyn rangaistuksen. Ja välittömästi tämän Kristus-tunnustuksen jälkeen Jeesus alkaa opettaa messiaanisesta tehtävästään.

Jeesus kertoi opetuslapsilleen, ”että hänen piti menemän Jerusalemiin”. Kreikan kielessä käytetään sanaa, jolla ilmaistaan pakkoa ja välttämättömyyttä. Toisin sanoen Jeesus tuntee jumalallista pakkoa, hän haluaa ehdottomasti kantaa sijaisuhrina synneistäsi määrätyn rangaistuksen. Mutta kuinka kukaan haluaisi vapaaehtoisesti juoda katkeran Jumalan vihan maljan?

Kun eräältä yhdeksänvuotiaalta pojalta kysyttiin kerran, miten ravintolassa istuvasta parista huomaa, että he ovat rakastuneet, niin tiedätkö mikä oli hänen vastauksensa? ”Katso, maksaako mies laskun. Siitä näkee, onko hän rakastunut vai ei.” Jeesus – hän oli valmis maksamaan kaiken sinun puolestasi. Hän tiesi että hinta oli korkein mahdollinen. ”Mutta Jumala osoittaa rakkautensa meitä kohtaan siinä, että Kristus, kun me vielä olimme syntisiä, kuoli meidän edestämme” (Room. 5:8). Katso siis ristillä riippuvaan Jeesukseen, siellä sinä näet Jumalan, joka on syvästi rakastunut sinuun.

”Ja kärsimän paljon vanhimmilta ja ylipapeilta ja kirjanoppineilta.” Miksi juuri nämä miehet tulevat aiheuttamaan Jeesukselle kärsimystä? Jumalan salaisuuksien huoneenhaltijat, pyhän vartijat? Mutta Jeesus ilmoittaa, että näin tulee todella tapahtumaan. Vanhimpien, ylipappien ja kirjanoppineiden tulisi kumartaa messiasta, mutta sen sijaan he tulevat lyömään. Heidän tulisi palvoen ottaa vastaan vapahtajansa, mutta sen sijaan he tulevat pilkkaamaan ja sylkemään. Minkä tähden? Vastaus on oikeastaan aika yksinkertainen. He eivät usko.

Sinä tiedät, miten suuri painoarvo on yleisellä mielipiteellä. On aina helpompaa vähän mukautua, kuin olla yksin väärässä suuren joukon keskellä. Ehkä juuri tästä syystä uskonnollinen eliitti kuunteli hyvin herkällä korvalla, mitä ihmiset ajattelivat Jeesuksesta. Eräässä käsikirjoituksessa puhutaankin kansan kirjanoppineista. Oliko ehkä niin, että moni näistä kirjanoppineista oli mukautunut jo niin pitkälle yleiseen mielipiteeseen, että heistä alettiin puhua kansan kirjanoppineina? Ehkä he saarnasivat kansalle juuri sitä, mitä se halusikin kuulla? Lakihenkisille itsekeksittyjä sääntöjä ja käskyjä, ja vapautta janoaville lievennyksiä Jumalan pyhistä käskyistä ja säädöksistä? Entä sitten itse messiaskysymys, millaista opetusta kansa tahtoi kuulla siitä asiasta?

On sanottu, että sellainen on kansa kuin sen johtajansakin. Tätä kuvaa myös evankelista Markus kertoessaan, että ylipapit kiihottivat kansaa anomaan, että Pilatus vapauttaisi Jeesuksen asemesta Barabbaan. Kansa halusi toisin sanoen vapauttaa mieluummin murhamiehen kuin Jumalan Pojan. Kuinka vastenmielisenä he pitivätkään Jeesusta: ”Ristiinnaulitse hänet! Ristiinnaulitse hänet!” Sellainen oli siis yleinen mielipide Jeesuksesta noin kaksituhatta vuotta sitten. Messiaan kuolemaa halusi niin kansa kuin sen johtajatkin.

