KRONOLOGIAN MERKITYS RAAMATUN OIKEALLE YMMÄRTÄMISELLE

Stig-Olof Fernström, kirkkoherra, Helsinki

Raamatussa on vilisemällä kronologisia tietoja (kronologia = ajanlasku; aikajärjestys). Puhutaan päivistä, kuukausista ja vuosista. Tapahtumia kytketään tiettyihin aikoihin. ”Kun aika oli täytetty, lähetti Jumala Poikansa...” (Gal. 4:4) ”Ja tapahtui niinä päivinä...” (Luuk. 2:1)

Voidaan sanoa, että Raamatun tärkein tehtävä on kertoa meille, mitä Jumala on tehnyt meidän puolestamme. Jumalan teko riittää meille, jotta pelastuisimme. Ei meidän tarvitse tietää mitään muuta kuin tämä!

Samalla vaanii monia vaaroja: 1) Miten voimme tietää, että juuri se, mitä me uskomme, on totta? On niin monia uskontoja, käsityksiä, ajatuksia. 2) Miten voimme luottaa siihen, että Raamatun kuvaamat Jumalan toimenpiteet ovat todella tapahtuneet? Mitä tarkistusmahdollisuuksia meillä on?

Väitän, että on olemassa vain yksi totuus. Raamatun tarkoituksena on ilmoittaa se meille. Jos käytettävissämme olevien erilaisten tieteellisten menetelmien avulla rehellisesti pyrimme selvittämään sen, mitä voimme saada selville, näin saavuttamamme totuus on sopusoinnussa Raamatun ilmoituksen kanssa. Tätä periaatetta pyrimme seuraavassa soveltamaan kronologian alalla.

Kronologiaan liittyy se ongelma, että kiinnostuksemme kohteena olevista tapahtumista on kulunut niin kauan aikaa. Miten tarkistamme? Antiikin aikana ei ollut mitään varmaa ajanlaskujärjestelmää. Eri kansat laskivat aikaa eri tavoin. Raamatussakaan ei ole mitään helposti ymmärrettävää ja saatavilla olevaa tapaa. Useimmat ovat luovuttaneet ja ajattelevat, ettemme tavoita kuin tiettyjä likiarvoja, mutta silloin Raamattuun jää monia ristiriitaisuuksia ja ratkaisemattomia kysymyksiä.

Klassinen teos kronologian alalla on ollut amerikkalaisen Edwin R. Thielen kirja ”The Mysterious Numbers of the Hebrew Kings”. Sen ensipainos ilmestyi jo 1951, ja muokattuna se julkaistiin 1983. Joitakin vuosia aiemmin (1977) samalta tutkijalta ilmestyi ”A Chronology of the Hebrew Kings”. Useimmat tutkijat ovat suuressa määrin pitäneet Thielen ratkaisuehdotuksia perustanaan ja rakentaneet niiden varaan.

Tästä huolimatta on joskus ollut vaikeaa yhdistellä tietoja ja saada niitä sopusointuun keskenään. Vaikeudet ovat osin johtuneet siitä, että on harvoja kiintopisteitä, joiden varaan kronologia voidaan ”ripustaa”. Mutta ennen kaikkea hankaluudet ovat liittyneet siihen, että käytettävissä ei ole ollut ”absoluuttista kalenteria”. Usein on kuitenkin onnistuttu saavuttamaan yleisesti ajatellen suhteellisen luotettavia tietoja. Jäljellä on silti vakavia ratkaisemattomia ongelmia, ja jopa konservatiivisille tutkijoille yksi tapa avata solmut on ollut olettaa, että VT:n numerotiedot eivät aivan täysin pidä paikkaansa. Joskus on myös tietyille Israelin ja Juudan kuninkaille laskettu edeltäjän kanssa osin yhteistä hallitusaikaa, vaikkei tekstissä viitata tällaiseen ratkaisuun.

