YMMÄRRÄTKÖ MYÖS, MITÄ LUET

Jan-Ulrik Smetana, TM, Ruotsi

 

Niin Filippus juoksi luo ja kuuli hänen lukevan profeetta Esaiasta ja sanoi: ”Ymmärrätkö myös, mitä luet?” Niin hän sanoi: ”Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?” Ja hän pyysi Filippusta nousemaan ja istumaan viereensä (Ap. t. 8:30-31).

 

Elämme ajassa, jossa ihmiset luulevat tai ajattelevat tietävänsä paljonkin Jumalasta: Jumala on rakkaus, hän ei ole ollenkaan niin vihainen, kuin mitä me olemme aikaisemmin ajatelleet hänen olevan. Lehtien mielipidepalstoilla ihmiset esittävät hyvinkin voimakkaita mielipiteitä kristinuskoon liittyvistä kysymyksistä: Jumala ei tietenkään voi olla sellainen ja sellainen...

 

Ihmeellistä kyllä, saman aikaisesti sanotaan, ettemme voi tietää mitään Jumalasta. Jumala on liian suuri. Hän on kaukana kaikesta tästä, myös sukupuolen tuolla puolen (hän voi yhtä hyvin olla äiti kuin isä). Raamattuhan on vain ihmisten sanoja ja siksi vain selostus siitä, miten ihmiset eri aikoina ovat ymmärtäneet Jumalan. Siksi Raamatusta ei saa luotettavaa tietoa Jumalasta. Näin sanotaan.

 

Jumala opitaan tuntemaan vain hänen sanansa kautta

 

Kun ihmiset tekevät erotuksen Raamatun ja Jumalan välillä, kasvaa hengellinen sekamelska suureksi sekä eettisissä kysymyksissä että kysymyksessä iankaikkisesta elämästä. Niinpä esimerkiksi ruotsalaisessa kunnassa nimeltä Fredrika, joka on vanha kristillinen pitäjä, iloitaan Euroopan suurimman buddhalaistemppelin rakentamisesta sinne. Sehän tuottaa rahaa! Buddhalaisia ympäri maailmaa odotetaan tulevaksi tähän kuolemaisillaan olevaan kuntaan. Missä on hengellinen selvänäköisyys?

 

Puhutaan myös tunnustuksen vapaudesta. Että meidän ei tulisi olla niin dogmaattisia ja jäykkiä. Mutta tämä ”vapaus” aiheuttaa paljon sekaannusta ja pelkoa. Kuvittele, että makaat kuolinvuoteellasi, matkalla ikuisuuteen, ja sinut on jätetty kokonaan omien ajatustesi ja ymmärryksesi varaan! Vapaus, jonka perustana ei ole Raamattu, ei anna mitään todellista varmuutta. Ihmiset voivat kyllä puhua Jumalasta ja Jeesuksesta. Mutta jos ei pidetä kiinni Raamatun Jumalasta eikä Kirjoitusten Jeesuksesta, niin kyseessä ei ole pelastava usko. Se on väärä usko, joka johtaa kadotukseen.

 

Martti Luther sanoo: ”Jumalan sanan ulkopuolella me emme tunne mitään Kristusta. Se Kristus näet, joka ilmoittaa meille ajatuksensa ilman sanaansa, on paljas paholainen helvetistä. Hän käyttää Kristuksen pyhää nimeä, mutta myy sen verhossa helvetin myrkkyään.”

 

Jos emme tahdo ainoastaan tietää jotakin Jumalasta vaan todella oppia tuntemaan hänet, niin se tapahtuu tulemalla Jeesuksen luo. Jeesus sanoo: ”Minä olen tie, totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani” (Joh. 14:6). Jumala kehottaa Raamatussa meitä: ”Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä” (Mk. 9:7).

 

Jos haluamme oppia tuntemaan Jumalan, meidän pitää palata Raamatun sanaan, jossa Jeesus puhuu. Takaisin ”Sanaan, joka tuli lihaksi”. Vain Jeesuksessa on pelastus ja kuoleman edessä kestävä varmuus pelastuksesta. Herra tahtoo kutsua meidät sanan luokse. Hän haluaa antaa meille pelastavan uskon – luottamuksen Jumalan sanaan.

