KRISTUKSEN YLÖSNOUSEMUKSEN HEDELMÄ

C. F. W. Walther (1811-1887), teol. tri

”Ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja helvetin avaimet” (Ilm. 1:18, Waltherin käyttämän käännöksen mukaan).

Kuoleman ja helvetin avaimet, Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen todellinen hedelmä

1. Missä määrin nämä avaimet ovat todellinen hedelmä?

2. Miksi tämä on niin tärkeää meille ja kaikille ihmisille?

1. Koska Kristus ei ole ainoastaan tosi ihminen vaan samanaikaisesti tosi Jumala ja iankaikkinen elämä, ei ole kerrassaan mitään epäilystä siitä – sikäli kuin hän on elävä Jumala – että hänellä on helvetin ja kuoleman avaimet, että hänellä on täydellinen valta helvetin ja kuoleman yli ja että hänellä on ollut se iankaikkisuudesta.

Mutta, kun Ylösnoussut sanoo Johannekselle: ”Ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja helvetin avaimet”, on selvää, että hän puhuu jostain täysin eri asiasta. Hän osoittaa, että hän on saanut helvetin ja kuoleman avaimet hedelmänä siitä, että hän virkosi jälleen henkiin eli hänen ylösnousemisestaan. Nyt hänellä on nämä avaimet vielä toisessa, täysin erityisessä merkityksessä. Herää kysymys: missä merkityksessä?

Ystäväni, ymmärtääksemme sen meidän täytyy palata mietiskelyssämme ensimmäisiin ihmisiin. Kun he lankesivat syntiin ja synnin kautta kuolemaan ja Jumalan vihan alle, eivät ainoastaan he vaan koko ihmissuku oli langennut. Apostoli sanoo: ”Sen tähden, niin kuin yhden ihmisen kautta synti tuli maailmaan, ja synnin kautta kuolema, niin kuolema on tullut kaikkien ihmisten osaksi, koska kaikki ovat syntiä tehneet” (Room. 5:12). Tuosta onnettomasta syntiinlankeemuksesta lähtien koko maailmasta tuli kuoleman maa ja koko ihmiskunnasta kuoleman saalis. Puhukoot viisaat sitä vastaan mitä voivat, kiistelyllä tai järkeilyllä ei voi poistaa tätä tosiasiaa; niin kauan kuin on olemassa ihmisiä, on yleinen, yleismaailmallinen, päivittäinen ja hetkittäinen kokemus: ihmisen täytyy kuolla. Kuolemaa vastaan ei suojele mikään viisaus – sitä ei voi harhauttaa; eivät mitkään rikkaudet – sitä ei voi lahjoa; ei mikään valta – sitä ei voi kukistaa; ei mikään majesteetti – se ei ole sokaistavissa tai pelotettavissa. Vanhojen ja nuorten, ylhäisten ja alhaisten, viisaiden ja tyhmien, rikkaiden ja köyhien, kuninkaan ja kerjäläisen, kunniallisten ja kelvottomien, lyhyesti, jokaisen, jota ihmiseksi kutsutaan, täytyy kuolla. Kaikkia ihmisiä koskee tämä lausuma. Kuolemaa vastaan ei ole parannuskeinoa. Ikävä kyllä sille, jolle Kristuksen ylösnousemuksen salaisuus ei ole vielä selvinnyt, ei kukaan voi taata, millainen hänen kohtalonsa on kuoleman jälkeen. Jos hän kysyy omaltatunnoltaan, se sanoo: kuolema ei ole loppu, kuoleman jälkeen sinua odottaa tuomio ja helvetti, sillä sinä olet syntinen ja Jumala on pyhä ja vanhurskas Jumala.

Jos todella on olemassa avain, jolla kuolema ja helvetti voidaan lukita, niin että voidaan nousta kuolemasta elämään, helvetistä taivaaseen, niin mikä tämä avain voi olla ja mikä sen täytyy olla? Koska mikään muu kuin synti ei saata meitä kuoleman valtaan ja helvetin partaalle, ei meitä voi vapauttaa mikään muu kuin vanhurskaus, ja ennen kaikkea täydellinen vanhurskaus, joka kelpaa Jumalan edessä. Katsohan, kun Kristus palasi eloon ja nousi kunniakkaasti haudastaan, toi hän valoon vanhurskauden, vieläpä täydellisen vanhurskauden, joka kelpaa Jumalan edessä.