Vuonna 1986 amerikkalainen luterilainen maallikko E. W. Faulstich julkaisi kirjan ”History, Harmony & The Hebrew Kings”. Kirja on monin tavoin käänteentekevä. Faulstichin metodeista ja tuloksista syntyy varmasti vilkas keskustelu, elleivät hänen teologiset vastustajansa valitse sitä mahdollisuutta, että vaikenevat hänen tutkimuksensa kuoliaaksi ”epätieteellisenä”. (E. W. Faulstich: History, Harmony & The Hebrew Kings. Chronology Books, Box 3043, Spencer, Iowa 51301, USA, 1986. 304 s. Hinta USD 19.95.)

Faulstich on saanut innoitusta tutkimuksiinsa Thieleltä ja erityisesti tämän monista hänen mielestään epätyydyttävistä ratkaisuista.

Tutkimuksessaan Faulstich lähtee ajatuksesta, että VT:n kronologisten tietojen tarkoitus on opettaa juutalaisille, että heidän Jumalansa on historiassa toimiva Jumala. Hän toimi luomisessa mahtavan sanansa välityksellä, hän vei kansansa pois Egyptin orjuudesta, hän johdatti heidät erämaan halki ja antoi heille heidän oman maansa. Profeetan välityksellä hän antaa heille vakuutuksen, että hän vie heidät takaisin Baabelista. ”Heprealaisten usko perustui Jumalan toimenpiteisiin menneissä historiallisissa tapahtumissa ja hänen muuttumattomuuteensa. Jumalan valittu kansa saattoi kohdata huomisen sen perusteella, mitä Jumala oli tehnyt heidän puolestaan eilen, historiassa” (s. 5).

Faulstichin tutkimus rakentuu kahden oletuksen varaan, jotka hän sitten pyrkii todistamaan oikeiksi:

1) Heprealainen Raamattu on kiinnostunut tapahtumien oikeasta historiallisesta kuvaamisesta, ja siinä kronologia on tärkeässä asemassa.

2) Heprealaisten kuninkaiden kronologian muistiin merkinneet kirjoittajat tunsivat tapahtumien kronologisen järjestyksen.

Kuten jokainen raamatunlukija tietää, Kuninkaiden kirjoissa ja Aikakirjoissa on runsaasti kronologisia tietoja. Vaikeuksia syntyy, kun näitä tietoja yritetään tulkita ja kytkeä eri tapahtumiin. Siksi on tärkeää muodostaa oikeat periaatteet aineiston arvioimiseksi. Kronologisia tietoja ovat 1) kuninkaiden hallitusajat, 2) jaetun valtakunnan aikana viittaus Juudan kuninkaaseen X, joka alkoi hallita Israelin kuninkaan Y:n n:ntenä hallitusvuotena, 3) Juudan kuninkaista usein myös maininta iästä kuninkaaksi tullessa. 4) Tietyissä tapauksissa teksti tarjoaa mahdollisuuden rinnastukseen johonkin naapurikansaa kohdanneeseen tapahtumaan (esim. sotaretki Babylonian kuninkaan Z:n n:ntenä hallitusvuotena). 5) Lisäksi mainitaan joskus, että kahden tapahtuman välillä kului tietty määrä vuosia.

Faulstichin laskelmien lähtökohtana on, että juutalainen kalenteri ei ole perustunut ennalta tehdyille arvioille (kuten länsimainen kalenterimme, jota on pitänyt tarkistaa useita kertoja) vaan aurinkoa ja kuuta koskeville havainnoille kevään alkamisen yhteydessä kevätpäiväntasauksen aikaan. Mahdolliset havaintovirheet on automaattisesti korjattu uudenkuun yhteydessä seuraavan kuukauden alussa. Kuukuukauden pituus on 29,530587 päivää ja kuuvuoden siis 354,36704 päivää (=50,62 viikkoa). Lyhyet kuuvuodet on täydennetty ”karkausvuosilla”, joihin sisältyy 13:s kuukausi, 7 kertaa 19 vuoden jakson aikana, keskimäärin joka 2,7:s vuosi. Tässä vuodessa on 383,89763 päivää (=54,84 viikkoa). Aikaa koskevat maininnat Raamatussa perustuvat siis suoriin, hyvin yksinkertaisiin ja selviin havaintoihin tähtitieteellisistä ilmiöistä.