 

Ihmisellä tulee olla oikea suhde sanaan. Sillä se on sama kuin, että meillä on oikea suhde Herraan, meidän Luojaamme ja Vapahtajaamme. Jos Herra saa tuoda meidät oikeaan suhteeseen sanansa kanssa, niin silloin me emme ole enää sanan herroja vaan olemme iloisia, että saamme olla sanan palvelijoita. Silloin myös kaikki Raamatun sanan kanssa järkeily häviää. Aiemmin meille oli luonteenomaista voimakas luottamus itseemme ja epäluottamus Raamatun sanaa kohtaan. Nyt me saamme luottamuksen Jumalan sanaan ja yhä suuremman epäluottamuksen itseämme kohtaan.

 

Jotain tästä me kohtaamme etiopialaisessa hoviherrassa. ”’Ymmärrätkö myös, mitä luet?’” Niin hän sanoi: ’Kuinka minä voisin ymmärtää, ellei kukaan minua opasta?’” Tästä meidän täytyy alkaa. Tässä tulisi olla kaiken teologian lähtökohta. Marian tavoin meidän on tarpeen valita hyvä osa: istuutua alas Jeesuksen jalkojen juureen ja kuunnella hänen sanaansa.

 

Kuinka sitten päästään tähän oikeaan suhteeseen Raamatun kanssa? Etiopialainen hoviherra oli tullut Jerusalemiin rukoilemaan. Kun hän oli kotimatkalla, hän istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajaa. Mutta kun hän luki Raamattua, hän ei ymmärtänyt, mitä siellä sanottiin. Ihminen ei voi omasta voimastaan tulla oikeaan suhteeseen Jumalan sanaan.

 

Nykyinen ihmiskäsitys on väärä

 

Nykyään vallalla olevan ihmiskäsityksen mukaan ihminen on hyvä, rehellinen ja vapaa. Mutta Raamattu sitä vastoin on hämärä ja vaikeaselkoinen. Raamattu on tyhmä kirja, näin arvellaan. Sen takia Raamatusta on niin monia erilaisia tulkintoja. Mistä sinä voit tietää, että juuri sinun tulkintasi on oikea? Tämä antaa itse asiassa hyvin sympaattisen kuvan ihmisestä, mutta epäsympaattisen kuvan Jumalasta.

 

Lähtökohtana ei tule olla, että Raamattu on hämärä, vaikea ja tyhmä. Olisiko Jumala tyhmä? Raamattu kuvaa asian juuri päinvastoin: ”Pois se! Olkoon Jumala totinen ja jokainen ihminen valhettelija” (Room. 3:4).

 

Ei Herra ole tyhmä. Ihminen sitä vastoin on pimentynyt, vieläpä turmeltunut, luonnollisessa tilassaan. Itse asiassa ihminen pakenee Jumalaa ja hänen sanaansa. Herra tahtoo pelastaa, mutta ihminen ei tahdo. Raamattu välittää pessimistisen ihmiskäsityksen, kun on kyseessä pääseminen oikeaan suhteeseen Jumalan sanaan. Jeesus sanoo opetuslapsilleen (kun nämä kysyivät: ”Kuka sitten voi pelastua?”): ”Ihmisille se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle; sillä Jumalalle on kaikki mahdollista” (Mark. 10:27). Nikodeemukselle Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon sinulle: joka ei synny uudesti, ylhäältä, se ei voi nähdä Jumalan valtakuntaa” (Joh. 3:3).

 

Voidaan kysyä, eikö kaikki tämä kiista ja riita Raamatun ympärillä ole ilmausta vanhan ihmisen teologiasta. Mutta kukaan ihminen ei pelastu vanhan ihmisen teologialla! Lihaa, vanhaa ihmistä, ei voida pyhittää, se voidaan vain kuolettaa. Apostoli Paavali sanoo: ”Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on” (1. Kor. 2:14). Hän sanoo myös galatalaiskirjeessään: ”Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte” (Gal. 5:17).