Jumala tiesi etukäteen, että ihminen lankeaisi syntiin, kuolemaan ja helvettiin, mutta hän ei tahtonut, että yksikään hänen kuvakseen luotu olento hukkuisi. Käsittämättömässä rakkaudessaan hän teki Poikansa kanssa tämän sopimuksen: jos Poika ottaisi itselleen langenneen ihmisen luonnon, suostuisi siihen, että kaikkien ihmisten synnit luetaan hänelle ja sovittaisi ne kärsimällä ja kuolemalla, silloin Isä lukisi Poikansa sovituksen kaikille ihmisille ja kaikki, jotka vastaanottavat sen uskossa, hän julistaisi vanhurskaiksi. Ja katsohan, käsittämättömässä rakkaudessaan Jumalan Poika suostui mielellään tähän hämmästyttävään sopimukseen ja tuli todella ihmiseksi.

Joka kerta, kun me katsomme jumalihmistä, hänen sikiämisestään hänen lepoonsa maan povessa, meidän täytyy tarkastella häntä sellaisena, jonka päällä ei ole hänen oma syntinsä vaan meidän syntimme. Hän tuli tänne maan päälle meidän syntimme päällänsä. Meidän syntimme päällänsä hän vaelsi täällä maan päällä. Meidän synneillämme kuormattuna hän kolmenkymmenen kolmen vuoden nöyryyden, epäsuosion ja kurjuuden jälkeen saapui Getsemaneen, lankesi Jumalan eteen ja hänen kasvoillaan näkyi ennakkoaavistus hänen kuolemastaan ristillä. Hän hikoili veristä hikeä. Hän paini kuoleman kanssa ja huusi: ”Isä, jos sinä tahdot, niin ota pois minulta tämä malja” – hän tarkoitti ristinkuolemansa maljaa – ”älköön kuitenkaan tapahtuko minun tahtoni, vaan sinun” (Matt. 26:39). Katso, Jumalan viha ei ollut vielä lepytetty, hänen vanhurskautensa hyvitys ei ollut vielä täydellinen. Isä ei ottanut maljaa häneltä. Hän salli enkelin virvoittaa häntä, mutta ainoastaan vahvistaakseen hänen inhimillistä luontoaan viimeistä, pahinta kärsimystä varten.

Sen tähden, kun me näemme Kristuksen tuotuna Kaifaan ja Pilatuksen tuomioistuimen eteen ja kuulemme hänelle lausuttavan tuomion: ”Hän on vikapää kuolemaan” (Matt. 26:66), meidän ei pitäisi katsoa ainoastaan ihmisten toimia. Vaikka tämä tuomio oli ihmisten jumalattomasti julistama, se oli samalla Isän Jumalan oikeudenmukainen tuomiopäätös. Kristus itse kiinnittää huomiomme siihen Pilatuksen edessä sanoessaan: ”Sinulla ei olisi mitään valtaa minuun, ellei sitä olisi annettu sinulle ylhäältä” (Joh. 19:11). Sen tähden Jumala itse julisti Kristukselle tuomiopäätöksen: ”Sinä olet vikapää kuolemaan”, kun tämä kaikkien syntisten sijasta ja heidän syntinsä päällensä sälytettynä seisoi hänen, kaiken lihan Tuomarin, edessä.

Niinpä me lopulta näemme Kristuksen Jumalan Karitsana, joka kantoi pois maailman synnit kulkien Golgatalle. Siellä, sanoinkuvaamattomassa tuskassa, taivaan ja maan torjumana, Jumalan ja ihmisten hylkäämänä, äänekkäästi valittaen hän kuolee verta vuotaen kirotulla ristin puulla. Niin, meidän syntiemme kuorma makasi vielä hänen kylmän, jäykän ja haavoitetun ruumiinsa päällä, ja se pakotti hänet menemään haudan syvyyksiin.