VT:n vuoden kuukaudet: aluksi kuukauden merkitsemiseen käytettiin numeroita, mutta tiettyjen kuukausien nimet tunnetaan: abib (1) 2 Moos.13:4; 23:15; 5 Moos.16:1; siv (2) 1 Kun. 6:1; etanim (7) 1 Kun. 8:2; bul (8) 1 Kun. 6:38. Baabelin vankeuden aikana ja sen jälkeen alettiin käyttää babylonialaisia nimiä: 1) nisan, 2) ijjar, 3) sivan, 4) tammus, 5) ab, 6) elul, 7) tisri, 8) marhesvan, 9) kislev, 10) tebet, 11) sebat, 12) adar ja 13) II adar.

Viime vuosikymmenien avaruusmatkat ovat vaatineet tarkkoja tietoja planeettojen asemista ja liikkeistä. Ilman näitä tietoja avaruusmatkat olisivat olleet mahdottomia. Faulstich on käyttänyt näitä tietoja ja tietokoneohjelmien avulla laatinut itselleen absoluuttisen kalenterin, joka perustuu nykyiseen tietämykseen maapallon kiertonopeudesta. Tämä on ollut laskettavissa paljon aiemmin, mutta tietokone on mullistanut tutkimuksen; sen avulla on ollut helppoa tehdä nopeasti täsmällinen kalenteri, joka perustuu auringon ja kuun asemaan minä tahansa historiallisen ajan päivänä. Lisäksi tietokoneelta saa myös kussakin tapauksessa kyseisen viikonpäivän nimen. Faulstich on sitten antanut tietokoneen laskea kuun aseman minä tahansa kuuvuoden päivänä, miten kauan sitten tahansa. Näin hän on ajoittanut VT:n ajan tapahtumia tämän tarkan ajanlaskun perusteella.

Faulstich pyrki myös siirtämään tietoja antiikin egyptiläisestä kalenterista, olympiadeihin (= neljän vuoden jaksot) perustuvasta kreikkalaisesta kalenterista ja Aleksanteri Suuren jälkeisenä aikana käytetystä seleukidisesta kalenterista (seleukidinen ajanlasku otti lähtökohdaksi syksyn 312 eKr) tietokonekalenterin tiedoiksi.

Tämä on merkittävää siksi, että antiikin lähteissä on mainittu tiettyjä auringon- ja kuunpimennyksiä. Tietokoneen avulla on helppoa laskea tarkasti näiden ajankohdat. Näin saadaan esille tiettyjä avaintietoja, jotka kytkevät kuninkaiden hallitusajat tunnettuihin historiallisiin tapahtumiin.

Kronologiselle tutkimukselle uutta on tietokone, joka on mullistanut laskelmien tekemisen nopeudellaan. Tietokoneen tarkkuuden ansiosta saadaan helposti aikaan absoluuttinen kalenteri. Kun se sitten yhdistetään Faulstichin uraauurtavaan ajattelukykyyn, saadaan kronologisiin laskelmiin liitetyksi muita tietoja, jotka sisältyvät juutalaisten ajanlaskujärjestelmään ja joita voidaan käyttää tarkistukseen:

1) Sapatinpäivä on aina ollut joka seitsemäs päivä, eikä kukaan liene pystynyt muuttamaan sitä. Sapatti pohjautuu aina luomiseen asti, mutta se on säädetty Mooseksen laissa.

2) Sapattivuosien säännöllistä rytmiäkään (joka seitsemäs vuosi) on tuskin muutettu, vaikkei lain määräyksiä useinkaan aina noudatettu.

3) Riemuvuosi (joka 49:s vuosi, ts. ”sapattivuosien sapattivuosi”) on selvästi mainittu laissa, mutta Talmudin mukaan se poistui käytöstä silloin kun viholliset valloittivat osia maasta.

4) Daavidin ajasta asti on tietoja pappien 24 osastosta, jotka vuorojärjestyksessä toimittivat palvelusta Jerusalemin temppelissä, viikon kerrallaan, sapatista sapattiin. Täysi ”kierros” kesti siis 24 x 7 = 168 päivää.

Yhdistelemällä näitä neljänlaisia lisätietoja sikäli kuin niitä esiintyy muiden kronologisten tietojen yhteydessä Faulstich saa järjestelmän, joka sisältää useampia tarkistusmahdollisuuksia.

