JUMALAN RAKKAUS

Gunnar Andersson, TM, Ruotsi

 

”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3.16).

 

Me pidämme tätä jaetta monesti itsestään selvyytenä. Monet osaavat sen ulkoa. Ja kuitenkaan siitä ei juurikaan saarnata, ei ainakaan siellä, mistä itse tulen. Mutta ehkä siitä on tullut väärällä tavalla itsestään selvyys. Tämä jae antaa selityksen sille, mitä aiemmissa jakeissa on sanottu. Sillä edellisissä jakeissa sanotaan näin: ”Ja niin kuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä” (Joh. 3:14-15). Tässä sanotaan, että Ihmisen Poika tuli ylennettäväksi, että kaikki saisivat iankaikkisen elämän. Mutta syy tähän on se, jonka luimme tuossa tunnetussa jakeessa: ”Sillä niin Jumala maailmaa rakastanut...” Tämän pidemmälle emme pääse. Emme voi ymmärtää tätä tämän syvemmin. Tässä on kysymys Jumalan rakkaudesta. Jumala rakasti sinua niin paljon, ettei hän voinut sietää ajatusta, että sinä joutuisit kadotukseen. Hän ei voinut ajatella ikuisuutta ilman sinua. Tämä rakkaus sai hänet uhraamaan rakkaimpansa, että sinä saisit ikuisen elämän.

 

Hän ei pakota ketään, mutta hän on avannut tien. Raamatussa on hyvin selvästi sanottu, että on olemassa vain kaksi tietä. Että on olemassa vain ikuisuus Jumalan kanssa tai ikuisuus pimeydessä. On pelottavaa, että monet kristitytkään eivät ota tätä vakavasti. Mutta Jumala on pyhä. Mikään synti ei voi tulla häntä lähelle. Johanneksen evankeliumin kolmannessa luvussa sanotaan: ”Joka uskoo Poikaan, sillä on iankaikkinen elämä; mutta joka ei ole kuuliainen Pojalle, se ei ole elämää näkevä, vaan Jumalan viha pysyy hänen päällänsä” (Joh. 3:36). Tätä taustaa vasten Jumala lähetti rakkaan Poikansa. Tätä taustaa vasten Jeesus antoi lähetyskäskynsä. Luullakseni Hudson Taylor sanoi lähetystyöhön aikoville: ”Jos te ette usko, että pakanat ympäri maailmaa joutuvat kadotukseen ilman Jeesusta, niin parempi kun ette lähde tähän työhön.”

 

Meidän täytyy koko ajan olla selvillä tästä tosiasiasta. Ihmisten täytyy saada kohdata pyhä Jumala sanassa. Heidän on jouduttava sen tosiasian kanssa vastakkain, että ilman Jeesusta he joutuvat kadotukseen. Tätä taustaa vasten me ymmärrämme apostolien innon julistaa evankeliumia. Kun suuri neuvosto kutsui heidät eteensä ja kielsi heitä puhumasta Jeesuksen nimessä, he sanoivat: ”Päättäkää itse, onko oikein Jumalan edessä kuulla teitä enemmän kuin Jumalaa; mutta me emme voi olla puhumatta siitä, mitä olemme nähneet ja kuulleet” (Ap. t. 4:19-20). He olivat nähneet Jeesuksen ja kulkeneet hänen seurassaan. He olivat seuranneet häntä siihen asti, kunnes hänet vangittiin ja tapettiin. He olivat surreet ja olleet epätoivoisia. Mutta tämä epätoivo oli muuttunut iloksi: Jeesus elää! Pyhä Henki oli vakuuttanut heidät siitä, että se, mistä profeetat todistivat, on totta. He olivat saaneet vakuutuksen siitä, että tie Jumalan luokse on auki jokaiselle syntiselle ja että heidän syntinsä oli anteeksi annettu.

 

He eivät voineet vaieta tästä tiedosta, sillä tämä kuului kaikille. Kun meillä nyt on tämä tärkeä tehtävä, kuinka meidän tulisi sen kanssa menetellä? Me olemme, niin kuin Paavali sanoo, velassa niille, jotka eivät vielä tunne Jeesusta. Saamme kysellä, kuinka minä itse opin tuntemaan Jeesuksen. Eikö se tapahtunutkin sanan ja sakramenttien kautta, sanan kuulemisen kautta. Sanan kautta ymmärsin, että olen kadotettu ilman Jeesusta, mutta sanan kautta ymmärsin myös, että saan uskoa syntini anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämän sanan kanssa meidät on lähetetty maailmaan. Välillä me kyllä menetämme luottamuksen Jumalan sanan voimaan. Mutta vain Jumalan sanan kautta me kohtaamme pyhän Jumalan. Vain Jumalan sana pystyy murtamaan autuuden esteet ihmisten elämässä. Vain Jumalan sana voi vakuuttaa minut siitä, että olen syntinen, niin että ymmärrän tarvitsevani Jeesusta. Jumalan sana yksin saa minut ymmärtämään, että Jeesus ristillä riittää minulle.