Siten Isä Jumala toteutti Pojassaan kaiken sen, mitä hän oli ajatellut toteuttaa kaikissa ihmisissä heidän syntiensä tähden, myös tämän lauseen: ”pitää sinun kuolemalla kuoleman”, ja: ”maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman”. Kristus oli myös tyhjentänyt viimeiset pisarat sovituksen katkerasta maljasta, jonka hänen Isänsä oli hänelle antanut, aina ristinkuolemaansa saakka, niin, aina siihen saakka, että hän oli vangittuna haudan maanalaiseen vankilaan.

Mutta mitä tapahtui? Kristus nousi kuolleista kolmantena päivänä Isän Jumalan itsensä herättämänä. Ja millaisena me nyt näemme hänet? Me näimme hänen olevan kehdosta ristille saakka kaksin kerroin taipuneena syntiemme kuorman vuoksi ja vaipuvan hautaan. Mutta nyt me näemme hänet pää ylös kohotettuna, vapaana kaikista synneistämme.

Ennen me näimme hänen vaeltavan palvelijan hahmossa nöyränä vihollistensakin keskellä meidän syntiemme tähden, mutta nyt me näemme hänet jumalallisessa, kuninkaallisessa majesteetissa, joka on paljastettu ainoastaan hänen uskovilleen. Ennen me näimme hänet Isän itsensä kuolemaan tuomitsemana meidän syntiemme tähden; nyt me näemme hänet kaikesta syyllisyydestä ja rangaistuksesta vapautettuna Isän Jumalan toimesta, joka itse herätti hänet kuolleista.

Ennen me näimme hänet kuoleman ja helvetin velkavankilaan heitettynä meidän syntiemme tähden. Nyt me näemme hänet vapaaksi päästettynä, sellaisena, joka on sovittanut kaiken velan. Ennen me näimme hänen polkevan Jumalan vihan viinikuurnan meidän syntiemme vuoksi. Me näimme hänen vajoavan ikään kuin kukistettuna, helvetin myrkyllisen käärmeen kantapäähän haavoittamana. Mutta nyt me näemme hänen viettävän voitonjuhlaa ja saatanan kiemurtelevan avuttomana murskattu pää kaikkivaltiaan Voittajan jalan alla.

Ennen me näimme hänen painivan kuoleman kanssa meidän syntiemme tähden; me näimme hänet kuoleman saaliina. Nyt me näemme hänen ainiaaksi vapautuneena kuoleman ja helvetin vankilasta, kirkastettuun ruumiiseen pukeutuneena, eikä kuoleman murtunut pistin enää ikinä ole koskeva häneen.

Ennen me kuulimme hänen valittavan: ”Minä olen mato enkä ihminen” (Ps. 22:7); nyt me kuulemme hänen huutavan jumalallisessa majesteetissa: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä...” ja: ”Ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja tuonelan avaimet.”

Niinpä nyt on selvää, mitä Ylösnoussut tarkoittaa sanoa: hän todistaa, että noustuaan ylös kuolleista hänellä on helvetin ja kuoleman avaimet. Hänellä on valta yli helvetin ja kuoleman, ei ainoastaan Jumalana vaan myös jumalihmisenä ja Vapahtajana, ei ainoastaan itseään vaan kaikkia niitä varten, joiden puolesta ja joiden sijasta hän laskeutui kuoleman ja helvetin asuinsijaan kaikkien syntisten puolesta Takaajana ja Sijaisena, välimiehenä Jumalan ja ihmisen välillä, taivaan ja maan Kaikkivaltiaana. Sillä kuten koko syntinen maailma tuomittiin ja rangaistiin hänessä, ts. hänen kuolemassaan, niin nyt hänessä, ts. hänen ylösnousemisessaan koko syntinen maailma on myös päästetty vapaaksi synnistä ja vanhurskautettu. Samoin kuin koko ihmiskunta lankesi ensimmäisessä Aadamissa ja hänen kanssaan, niin se nyt on myös noussut ylös toisessa Aadamissa ja hänen kanssaan. Samoin kuin ensimmäinen Aadam jätti koko ihmiskunnalle perinnöksi synnin, kuoleman ja helvetin, niin hän on nyt jättänyt sille perinnöksi vanhurskauden ja pelastuksen.

