Kirkkovuoteen kuuluva paastonaika ja sen huipentumana
kiirastorstai sekä pitkäperjantai muistuttavat meitä Vapahtajamme kulkemasta
kärsimystiestä. Se oli Jumalan rakkauden uhritie. Virressä siitä sanotaan:
”Tien kaikkein raskaimman Jeesus, on käynyt armossaan, kun meidän kurjain
tähden, hän kulki kuolemaan. Se tie vie viimein taivaaseen, mutta tie se on
tuskien.” Virren viimeisessä säkeistössä lauletaan: ”Myös laulun oppia
uuden, saat tiellä taivahan. Se taivaassa jo kaikuu,
edessä Karitsan. Hän kuoli kaiken täyttäen, mutta tie oli tuskien.”
Edellä lainattu virsi tuo aivan oikein esille sen,
että Kristuksen kärsimys ja kuolema tapahtui meidän tähtemme. Ei hänen
tarvinnut kärsiä ja kuolla itsensä tähden vaan ”meidän kurjain tähden”. On
pidettävä kiinni siitä, että Kristuksen kärsimys oli meidän sijastamme ja
meidän puolestamme tapahtunut rangaistuskärsimys. Raamattu sanoo: ”Mutta
totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä.
Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on
haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme
tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen
haavainsa kautta me olemme paratut” (Jes. 53:4-5).
Luther ja muut luterilaiset opettajat vastustavat
voimakkaasti sitä opetusta, että Jumala antaisi synnit anteeksi
vallantäyteytensä nojalla ilman Kristuksen uhria. Luther lausuu: ”Jos tämä
olisi totta, olisi koko uusi liitto täysin mitätön ja turha, ja Kristus olisi
houkan tavoin nähnyt tarpeetonta vaivaa kärsiessänsä synnin tähden, olisipa
Jumala itsekin vallan tarpeettomasti harjoittanut tuulenpieksäntää ja turhia
kujeita, hän kun ilman Kristuksen kärsimistäkin olisi voinut antaa synnin
anteeksi ja jättää sen lukematta, ja näin muukin usko, mikä hyvänsä, kuin usko
Kristukseen tekisi vanhurskaaksi ja autuaaksi, kunhan vain Jumalan laupeuden
varassa turvaudutaan siihen että syntiä ei viaksi lueta” (Kirkkopostilla).
Jumalalle kiitos, että hän rakkaudessaan antoi
Poikansa meidän edestämme täyttämään kaiken ja kärsimään sen rangaistuksen,
jonka me olemme synneillämme ansainneet. Apostoli Paavali kirjoittaa: ”Sillä
kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi
vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa
Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen
vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta
ennen tehdyt synnit jumalallisessa kärsivällisyydessään, osoittaaksensa
vanhurskauttaan nykyajassa, sitä, että hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa
sen, jolla on usko Jeesukseen.”