 

Ainoastaan sana ja sakramentit antavat minulle varmuuden tästä pelastuksesta. Ja sana on voimallinen. Kun Jumala sanoo, niin aina tapahtuu jotakin. Jos sana sanoo, että sinun syntisi on anteeksi annettu Jeesuksen Kristuksen tähden, voit luottaa siihen. Sillä Jumalan sana ei valehtele. Voit olla rohkea kutsumuksessasi. Jumala itse vastaa sanansa todistuksen tuloksesta. Meiltä hän odottaa uskollisuutta. Riippumatta siitä, minkä tehtävän olet saanut – oletko sitten pappi tai saarnamies, isä tai äiti, työntekijä tai koululainen tai esirukoilija – saat olla siinä vapaa ja rohkea. Saat olla siksi, että tiedät syntiesi olevan anteeksiannetut Jeesuksen nimessä ja veressä. Ja myös siksi, että hän, joka on ristille korotettu, Jeesus Kristus, Jumalan Poika, on luvannut olla sinun kanssasi joka päivä aikojen loppuun saakka.

 

Hän sanoo: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Saamme olla rohkeita, sillä Jumala on antanut meille sanansa, voimakkaan välineen. Se on hyvin voimakas ase taistelussa. Sillä ei Jumala ole antanut meille pelkuruuden henkeä vaan voiman, rakkauden ja itsensähillitsemisen hengen, niin kuin Paavali sanoo (2. Tim. 1:7). On vielä yksi syy olla rohkea ja varma. Jumalan oma Poika on voittanut pahan vallan. Paha ei voi enää meitä vahingoittaa. Mikä meitä sitten kohtaakin, saamme luottaa siihen, että saamme levätä Jeesuksen käsivarsilla. Kun sinä olet heikko ja lankeat syntiin, saat rohkeasti käydä Jumalan luokse. Saat tunnustaa syntisi ja ottaa vastaan puhdistuksen, anteeksiantamuksen. Paholainen tulee luoksesi ja syyttää sydäntäsi sanoen, ettet sinä voi olla totinen kristitty, koska lankeat niin usein, teet niin paljon virheitä ja epäonnistut jopa palvelustehtävässäsi Herralle. Saat vastata hänelle: ”Sinä olet oikeassa, minä teen syntiä aivan liian usein ja sitä minä suren. Mutta sinä yrität saada minut unohtamaan erään asian: Jeesuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa minut kaikesta synnistä.” Siitä saat todistaa myös omalle epäuskoiselle sydämellesi, sillä Jumalan sana ei valehtele.

 

Ilmestyskirjan 12. luvussa luemme, että hänet (paholainen) on heitetty alas taivaasta, eikä hän enää voi syyttää Jumalan lapsia Jumalan edessä. Ja sitten on vielä ihmeellinen jae Ilm. 12:11: ”Ja he ovat voittaneet hänet Karitsan veren kautta ja todistuksensa sanan kautta.” Kun tulee puhe Karitsan verestä ja Jeesuksen todistuksesta, silloin paholaisen ja kaikkien syyttäjien on vaiettava. Luota siihen, mitä Roomalaiskirjeen 8. luvussa sanotaan: ”Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan? Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?” (Room. 8:31-32).

 

Tähän saamme luottaa. Jumala lupasi näin paljon, että sinä pelastuisit. Hän ei sinua hylkää, kun sinä tulet hänen luokseen. Hän haluaa antaa sinulle ikuisen elämän taivaassa. Sen vuoksi saat rohkeasti lähteä Herran palvelukseen. Saat luottaa siihen, että hän itse kulkee kanssasi. Hän suojelee sinua kaikelta pahalta, mikä sinua voi kohdata. Jeesus itse haluaa johdattaa sinua voimakkaalla kädellään taivaan kotiin asti. Lopetan Roomalaiskirjeen 8. luvun jakeilla 38-39: ”Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit, eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa, Jeesuksessa, meidän Herrassamme.” Aamen.

Luento Kokkolassa 9.10.2004. Lyhennelmä. Kirjoittaja vihitään näillä näkymin ensi vuoden alkupuolella Lähetyshiippakunnan (Missionsprovins) papiksi Ruotsissa.