”Ja tuleman tapetuksi ja kolmantena päivänä nouseman ylös.” Luterilaisuudessa on aina korostettu Jeesuksen ristinkuolemaa. Mutta oletko sinä koskaan ajatellut, mihin sinä tarvitset Jeesuksen ylösnousemusta? Mikä merkitys sillä on, että hän nousi kolmantena päivänä ylös kuolleista? Amerikkalaisen systemaattisen teologian professorin, David Scaerin, mukaan ylösnousemus todisti Jeesuksesta kolme asiaa. Ensinnäkin ylösnousemus todisti sen, että hänen opetuksensa piti todella paikkansa. Kirjanoppineet, fariseukset ja saddukeukset olivat kaikki pyytäneet merkkiä, joka todistaisi Jeesuksen messiaanisuudesta. Ja Jeesus antoi heille merkin, Joonan merkin. Niin kuin Joona tuli kolmantena päivänä ulos suuren kalan vatsasta, samoin Jeesus nousisi kolmantena päivänä ylös kuolleista. Toiseksi: Isä hyväksyy hänen uhrinsa. Hän ei hyväksy sinun hyviä tekojasi, hän torjuu kaiken kilvoittelusi, hän hylkää ja pitää jopa inhottavana palvontaasi (uhrina synneistä). Ainoa uhri, jonka hän hyväksyy sinun syntiesi sovitukseksi on Jeesus Golgatan keskimmäiselle puulle ristiinnaulittuna. Vain hänessä on pelastus ja iankaikkinen elämä, mutta hänen ulkopuolella on vain pimeys ja iankaikkinen kadotus. Vanhassa testamentissa puhutaan usein siitä, miten uhrieläimen tulee olla virheetön, siinä ei saa olla mitään sairauksia tai puutteita. Samasta syystä syntiemme sovitukseksi luetaan taivaan foorumilla ainoastaan sellainen uhri, joka on itsessään synnitön. Vain Jeesus voi toimia sijaisuhrina sinun ja minun puolestani, vain hän voi kantaa synneistämme määrätyn rangaistuksen. Kolmanneksi: ylösnousemus on todistus siitä, että Jeesus on Jumala. Hän on tosi ihminen, mutta hän on myös tosi Jumala. Jumala, joka kärsii ihmislihassa. Ristillä Jumala itse kantaa ihmisille langettamansa kadotustuomion. Jeesuksen ylösnousemus on väkevä saarna siitä, että Jumala on sovittanut maailman itsensä kanssa.

Pietarin vastalause

Eräs amerikkalainen sairaanhoitaja kuvailee kokemuksiaan, miltä tuntuu hoitaa sotatantereella taistelussa kiinni jääneitä sotavankeja. Camp Libertyn amerikkalaistukikohdan sairaalaan tuodusta irakilaisjoukosta yksi kuolee aivan heti, toisen olkapää ja kylki ovat aivan tohjona luotien jäljiltä, ja joka puolella on verta ja ihokudosta. Hän kertoo, ettei ajattele hoitaessaan ihmisiä, että tämä on roisto tai sankari, vaan että tämä on ihminen ja että tällaista jälkeä aseet tekevät.

Entä Jeesus, mitä hän ajatteli sinusta ja minusta ennen Jerusalemin matkaansa? Eikö hän tiennyt, millaisia ihmisiä me olemme. Sellaisia, joista sankaruus on kaukana. Mikä syy hänellä on hukata elämänsä meidän puolestamme? Miten hänen rakkautensa voi kohdistua pahoihin ihmisiin? Oikeastaan Jeesus ajattelee hoitaessaan syntisiä ihmisiä vain sitä, että nämä ovat minun luomiani ihmisiä, joissa synti on tehnyt ja tekee pahaa jälkeä. Minä vihaan kaikkea syntiä ja jumalattomuutta, mutta en näitä luomiani ihmisiä. Sen tähden minun on pakko mennä Jerusalemiin.

Silloin Pietari otti hänet erilleen ja rupesi nuhtelemaan häntä sanoen: ’Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko’.” Saatana ei voi kestää kovin pitkään opetusta messiaan virasta. Se alkaa toimia, ja tällä kertaa Pietarin kautta. Kun toisaalla hän suosii suuria väkijoukkoja saatanallisten suunnitelmiensa toteuttamisessa, niin tässä hän aivan selvästi suosii ryhmästä erottamista. Miksi? Sen tähden, että se ei halua, että Jeesus saa mitään tukea opetuslasten joukosta. Ja sitten alkaakin hirveä parku ja valitus. ”Jumala varjelkoon, Herra, älköön se sinulle tapahtuko!” Tässä ei ole nyt kysymys mistään viattomasta huolehtimisesta, ikään kuin saatanalla olisi hyvä tahto Jeesusta kohtaan. Ei. Teksti sanoo selvästi, että kyseessä on nuhtelu. Saatana suorastaan raivoaa Jeesukselle: ”Sinä et saa tehdä tyhjäksi minun tekojani, sinä et saa tuhota minun valtakuntaani.”

