MUUT LEHDET:

 

MITÄ TAPAHTUU SEN TAKANA MITÄ NÄYTTÄÄ TAPAHTUVAN?

Stig Kankkonen, Kyrkpressen 3.3.2005

 

Mitä kauemmin prosessi piispa Kantolan pitkään kestäneen aviouskottomuuden ja sen seurausten ympärillä jatkuu, sitä merkillisemmäksi se muuttuu.

 

Ensiksi. Miksi sitä kohtaan, joka on rikkonut Jumalan käskyä, aviolupaustaan, pappislupaustaan ja sitä oppia vastaan, jota hänen piispana tulee julistaa, osoitetaan kaiken villaisella painavaa ymmärtämystä? Miksi myötätuntoa ilmaistaan niin vähän kaikkia muita kohtaan niissä kahdessa perheessä, joita tämä uskottomuus on koskettanut? Miksi draaman toinen nainen on lähes kokonaan unohdettu?

 

Toiseksi. Miten on mahdollista, että vedenpitäväksi perusteluksi sille, että Kantolan ei tarvitse tehdä johtopäätöksiä toiminnastaan, esitetään inhimillinen, Jumalasta poiskääntynyt luonto, jota vastaan Raamattu kehottaa meitä taistelemaan? Hänen ratkaisevaksi puolustuksekseenhan tarjotaan sitä, että hän ”on vain ihminen”.

 

Miten on mahdollista, että hänen syrjähyppynsä nähdään jopa suurena ansiona, joka puhuu sen puolesta, että hänen tulisi jatkaa piispana? Miksi sitä, että joku sanoo väärän vääräksi, kutsutaan kivittämiseksi?

 

Kolmanneksi. Miksi piispa Kantolalle, arkkihiippakunnan tuomiokapitulille ja kirkon johdolle osoitettu vetoomus pantiin alkuun ja toteutettiin? Eivätkö aloitteentekijät tienneet, ettei mikään mainituista osapuolista voi enää toimia asiassa, niin että Kantola saa jatkaa piispana? Vai onko ehkä niin, että perustelun ja toiminnan takana on muita motiiveja kuin Kantolan ”pelastaminen”?

 

Ajateltavissa olevan selityksen näille omituisuuksille antaa nimetön vetoomus hänen puolestaan. Tai oikeammin sanottuna se tosiasia, että vetoomus on nimetön. Monet seikat tekevät kuitenkin kohtalaisen selväksi, että Yhteys-liike on keskeinen tekijä listan puuhaamisessa. Yhdistyksen päämääränä on työskennellä muun muassa homoseksuaalien kirkollisen siunauksen puolesta. Tämä päämäärä tekee ajankohtaiseksi kysymyksen, onko toiminta Kantolan tapauksessa osa taistelua siitä, kuka tai ketkä muodostavat kirkon uskon ja opin.

 

Näyttää yhä ilmeisemmältä, että on kyse suuremmasta asiasta – lainatakseni teologian tohtori Gustav Strömsholmin lisensiaattitutkimusta. On kysymys Suomen evankelis-luterilaisen kirkon tulevasta suunnasta.

 

Itse kukin voi kuvitella, missä kaikissa yhteyksissä vastaava perustelu ja vastaavat listat voivat tulla ajankohtaisiksi tulevaisuudessa.

 

Suomennos Hannu Lehtonen