OIKEA JA VÄÄRÄ KIRKKO

 

He erottavat teidät synagoogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teitä, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle. Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua (Joh. 16:2-3).

 

Se siis, joka tahtoo oikein erottaa toisistaan nuo kaksi seurakuntaa ja arvostella niitä, ei saa ottaa huomioon yksinomaan virkaa, sillä vääräkin seurakunta saattaa virkaa oikein ylläpitää ja hoitaa, kuitenkaan silti olematta oikea, niin kuin tiedämme vääränkin kirkon voivan jalosti puhua ja kerskata Jumalan nimessä. Sitä ei ole otettava huomioon. Opettaahan meille toinen käsky selvin sanoin, että Jumalan nimeä lausutaan turhaan; sitä  paitsi me rukoilemme Isämeidän ensimmäisessä rukouksessa, että Jumalan nimi pyhitettäisiin, mikä sekin selvästi osoittaa, ettei moni pidä pyhänä hänen nimeänsä. Mutta kun väärä seurakunta alkaa julistamaan kirkonkiroukseen ja tuomita Jumalan kirkon nimessä, silloin on varottava, ettet anna itseäsi pelottaa, vaan osaat tehdä oikean erotuksen, sanoen: Kuulen kyllä Jumalan nimeä mainittavan, kuulen sinun kerskaavan seurakunnankin nimestä, mutta sitä väärätkin kristityt osaavat tehdä, muutoin ei tarvittaisikaan Jumalan nimen turhaan lausumisen kieltoa. On siis etsittävä arvostelulle toinen peruste, on ensin katsottava, käytetäänkö Jumalan nimeä myös oikein eikä väärinkäytetä seurakunnan jaloa nimeä.

 

Tämän arvostelun voimme suorittaa sen säännön nojalla, minkä Herra tässä antaa sangen sattuvasti ja selvästi kuvatessaan väärää kirkkoa, osoittamalla, ettei oikea kirkko käytä miekkaa eikä maallista valtaa. Väärä seurakunta sitä vastoin tarttuu miekkaan ja vainoaa oikeaa seurakuntaa, niin kuin Kristus tässä sanoo: ”He erottavat teidät synagogasta; ja tulee aika, jolloin jokainen, joka tappaa teidät, luulee tekevänsä uhripalveluksen Jumalalle”. Siitä voit varmasti huomata, mikä on väärä kirkko eli seurakunta. Ja vieläkin varmemmin voi sen päättää seuraavista Kristuksen sanoista: ”Ja sen he tekevät teille, koska he eivät tunne Isää eivätkä minua”. Tässä on väärän seurakunnan totuudenmukainen kuvaus. Virka sillä saattaa olla, Jumalan nimestä se voi kerskata ja sillä komeilla; mutta viran ja nimen huolimatta sillä on se onneton vika, ettei se tunne Isää eikä Kristusta.

 

Ja mitä onkaan Isän ja Kristuksen tunteminen? Ei se ole samaa kuin messujen lukeminen, munkinkaapuun pukeutuminen, paastoaminen, almujenanto ja muiden sellaisten tekojen tekeminen. Kristuksen me sen sijaan tunnemme, kun uskomme hänen olevan sen Jumalan Karitsan, joka kantaa maailman synnin, joka meidän tähtemme tuli ihmiseksi, kärsi edestämme ristinkuoleman, nousi jälleen kuolleista ja astui ylös taivaaseen, ja kun turvallisella mielellä osoitamme sitä luottamusta Jumalaan, että hän Poikansa tähden on meille armollinen ja laupias. Se on Isän tuntemista, että tiedämme hänen olevan armollisen ja antavan meille syntimme anteeksi Poikansa Jeesuksen Kristuksen tähden. Missä tällaista tuntemista on, siellä on oikea seurakunta eli kirkko; missä ei ole tätä tuntemista, siellä ei ole kirkkoa, vaikka olisikin virka ja Jumalan nimi. On siis otettava tästä tuntemisesta vaarin; silloin ei voida erehtyä.

 

Martti Luther, Huonepostilla, s. 434. Turku 1945 (SLEY). Suom. Niilo Vainio.