KRISTUKSEN SYNTYMÄN HYÖTY

Sana tuli lihaksi (Joh. 1:14).

Kristuksen syntymä on puhdas, viaton ja pyhä, meidän ihmisten syntymä on saastainen, syntinen ja kadotukseen tuomittu, jota ei muuten voi muuttaa eikä auttaa kuin Kristuksen puhtaan syntymän kautta. Mutta Kristus ei enää ruumiillisesti voi meissä muissa ihmislapsissa uudestisyntyä, eikä se mitään auttaisikaan. Sen tähden tulee itse kunkin meistä se henkisesti, sanan kautta, vastaanottaa ja itsellemme omistaa. Jos lujasti uskomme, että se meille kuuluu, silloin meidän saastainen syntymämme ei meitä enää vahingoita.

Tällä tavalla voimme puhdistautua kurjasta Aadamin syntymästämme. Sen tähden on Kristus halunnut syntyä tänne, jotta me hänen kauttansa syntyisimme uudelleen. ”Tahtonsa mukaan hän synnytti meidät totuuden sanalla, ollaksemme hänen luotujensa esikoiset” (Jaak. 1:18). Katso, täten Kristus ottaa meiltä pois meidän syntymämme ja upottaa sen omaan syntymäänsä ja päästää meidät siitä osallisiksi, jotta me hänen syntymänsä kautta puhdistuisimme ja uudistuisimme, aivan kuin olisi se oma syntymämme. Jokainen kristitty lukekoon silloin ansiokseen Kristuksen syntymän, niin kuin hänkin Kristuksen tavoin olisi syntynyt ruumiillisesti neitsyt Mariasta. Ken ei tätä nyt usko, vaan epäilee, hän ei ole mikään kristitty.

Ah, tämä on suuri ilo, josta myös enkeli puhuu. Lohdutus ja Jumalan ääretön hyvyys ilmenee siinä, että ihminen, jos hän muuten uskoo tämän, voi kerskailla tuolla verrattomalla etuudella, että Maria on hänen äitinsä, Kristus hänen veljensä ja Jumala hänen isänsä. Sillä kaikki tämä on totta ja todella tapahtunut, kun me vain haluamme uskoa sen.

Huolehdi siitä, että omistat Kristuksen syntymän omaksi syntymäksi, että vapaudut omasta syntymästäsi ja tulet osalliseksi hänen syntymästään, mikä myös tapahtuu, jos uskot. Silloin lepäät totisesti neitsyt Marian helmassa ja olet hänen rakas lapsensa. Tässä uskossa tulisi sinun harjoittaa itseäsi ja siinä uskossa rukoilla, niin kauan kuin elät; kukaan ei voi saada kylliksi voimaa uskoonsa.

Martti Luther, Sana ja armo. Hartauskirja vuoden joka päivälle. Helsinki 1946, s. 38-39.