Jeesus torjuu kiusauksen

”Mutta hän kääntyi ja sanoi Pietarille: Mene pois minun edestäni, saatana; sinä olet minulle pahennukseksi.” Diabolinen (perkeleellinen) oppi kärsimyksen välttämisestä. Tällaiseen salajuoneen Pietari oli siis sotkeutunut. Mutta huomaa kenet Jeesus ajaa luotaan pois: ”Mene pois minun edestäni, saatana”, ts. saatanalla ei ole mitään sijaa kaikkivaltiaan Jumalan kirkkauden ja kunnian edessä, hänen on väistyttävä takaisin pimeyteen. Kun Jeesus sanoo, että saatana on hänelle pahennukseksi, hän käyttää sellaista sanaa, joka tarkoittaa oikeastaan ansaloukkua. Jeesus ei tartu siihen herkkupalaan, jota saatana yrittää hänelle syöttää. Saatana tarjoilee hänelle suloista ajatusta elämästä ilman kärsimystä. Mutta Jeesus näkee jo etukäteen mihin tämä ajatus tulisi johtamaan, hän tulisi itse jäämään saatanallisen itsekkyyden vangiksi. Kuka silloin olisi ihmisten Vapahtaja, ja kenen luokse syntiset voisivat paeta nyt ja kerran viimeisellä tuomiolla?

”Sillä sinä et ajattele sitä, mikä on Jumalan, vaan sitä, mikä on ihmisten.” Jeesus sanoo, että saatanan ja ihmisten ajatuksilla on tietty yhtäläisyys. Niin paholainen kuin ihmisetkin ajattelevat luonnostaan sitä, mikä sotii Jumalan tahtoa vastaan. Kummallekin on ominaista itsekkyys ja ylpeys. Jesaja kertoo, mitä saatana ajattelee itsestään: ”Minä nousen pilvien kukkuloille, teen itseni Korkeimman vertaiseksi” (Jes. 14:14). Ja paratiisissa sama toistuu ihmisen kohdalla, ihminen astuu vapaaehtoisesti saatanallisen ylpeyden ansaloukkuun. Hän kuuntelee Jumalan sanan sijaan käärmettä, joka sanoo: ”Ette suinkaan kuole; vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te siitä syötte, aukenevat teidän silmänne, ja te tulette niin kuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.” (1. Moos. 3:4-5). Sama ylpeys vaikuttaa lihassamme tänäkin päivänä. Mekin tahdomme olla niin kuin Jumala, jota muut ihmiset kunnioittavat tai mieluummin palvovat. Mekin haluamme olla kaikkivaltiaita, joilla on rajaton itsemääräämisoikeus, ja joiden ei tarvitse noudattaa Jumalan tai kenenkään ihmisen käskyjä. Mekin haluaisimme olla kaikkitietäviä, joita Jumala ei saa sanallaan opettaa, vaan jotka tahtovat itse opettaa ja neuvoa Jumalaa. Juuri tästä ansasta Jeesus tuli vapauttamaan meidät. Hän alensi itsensä meidän tähtemme, jotka olimme tehneet itsestämme jumalia. Hän vastaanotti pilkan ja häpeän, joka olisi itse asiassa kuulunut meille. ”Sitä varten Jumalan Poika ilmestyi, että hän tekisi tyhjäksi perkeleen teot” (1. Joh. 3:8).

Mutta älä kuvittele, että saatana jättäisi vielä asian tähän. Se tietää, että Kristuksen sovitustyötä on mahdotonta tehdä tyhjäksi. Vaikka sinä lankeaisit sata tai tuhat kertaa, niin sovitus pysyy aina voimassa. Mutta saatanalla on yksi ässäkortti hihassa. Haluatko katsoa sen? Siinä lukee: ”Kristus on kyllä kuollut sinun puolestasi, mutta epäuskosi on heittänyt sinut erilleen Kristuksesta. Miten hän voisi olla sinulle avuksi, kun elämälläsi osoitat, ettet todella usko häneen?” Muistatko sinä, millä Jeesus torjui saatanan erämaassa? Jumalan sanalla. Tästä syystä meillä kristityilläkään ei ole mitään muuta apukeinoa saatanan hyökkäyksiä vastaan, kuin Jumalan sana. Sen tähden kiusauksien ja lankeemuksen hetkellä sinä saat vedota tähän Roomalaiskirjeen jakeeseen: ”Vai ettekö tiedä, että me kaikki, jotka olemme kastetut Kristukseen Jeesukseen, olemme hänen kuolemaansa kastetut?” (Room. 6:3). Siinä sanotaan aivan selvästi, että sinut on kerran kasteessa liitetty Kristuksen uhrikuolemaan. On totta, että paljossa olemme olleet uskottomat Jumalan sanaa kohtaan, mutta yhtä totta on, että meidät on kasteessa liitetty Kristukseen, jossa on syntiemme anteeksianto. Kasteen armoliiton tähden sinä saat tänäänkin palata Vapahtajasi tykö. Näinä viimeisinä aikoina hän sanoo: ”Sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä luotani pois.” (Joh. 6:37).