 

Martti Luther on erityisen selkeä tässä kysymyksessä Erasmusta vastaan kirjoittamassaan teoksessa Sidottu ratkaisuvalta: ”Raamattu sitä vastoin esittää ihmisen sellaiseksi, joka ei ainoastaan ole sidottu, kurja, vanki, sairas ja kuollut (Ef. 2:1), vaan joka saatanan, herransa, vaikutuksesta tähän kurjuuteensa vielä lisää sellaisen kurjan sokeuden, että uskoo olevansa vapaa, onnellinen, itsenäinen, voimakas, terve ja elävä. Saatana näet tietää, että jos ihminen tuntisi kurjuutensa, hän ei voisi pidättää valtakunnassaan ainoatakaan” (Sidottu ratkaisuvalta, s. 127. SLEY. Helsinki 1982).

 

Ihmisen on tarpeen päästä oikeaan suhteeseen Jumalan sanaan tullakseen pelastetuksi. Mutta siihen hän ei kykene!

 

Jumalalle on kaikki mahdollista

 

Jumalalle on kaikki mahdollista. Herra haluaa antaa Pyhän Henkensä niille, jotka sitä rukoilevat: ”Jos siis te, jotka olette pahoja, osaatte antaa lapsillenne hyviä lahjoja, kuinka paljoa ennemmin taivaallinen Isä antaa Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä anovat!” (Luuk. 11:13).

 

Pyhä Henki oli se, joka lähetti Filippuksen etiopialaisen hoviherran luokse, kun tämä istui ja luki Raamattua. Pyhä Henki itse johdatti hoviherran sanaan sisälle: ”Niin Filippus avasi suunsa ja lähtien tästä kirjoituksesta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta” (Ap. t. 8:35).

 

Jotain tapahtui etiopialaisen hoviherran sydämessä, kun Henki saarnasi hänelle tämän raamatullisen saarnan. Hän tuli elävään uskoon. Sana antoi hänelle sekä pelastuksen että pelastusvarmuuden. Eräät käsikirjoitukset lisäävät: ”Minä uskon, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika.” Hän halusi myös tulla kastetuksi. Me näemme tästä, miten Pyhä Henki antoi tämän miehen sydämeen selvyyden Jumalan sanasta. Myös tämä pakana sai tulla tuntemaan sanan kautta maailman Vapahtajan, Herran Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan!

 

Tämä kohtaaminen Jumalan sanan kanssa on siis jotakin suurempaa kuin jonkin oppirakennelman hallitseminen. Se merkitsee sitä, että me saamme kohdata elävän Jumalan itsensä. Herra toimii meidän kanssamme sanassaan ja sanallaan.

 

Luonnollisella ihmisellä on virheellinen suhtautuminen Raamattuun. Hän on sokea ja kapinallinen sitä kohtaan. Tämä ilmenee kaikenlaisessa kritiikissä Raamattua kohtaan. Siksi Herran täytyy synnyttää meidät uudesti tämän saman sanan kautta. Se on aivan välttämätöntä, koska se, miten me suhtaudumme Raamattuun, on tekemisissä meidän iankaikkisen hyvämme kanssa, Herran itsensä kanssa. Jeesus sanoo: ”Jos joku rakastaa minua, hän noudattaa minun sanaani. Minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luokseen ja jäämme asumaan hänen luokseen. Se, joka ei minua rakasta, ei noudata minun sanaani – mutta sana, jonka te kuulette, ei ole minun omani, vaan Isän, joka on minut lähettänyt” (Joh. 14:23-24). On vaarallista erottaa Jumala hänen sanastaan. Silloin me sanoudumme irti pelastuksesta. Me sanoudumme irti yhteydestä Isään ja Poikaan.

 

Herra kuolettaa ja tekee eläväksi

 

Ehkä me jo tiedämme kaiken tämän. Ehkä myös kärsimme siitä, että Raamattua ei meidän aikanamme lainkaan arvosteta. Me tiedämme, että omien voimiemme avulla me emme voi ymmärtää tai tulla Herran luokse. Me tiedämme, että Herra Jeesus löytyy sanasta, Raamatusta, ja että hän vaikuttaa siinä. Onko tästä tullut myös sinun kokemuksesi? On eri asia tietää ulkonaisesti, miten nämä asiat ovat, ja eri asia tulla itse sanan voiman kohteeksi.