Faulstich saa Jerusalemin hävityksen päivämääräksi 31.7.588 (= 10. ab-kuuta; ei siis 587 eikä 586 kuten tavallisesti ajatellaan). Virhe johtuu Faulstichin mukaan ennen muuta siitä, että Nebukadnessarin valtaistuimelle nousun on ajateltu tapahtuneen vuonna 605 tai 604, kun vuosiluvun pitäisi olla 606. Hän käsittelee eri lähteiden antamia tietoja yksityiskohtaisesti ja todistaa myös, missä virhe on.

Tätä aikaa koskeva ensisijainen lähde on Ptolemaioksen kaanon, toisen vuosisadan lopulla jKr tehty luettelo Assyrian, Babylonian, Meedian, Persian, Kreikan ja Rooman kuninkaista. Assyrialainen ns. Limmu-luettelo (jossa on esitetty kuninkaiden nimet ja kunkin vuoden tärkein tapahtuma) antaa tietoja vuosien 892 ja 648 väliseltä ajalta. Tämän yhtenäisen luettelon katkeamisen jälkeisestä ajasta on saatavilla enimmäkseen vain katkelmallisia tietoja. Faulstich arvostelee joitakin Ptolemaioksen virhelaskelmia. Hänen mukaansa tuloksena on, että vuosien 669 ja 322 välillä hallinneiden kuninkaiden vuosiluvut siirtyvät yhdellä tai kahdella vuodella. Nebukadnessarin valtaistuimelle nousun oikea vuosi olisi 606, ja näin siis Jerusalemin hävitys, joka tapahtui hänen 18:ntena hallitusvuotenaan, osuu vuoteen 588. Voidaan todeta, että kaiken kaikkiaan Faulstich poikkeaa äärimmäisen harvoin vuosien 1030 ja 588 välillä hallinneiden assyrialaisten ja babylonialaisten kuninkaiden yleisesti hyväksytystä ajoituksesta ja tällöinkin vain yhdellä tai kahdella vuodella. Kirjan lopussa on luettelo assyrialaisten ja babylonialaisten kuninkaiden ajoituksesta.

Tietokoneen tarjoaman temppelin hävityksen ajoituksen tarkistamiseksi Faulstich tämän jälkeen soveltaa mainitsemiaan tarkistusmenetelmiä: 2 Kun. 25:8-9 ilmoittaa, että Nebusaradan, babylonialaisten henkivartijain päällikkö, viidennen kuun (ab) seitsemäntenä päivänä tuli Jerusalemiin ja alkoi polttaa kaupunkia ja temppeliä. Talmudin ja Josefuksen tietojen mukaan se oli sapatinpäivä. Tietokone osoittaa, että ab-kuun seitsemäs päivä oli sapatti vuosina 592, 588 ja 585, mutta ei siis kumpanakaan tavanomaisesti hyväksytyistä vuosista. Vuonna 587 se oli keskiviikko, 586 tiistai.

Talmud väittää myös, että Jojaribin osasto oli toimittamassa palvelusta temppelissä hävityksen tapahtuessa. Mutta miten Faulstich saa lähtökohdan papillisten osastojen palvelusvuorojen ajankohdan laskemiseen? Ajanilmaus 1 Makkabealaiskirjassa (1:54-2:1) osoittaa, milloin ”hävityksen kauhistus” pystytettiin temppeliin, ts. 15. kislev-kuuta vuonna 145 seleukidien kalenterin mukaan (=8. joulukuuta 167 eKr). Mattatias oli Jojaribin osaston pappi ja hän palasi tämän tapahtuman jälkeen kotiinsa, kun hänen palveluksensa päättyi sapattina. Faulstichin laskelmien mukaan hänen on täytynyt olla palvelusvuorossa 4-11. joulukuuta 167 eKr. Hän todistaa muiden esimerkkien avulla, että temppeliosastojen palvelusaika oli tunnettu myös Baabelin vankeuden aikana.