2. Näin me olemme nähneet, missä määrin helvetin ja kuoleman avaimet ovat Kristuksen ylösnousemuksen todellinen hedelmä. Pohtikaamme toiseksi sitä, miksi tämä on niin tärkeää meille ja kaikille ihmisille.

Ensimmäinen syy on tämä: koska Kristus on asettanut nämä avaimet sanaansa ja sakramentteihinsa. Uskon kautta jokainen voi ottaa ne, avata kuoleman ja helvetin, jättää vankilansa ja pelastua. Jos Kristus olisi tahtonut helvetin ja kuoleman avaimet vain itselleen, se ei olisi vaatinut hänen katkeraa kärsimistään ja kuolemaansa eikä hänen kunniakasta ylösnousemistaan, sillä Jumalana hänellä oli ne iankaikkisuudesta saakka. Mutta koska Kristus ei kamppaillut kuoleman ja helvetin kanssa itsensä tähden eikä hän antautunut näiden ihmiskunnan vihollisten nieltäväksi itsensä tähden vaan ainoastaan ihmisten sijasta ja heidän hyväkseen, niin hän ei myöskään kukistanut näitä vihollisia itsensä tähden vaan meidän tähtemme. Koska avain, joka yksin avaa helvetin ja kuoleman, on täydellinen vanhurskaus, joka kelpaa Jumalan edessä, niin jokaisen henkilön täytyy omistaa itselleen Kristuksen vanhurskaus, jonka hän toi elämään, ellei hän tahdo pysyä kuoleman ja helvetin vankina.

Kristus huolehti myös siitä. Kun hän oli noussut kuolleista, hän sanoi opetuslapsilleen: ”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä”, ts. minulla on helvetin ja kuoleman avaimet. ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni kastamalla heidät Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”, hän jatkaa. ”Joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu, mutta joka ei usko, se tuomitaan kadotukseen.” Te näette, että sen vallan nojalla yli helvetin ja kuoleman, minkä Kristus sai ylösnousemuksessaan kaikkien ihmisten hyväksi, hän käskee saarnata evankeliumia kaikille luoduille ja kastaa kolmiyhteisen Jumalan nimeen luvaten, että joka uskoo ja kastetaan, se pelastuu. Näin ollen hän asetti helvetin ja kuoleman avaimet evankeliumiinsa ja määräsi, että jokaisen on otettava ne vastaan uskomalla evankeliumiin.

Miten tärkeää, miten sanoinkuvaamattoman lohdullista, että Kristuksella, Ylösnousseella, on helvetin ja kuoleman avaimet! Nyt kuka tahansa, joka tahtoo ne, voi saada ne. Hänen tarvitsee vain kuulla ja uskoa evankeliumi, ja helvetin ja kuoleman, samoin kuin elämän ja taivaan, avaimet pannaan hänen käteensä. Sillä se, joka on avannut kuoleman vankilan, astuu elämään, ja se, joka avaa helvetin vankilan, astuu taivaaseen.

Rakkaat kuulijani, älkää antako tämän olla turhaan teille sanottua, vaan tarrautukaa siihen tänä päivänä molemmin käsin. Älkää sanoko, että synnin, kuoleman ja helvetin vankila, jossa te ehkä vielä olette, on lukittu rautaisilla, vieläpä timanttisilla porteilla, niin että teidän on mahdotonta vapauttaa itseänne. Pitäkää mielessänne: se, jolla on oikea avain, voi avata portin, joka on lukittu tuhatkertaisesti. Mutta nyt helvetin ja kuoleman avain on teidän ulottuvillanne: se on se Jeesuksen Kristuksen vanhurskaus, joka on evankeliumissa ja jota teille juuri nyt saarnataan. Uskokaa, oi uskokaa se, ja teillä on tuo avain. Jos te pidätte siitä kiinni uskon kädellä loppuun asti, te ette koskaan näe kuolemaa.