 

Herra on meidän kanssamme tekemisissä sanassaan ja sanallaan. Hän toteuttaa sanan välityksellä kaksi työtä meidän sydämissämme, kuten Hanna ylistää 1. Sam. 2:6-7:ssä: ”Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen. Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää.”

 

Kysymys kuuluu, onko Herra saanut viedä sinut sinne kuoleman valtakuntaan ja sieltä jälleen ylös? Onko hän kuolettanut sinut ja tehnyt eläväksi? Onko hän tehnyt sinusta köyhän ja sitten mittaamattoman rikkaan?

 

Hän tahtoo tehdä meidät kaikki sanansa kautta hengellisessä mielessä alastomiksi. Me saamme laulaa, kuten norjalainen lauluntekijä Trygve Bjerkenheim: ”Seison kaksine tyhjine käsineni, olen vain kerjäläinen Jumalan edessä. Nyt ei ole muuta jäljellä kuin Jeesus, hänen rikkautensa ja hänen pukunsa.” Apostoli Paavali sanoo Room. 7:9-10:ssä: ”Minä elin ennen ilman lakia; mutta kun käskysana tuli, niin synti virkosi, ja minä kuolin. Niin kävi ilmi, että käskysana, joka oli oleva minulle elämäksi, olikin minulle kuolemaksi.”

 

Jos Herra on saanut täyttää lain työnsä sinun sydämessäsi, niin hän on jo osoittanut sinulle, että sinäkin olet kadotettu syntinen ja olet ansainnut sekä kuoleman että helvetin. Mutta Jumalan sana ei pääty kuoleman valtakuntaan. Herra ei vie ainoastaan alas, hän vie myös ylös. Hän ei ainoastaan kuoleta, hän tekee myös eläväksi, hän tekee rikkaaksi! Hän tahtoo tällä tavalla tehdä meidät riippuvaisiksi ruuasta, omasta sanastaan. Hän tahtoo vetää meidät itsensä luo sanassa. Sanan välityksellä hän tahtoo lahjoittaa meille armonsa ja vanhurskautensa. Raamattu on armonväline, miksi siis pakenisimme sen luota.

 

Marian osa – paras osa

 

Jeesuksen työ koskee kaikkia. On aivan kuten herätyssaarnaaja Carl-Olof Rosenius tähdensi: ”Sinä olit mukana suuressa ostossa.” Jumala tekee sanansa välityksellä kaksinkertaisen työn. Hän vaikuttaa lain ja evankeliumin välityksellä. Jos ihminen kohtaa Herran tällä tavalla sanassa, niin hänen harhaanjohtavista, hypoteettisista kysymyksistään tulee loppu. Laki saa hänet asettamaan ne kysymykset, jotka Jumala tahtoo hänen asettavan, ja antamaan muiden kysymysten mennä menojaan. Hänestä tulee sanan vastaanottaja, ei sen mestari. Aiemmin hänelle oli ominaista luottaa suuresti itseensä ja epäillä suuresti Raamatun sanaa. Nyt hän saa vahvan luottamuksen Jumalan sanaan ja yhä suuremman epäluottamuksen omaa ymmärtämisen kykyään kohtaan. Hän tulee yhä riippuvaisemmaksi Pyhän Hengen avun pyytämisestä sen ymmärtämiseksi, mitä hän lukee.

 

Hänestä ei tule sanan mestaria vaan köyhä kerjäläinen. Sellainen, joka tarvitsee Jumalan armoa. Sellainen, joka Marian lailla tahtoo istua Jeesuksen jalkojen juuressa ja kuunnella hänen sanaansa ja evankeliumia! On ihmeellistä olla siinä! Aamen!

 

Luento Kokkolassa 9.10.2004. Lyhennelmä. Kirjoittaja vihitään näillä näkymin ensi vuoden alkupuolella Lähetyshiippakunnan (Missionsprovins) papiksi Ruotsissa. Teksti on julkaistu ruotsiksi Logos-lehden numerossa 3/04.