Jojaribin osaston vuoden 167 palveluspäivien perusteella Faulstich laskee, milloin heidän palvelusvuoronsa oli Jerusalemin hävityksen aikaan. Tietokone osoittaa, että sama osasto oli ollut palveluksessa myös sapatista 7. ab-kuuta 588, temppelin hävityksen alkamispäivästä. Lisäksi selviää, että Jojaribin osasto oli lähivuosina vain kerran palveluksessa ab-kuun seitsemännen päivän aikoihin. Se tapahtui vuonna 582, mutta tuo päivä oli sunnuntai.

Talmudin tietojen mukaan vuosi 70 jKr, kun roomalaiset hävittivät Jerusalemin, oli riemuvuosi. Mm. tämän vuoden pohjalta Faulstich saa vuosiluvut niin sapattivuosille kuin riemuvuosille. Hän päätyy siihen, että vuoden 589 eKr, vuosi ennen Jerusalemin hävitystä, on täytynyt olla sapattivuosi. Tähän sopii hyvin Jeremian kuvaus. Profeetta kuvaa luvussa 32, miksi hänellä oli oikeus lunastaa setänsä pelto, minkä hän myös teki. Hän itse ajoittaa tapahtuman vuoteen ennen Jerusalemin hävitystä (32:1: kuningas Sidkian 10:s hallitusvuosi, Nebukadnessarin 18:s hallitusvuosi). Luvussa 34 Jeremia kertoo velvollisuudesta vapauttaa heprealaiset orjat, mistä päämiehet ja kansa sitten oli kieltäytynyt; tämän vuoksi Herra rankaisisi heitä (34:8-17). Nämä molemmat kertomukset voisivat Faulstichin mukaan sopia sapattivuoteen.

Toisin kuin muut tutkijat, jotka näyttävät enemmän tai vähemmän epäilevän VT:n numerotietojen tarkkuutta ja samalla luottavan enemmän muihin antiikin asiakirjoihin, kuten assyrialaisiin ja babylonialaisiin kuningasluetteloihin ja piirtokirjoituksiin, Faulstich korostaa tutkimustensa pohjalta, että VT:n tiedot ovat luotettavimmat ja muiden tarkkuus voidaan määrittää niiden perusteella. Jos hänen teesinsä kestää yksityiskohtaisen ja kriittisen tutkimuksen, Raamatun kronologia voi tulevaisuudessa vaikuttaa naapurikansojen ajanlaskun laskemiseen.

Faulstich korostaa myös, vastoin monia muita, että VT:n kronologia täsmää vain jos pitäydytään siihen, että kuninkaan hallitusvuosi alkoi aina nisan-kuun ensimmäisenä (siis 1. maalis-huhti). Tisri-kuun ensimmäistä on alettu viettää vuoden ensimmäisenä vankeuden jälkeen. Talmud painottaa, että kuninkaan ”ensimmäinen” vuosi jossakin tapauksessa voi käsittää vain yhden päivän, jos hän nousi valtaistuimelle uudenvuodenaattona. Babylonialaiset laskivat vastoin heprealaisia valtaistuimelle nousun vuoden ”nollavuodeksi”. Siksi heidän numerotietonsa ilmaisevat yhden vuoden vähemmän kuin Raamattu. Esimerkkinä tästä erosta Faulstich mainitsee kaksi erilaista tietoa Jerusalemin hävitysvuodesta Jeremian kirjan luvussa 52: j. 12 puhuu Nebukadnessarin 19:nnestä hallitusvuodesta, j. 29 sen sijaan 18:nnesta. Jälkimmäinen tieto – pakkosiirtolaisuuden näkökulmasta katsoen – olisi babylonialaisen ajanlaskun mukainen. Nebukadnessarin oma selonteko ajoittaa ensimmäisen karkotuksen Jerusalemista hänen seitsemänteen hallitusvuoteensa, kun taas 2 Kun. 24:10-12 puhuu hänen kahdeksannesta vuodestaan.