Monet saattavat sanoa: eivätkö uskovat kuitenkin kuole? Vastaan: eivät! Yksikään uskova ei todellisuudessa kuole. Tietysti näyttää siltä, että he kuolevat aivan kuten epäuskoisetkin, mutta siltä ainoastaan näyttää. He vaipuvat hiljaa ja rauhallisesti uneen, jota me kutsumme kuolemaksi, koska se näyttää kuolemalta. Heidän sielunsa, joilla on helvetin ja kuoleman avaimet, menevät siunattuun iankaikkisuuteen, ja heidän ruumiinsa vain odottavat vähän aikaa haudan huoneessa sitä, että heidän päänsä, Jeesuksen Kristuksen – hänen, joka on kulkenut heidän edellään – kaikkivaltias ääni herättää ne tuomiopäivän onnellisena pääsiäisaamuna.

Se, että helvetin ja kuoleman avaimet ovat Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen todellinen hedelmä, on sanoinkuvaamattoman tärkeää meille ja kaikille ihmisille, koska Kristuksella yksin on nämä avaimet ja siksi kaikkien niiden, jotka hylkäävät Kristuksen, täytyy pysyä kuoleman ja helvetin vankilassa; heille ei ole mitään toivoa; he eivät voi pelastua.

Sinä epäuskoinen, joka joko et tahdo uskoa, että Kristus on todellisesti kuollut ja noussut kuolleista, tai joka et tahdo uskoa, että hän kuoli sinun syntiesi tähden ja nousi jälleen sinun vanhurskauttamisesi tähden, tiedä tämä: sinä olet syntinen aivan kuten kaikki ihmiset ovat; sinä et voi kieltää tätä ja sinä olet jo kuoleman maassa ja vallassa Jumalan pyhän vihan tähden. Mutta sinulla ei ole avainta avataksesi kuoleman, tämän helvetin liitteen, vankila, sillä sinulla ei ole sitä vanhurskautta, joka kelpaa pyhän Jumalan edessä. Voi sinua, kun kuolema tulee helvetin pyövelinä noutaakseen sinut pois! Sinä kiemurtelet turhaan sairasvuoteellasi rynnätäksesi pois kuoleman väkevistä käsistä. Sinä etsit turhaan avainta, joka avaa kuoleman valtakunnan portit, sillä sinä havaitset, että sinun vanhurskautesi voi paiskata taivaan kiinni sinun edessäsi, mutta se ei voi avata sitä. Voimattomana vastustamaan ja pelastamaan itsesi kuolema syöksee sinut helvetin pimeään kuiluun kuulemaan siellä kaiken iankaikkisuuden saarnaa, että Kristus todella nousi ylös ja oli lunastanut myös sinut, ettei sinua ole tuominnut iankaikkisesti mikään muu kuin sinun epäuskosi.

Niinpä sinä ja kaikki te, jotka tähän hetkeen saakka ette ole uskoneet, kuulkaa tänä päivänä ylösnousseen Lunastajan majesteetillinen ääni: ”Ja minä elän; ja minä olin kuollut, ja katso, minä elän aina ja iankaikkisesti, ja minulla on kuoleman ja helvetin avaimet.” Ottakaa, oi ottakaa uskossa vastaan nämä suuret, siunatut sanat, joissa on teidän kuolemanne ja teidän elämänne, teidän helvettinne ja teidän taivaanne! Tunnustakaa, että te olette syntisiä ja syntisinä langetkaa hänen eteensä, ainoan elämän ja kuoleman, taivaan ja helvetin, Herran eteen. Tarttukaa uskossa hänen polviinsa ja huutakaa Tuomaan kanssa: ”Minun Herrani ja minun Jumalani.” Ja se on tapahtunut – samalla hetkellä Kristus ojentaa myös teille helvetin ja kuoleman avaimet, ja silloin tekin voitte Paavalin kanssa pilkata helvettiä ja kuolemaa ja huudahtaa: ”’Kuolema on nielty ja voitto saatu.’ Kuolema, missä on sinun voittosi? Kuolema, missä on sinun otasi? Mutta kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki. Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!” (1. Kor. 15:54-57). Aamen. Kyrie eleison! Aamen! Aamen!

Sermons of C. F. W. Walther. Suomennos: Hannu Lehtonen