Jerusalemin on pitänyt olla juutalaisten pääkaupunkina 430 vuotta (mm. Hesekiel 4:1-8 mukaan), ja Faulstich olettaa, että kaupungin valloitus Daavidin johdolla tapahtui vuonna 1018. Lähtökohtina hänellä ovat 2 Sam. 10:15-, mutta varsinkin Josefus, joka sanoo Daavidin Jerusalemin valloituksen jälkeen sotineen Salmanasseria (=S. II, jonka hallituskausi lyhyemmän kronologian mukaan on 1030-1018) vastaan – mikä siis olisi tapahtunut tämän viimeisenä hallitusvuotena. Siellä mainitaan nimi, joka voitaisiin ymmärtää Salmanasseriksi. Tämä ajoitus on ilman muuta yksi Faulstichin päättelyn kulmakivi, ja tätä tapahtumaa tulee vielä tutkia perusteellisesti.

VT ilmoittaa Daavidin hallitusajaksi Jerusalemissa 33 vuotta ja Salomon ajaksi 40 vuotta. Tästä Faulstich päättelee, että Salomon kuoleman jälkeinen jakautuminen pohjoiseksi ja eteläiseksi valtakunnaksi tapahtui vuonna 945. Useimmiten tämän tapahtuman ajankohdaksi on esitetty 931/930. Tämän seurauksena jaetun valtakunnan historian alussa hallinneet kuninkaat siirtyvät 15-10 vuotta aiemmaksi. Toinen seuraus on, että Faulstich voi helpommin pitää kiinni VT:n tekstissä mainituista hallitusajoista eikä hänen tarvitse ahtaa heidän hallituskausiaan niin, että useampien katsotaan hallinneen ikään kuin samanaikaisesti.

Kuninkaiden kronologian määrittämiseksi Faulstich toteaa neljä periaatetta Raamatusta ja kolme juutalaisesta traditiosta (Talmud).

On syytä lyhyesti esitellä nämä säännöt: 1) Kuninkaan hallituskausi alkoi, kun hänet valittiin (voideltiin), ja kesti hänen kuolemaansa. Turvautuminen ”yhteishallintaan” kronologisten ongelmien ratkaisuna ei ole sallittua, ellei sellaista selvästi mainita tekstissä. Kuninkaan valtaistuimelle nousun ajankohta voidaan määrittää, kun kuolinvuodesta vähennetään ilmoitettujen hallitusvuosien määrä. 2) Kuninkaan ikä, kun se mainitaan, viittaa valtaistuimelle nousun ajankohtaan. 3) Kuninkaan virallinen hallinta alkaa edeltäjän kuolemasta. 4) Vain jos tulokseksi siitä, kun kuolinvuodesta vähennetään hallitusvuodet, saadaan edeltäjän kuolinvuotta aikaisempi vuosiluku, on kyseessä jonkinlainen ”yhteishallinta”.

Kolme Talmudista saatua periaatetta kuuluvat näin: 1) Kuninkaan ensimmäiseksi vuodeksi lasketaan uutta vuotta edeltävä osa vuodesta. Jos kuninkaaksi tulo tapahtui uudenvuodenaattona, hänen katsotaan seuraavana päivänä hallinneen yhden vuoden. Uudenvuodenpäivänä pidetään kautta kuninkaiden ajan nisan (abib) -kuun ensimmäistä päivää. Joskus tutkijat ovat täysin mielivaltaisesti vaihdelleet nisan- ja tisri-kuukausia vuoden alkukohtina saadakseen kronologian täsmäämään, mutta Faulstich hylkää tämän menetelmän. 2) Kun toisen valtakunnan kuningas ajoitetaan veljeskansan hallitusvuoden avulla, täytyy käytännössä vähentää yksi vuosi tekstissä ilmoitetusta kokonaishallitusajasta (muuten sama vuosi laskettaisiin kahteen kertaan). 3) Samarian tuhon jälkeen kunkin kuninkaan valtaistuimelle nousun ajankohta saadaan yksinkertaisesti laskemalla yhteen mainitut hallituskaudet.

Voidaan ilman muuta sanoa, ettei Faulstich ole onnistunut ratkaisemaan kaikkia ongelmia. Jäljelle jää joitakin tapauksia, joissa hän ehdottaa pientä poikkeamaa VT:n numerotiedosta, mutta sellaisia tapauksia on ehdottomasti vähemmän kuin useimmilla muilla tutkijoilla, jotka vakavissaan kamppailevat näiden ongelmien parissa. Faulstichillä poikkeamat koskevat seuraavia kuninkaita: Jehu (27, ei 28), Jerobeam II (40, ei 41), Asa (43, ei 41), Josafat (24, ei 25), Joram (7, ei 8), Hiskia (30, ei 29). Thielen osalta on helpompi mainita ne, joiden kohdalla hän ei tee korjauksia VT:n numerotietoihin: Israelista Simri, Jehu, Jerobeam II, Sakarja, Sallum, Pekahja, Pekah ja Hoosea (8 kuningasta 20:sta). Suurin poikkeama koskee Menahemia (17, ei 10), muiden kohdalla kyse on yhdestä tai kahdesta vuodesta. Juudan 20 hallitsijasta seitsemälle Faulstich tekee yhden tai kahden vuoden korjauksia, kun Thiele korjaa puolet hallitusajoista, kolmelle kuninkaalle vähintään neljällä vuodella (Joram +5 vuotta), Joas (-10), Ahas (+4).

Saadakseen kuninkaan valtaistuimelle nousun vuoden täsmäämään toisen valtakunnan kuninkaan ilmoitettujen hallitusvuosien kanssa Faulstich joutuu tekemään viidelle Israelin kuudesta viimeisestä kuninkaasta yhden tai kahden vuoden korjauksia ja Juudan kuninkaista vain Ahasille, kun Thiele tekee korjauksia 15:lle Israelin ja kuudelle Juudan kuninkaista.

Faulstich käsittelee kirjassaan yksityiskohtaisesti eri kuninkaiden hallitusaikoja ja tapahtumia, joissa molempien valtakuntien historia liittyy naapurikansojen elämään. Hän osoittaa sitten, että on hyvin mahdollista saada VT:n kertomukset täsmäämään ympäröivien kansojen historian kanssa, vaikka jaetun valtakunnan laskettaisiin alkaneen noin 15 vuotta aikaisemmin. Tässä yhteydessä hän käsittelee erityisesti kolmea ongelmaa tarkemmin: 1) Sanheribin (705-681) suhde Hiskiaan (729-699). On katsottu, että sotaretki Sanheribin kolmantena hallitusvuotena olisi sama, jonka VT mainitsee tapahtuneen Hiskian 14. hallitusvuotena. Mutta Faulstich korostaa Sanheribin hyökänneen Jerusalemia vastaan kahdesti, ensiksi vuonna 715 Sargon II:n (722-705) komentajana, toisen kerran vuonna 702. Ensimmäisestä tapahtumasta kerrotaan vain VT:ssa (2 Kun. 18-19 – assyrialaiset eivät ymmärrettävästi mainitse 185.000 miehen tappiota, 2 Kun.19:35) – kun taas toisesta kertoo vain Sanherib itse. Samarian tuhon sanotaan VT:ssa tapahtuneen Hiskian kuudentena hallitusvuotena (723, 2 Kun. 19:9-10). 2) Pulin henkilöyttä koskeva ongelma (1 Aik. 5:26, 2 Kun. 15:19-20). Faulstich osoittaa, ettei Pul ole sama kuin Tiglatpileser III (745-727) vaan tämän setä Ashur-Dan III (773-755). Israelin kuninkaista Pulin kanssa tekemisissä oli Menahem (760-751), jonka oli pakko alkaa maksaa veroa Assyrialle (2 Kun. 15:19-20). Tämä olisi Faulstichin mukaan tapahtunut vuonna 755, jolloin assyrialainen Eponym-luettelo kertoo Pulin olleen kyseisellä seudulla (”Hatarikaa vastaan”). 3) Salmanasser III:n (859-824) väitetty suhde Ahabiin (889-868). Faulstichilla on, assyriologien tukemana, monia syitä väittää, että Salmanasser III olisi ”varastanut” edeltäjänsä, Ashurnasirpal II:n (884-859) maineikkaat urotyöt antamalla kirjoittaa oman nimensä toisen sijaan.

Jerusalemin temppeliä olisi Faulstichin laskelmien mukaan alettu rakentaa vuonna 981 (Salomon neljäs vuosi). Tästä Faulstich johtaa Egyptistä lähdön vuosiluvun (480 vuotta aikaisemmin, 1 Kun. 6:1 mukaan), siis 1461. Muun muassa John J. Bimsom ja David Livingston ovat arkeologisin perustein esittäneet ajoitusta vuoden 1450 tienoille (em. 1978 ja 1981 kirjassa Redating the Exodus and Conquest ja molemmat yhteisessä lehtiartikkelissa, Biblical Archaeology Review 5/1987). Arkeologia ei tunnetusti tarjoa mitään ehdottomia vuosilukuja vaan löydöt sijoitetaan eri aikakausiin, joiden rajat voivat olla hyvinkin häilyviä. Binsonin ja Livingstonin perustelu pohjautuu siihen, että eri aikakausien välisiä rajoja siirretään hieman. Thiele puolestaan ehdottaa vuotta 1447, kun taas useimmat muut korostavat, että kyse on paljon myöhäisemmistä vuosiluvuista. Usein esitetään vuosilukuja välillä 1250-1230.

Sen perusteella, mitä 2 Moos. sekä myös Mishna ja Josefus esittävät, olisi laki annettu sapattina. Kun Faulstich yhdistää tiedot lain julkaisemisesta Siinailla (Egyptistä lähtö pääsiäisenä, 15. abib-kuuta, tulo Sinin erämaahan kuukautta myöhemmin 15. siv-kuuta, tulo Siinaille kuukautta myöhemmin 15. sivan-kuuta, josta kahden päivän kuluttua Jumala ilmoitti lain Moosekselle – 17. sivan-kuuta, sapattina) lain lukemiseen Jordan-virran rannalla ennen maahantuloa, 5 Moos. 1:3 (40:s vuosi lähdöstä, 11:s kuukausi, ensimmäinen päivä = shebat-kuun ensimmäinen; juutalaisen tradition mukaan tämäkin oli sapatti) ja testaa tuloksen tietokoneen avulla, hän saa lähdölle vain seuraavat mahdolliset vuosiluvut: 1461, 1363, 1258.

Sapattivuosia olisi alettu laskea vuodesta 1422, vuosi ennen Kanaanin maahan tuloa (3 Moos. 25:1-5). Ensimmäistä riemuvuotta olisi vietetty Joosuan johdolla tämän elämän lopulla (Joos. 23) vuonna 1401. Faulstich olettaa, että Daavidin määräys pappisosastojen palveluvirasta olisi tullut voimaan Salomon kruunauksen yhteydessä 15. nisan-kuuta 986, ja tietokone vahvistaa tämän päivän olleen sapatti ja ensimmäisen, ts. Jojaribin, osaston palveluksen voineen alkaa tänä päivänä.

Kiinnostava osa Faulstichin tutkimusta on hänen tapansa lukea sitten kuninkaiden historiaa mielessään säädökset sapatti- ja riemuvuosista. Tietokonekalenteri valaisee uudella tavalla tiettyjä kertomuksia, jos kirjoittajan tavoin oletetaan, että kyse on ollut säännöllisesti toistuvasta juhlavuodesta.

Jaetun valtakunnan kuninkaiden ajoitus Faulstichin mukaan:

Israel

A. Jerobeam (947)945-925

B. Nadab 925-924

C. Baesa 924-901

D. Ela 901-900

E. Simri 900

F. Tibni 900-896

G. Omri 900-889

H. Ahab 889-868

I. Ahasja 868-867

J. Joram 867-856

K. Jehu 856-830

L. Joahas 830-814

M. Joas 814-799

N. Jerobeam II 799-760

O. Sakarja 760

P. Sallum 760

Q. Menahem 760-751

R. Pekahja 751-750

S. Pekah 750-731

T. Hoosea 731-723

Juuda

A. Rehabeam (946)945-929

B. Abiam 929-927

C. Asa 927-885

D. Josafat 885-862

E. Joram 862-856

F. Ahasja 856

0. Atalja 856-850

H. Joas 850-811

I. Amasja (814)811-785

J. Asarja (Ussia) (800)785-748

K. Jotam (759)748-743

L. Ahas 743-728

M. Hiskia 728-699

N. Manasse 699-644

O. Amon 644-642

P. Josia 642-610

Q. Joahas 610

R. Jojakim (Eljakim) 610-599

S. Jojakin 599-598

T. Sidkia (Mattanja) 598-588