TAIVAS ON AUKI!

C. F. W. Walther (1811-1887), teol. tri., USA

Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" (Luuk. 2:1-14).

Sallikaa minun tuoda teille iloinen joulun sanoma tämän kertomuksien kertomuksen perusteella. Iloitkaa! Vapahtaja on syntynyt; taivas on teille avoinna!

Kuulette tästä kaksi asiaa:

1) että Vapahtajan syntymän välityksellä taivas on todellisesti avattu ja 2) että meidän ei tästä syystä tarvitse tehdä mitään muuta kuin mennä iloisesti taivaaseen.

Taivas on avoinna kaikille

Ei voi olla mitään epäilystä siitä, että Kristuksen syntymän kautta on taivas auki kaikille ihmisille. Sillä mitä me kuulemme, mitä me näemme tänä päivänä! Tuskin on Kristus syntynyt tallissa Beetlehemissä, kun Beetlehemin kedolla ilmestyy Herran enkeli loistaen Herran kirkkautta, ja hän puhuttelee taivaallisen loisteen pelästyttämiä paimenia: ”Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.” Ja vielä enemmän! Taivas avautuu, koko taivaallinen sotajoukko laskeutuu alas ja laulaa hämmästyneiden paimenten korvien kuullen taivaallista vuoroylistystä: ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!” – – Katsokaa, Beetlehemissä ja sen ympäristössä me näemme kaiken sen, mikä kuuluu ainoastaan taivaaseen: itse taivaan Herra on siellä maaten seimessä herttaisena lapsena; Herran kirkkaus loistaa paimenten ympärillä ja valaisee yön taivaallisella valolla; taivaalliset sotajoukot ovat kokoontuneina ja seurustelevat ihastuksesta mykkien ihmisten kanssa, ja taivaallinen musiikki kaikuu halki ilman. On kuin ei olisi ainoastaan taivaan ovi avautunut, vaan kuin olisi taivas itse tullut maan päälle ja ottanut ja sulkenut maan läheisyyteensä.

Mutta, rakkaani, älkää nyt sanoko: ”Kyllähän taivas on kerran avautunut noille Beetlehemin paimenille, niin, vieläpä se on laskeutunut alas heidän päälleen, mutta mitä se meitä auttaa? Emmekö me ole edelleen maan päällä ja eikö Jumalan vanhurskaus ja pyhyys pidä taivasta meiltä syntisiltä tiukasti suljettuna?” Älkää sanoko niin! Olivathan rakkaat paimenet syntisiä kuten me – eivät he muuten olisi pelänneet niin suuresti nähdessään Herran kirkkauden, kuten teksti sanoo. Jos siis taivas olisi silloin ollut vielä suljettuna syntisiltä, niin se olisi pysynyt suljettuna myös paimenilta, jotka olivat syntisiä samalla lailla kuin mekin. Mutta koska se kerran Vapahtajamme syntymän hetkellä avautui ilman heidän pyyntöään, niin, vieläpä itse laskeutui heidän luokseen, niin täytyy sen nyt myös olla kaikille syntisille avattuna ja heidän luokseen tulleena.

Mutta jos te kuitenkin yhä epäilette, niin minä kysyn teiltä: sanokaa, kuka on äsken syntynyt Lapsi, joka makaa seimessä? Hän on, kuten Herran enkeli on sen kuuluvasti julistanut: ”Kristus, Herra”. Hän on meidän kaltaiseksemme ihmislapseksi syntynyt elävän Jumalan Poika. Beetlehemissä ei siis kerran tänä päivänä vieraillut vain Jumala ihmishahmossa eräiden ihmisten luona, mistä me epäilemättä emme voisi saada lohdutusta. Ei, Jumalan Poika on siellä itse tullut ihmiseksi, kuten me; langenneen kantaisämme Aadamin jälkeläiseksi, kuten me; koko meidän ihmisperheemme jäseneksi, kuten me; kaikkien syntisten veljeksi! Siksi se, mitä Beetlehemissä kerran tapahtui, ei koske vain beetlehemiläisiä, vaan kaikkia, joiden luonnon Jumalan Poika otti, siis kaikkia, joita kutsutaan ihmisiksi, kaikkia, joita kutsutaan syntisiksi. Tästä syystä myös Herran enkeli kuulutti kovalla äänellä: ”Minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle”; kuulkaa: ”joka on tuleva kaikelle kansalle”.

Tässä on nimittäin perustana sanomattoman suuri, tutkimaton jumalallinen salaisuus. Jumala oli näet päättänyt lähettää rakkaan ainosyntyisen Poikansa maailmaan, antaa hänen tulla ihmiseksi, panna kaikki meidän syntimme hänen päälleen, antaa hänen kantaa ne, hyvittää ne alentumalla mitä syvimmin aina ristinkuolemaan saakka ja näin kaikki meidän syntimme täydellisesti ja ikuisesti hävittää. Se, mitä me tänään näemme Beetlehemissä silmillämme, on tuon Jumalan, taivaallisen Isän, ikuisen päätöksen lopullinen toimeenpaneminen. Niin pian kuin Jumalan Poika oli tullut ihmiseksi, oli kaikilta ihmisiltä otettu pois heidän syntiensä sietämätön taakka, ja se oli pantu Kristuksen päälle. Silloin jo katui pyhä Jumalan lapsi, pimeässä tallissa kovalla seimellä maaten, Jumalan uhrikaritsana kaikkien syntisten syntejä. Jumalan silmissä, jotka katsovat tulevaisuuteen ja jotka siitä syystä näkivät Pojan kuolevan rakkaudesta ristillä, oli tämän vuoksi nyt jo kaikkien syntisten syntien sovittaminen täytetty, hyvitys Jumalan loukatulle pyhyydelle ja vanhurskaudelle suoritettu, iankaikkinen lunastus aikaansaatu, Jumala jo täysin meidän kanssamme sovitettu. Näin Jumala myös heti avasi iankaikkisiksi ajoiksi kaikki taivaan portit syntisille, jotka oli sovitettu Hänen kanssaan ja lunastettu. Merkiksi siitä, että tämä on tapahtunut, hän lähetti sovitetun maan päälle valtaistuimensa korkeimman palvelijan koko taivaallisen sotajoukon seuraamana, antoi täällä kuuluttaa tapahtuneen ikuisen rakkautensa ihmeen (että jokainen ihminen voisi ottaa sen vastaan) juuri kansan vähäisimpien, köyhien paimenten, edessä, ja lopuksi hän antoi taivaan laulajien täyttää ilman juhlalaululla tapahtuneesta maailmansovituksesta.

Nyt ei ole enää yhtään syntistä, jolle taivasta ei olisi avattu. Nyt ei ole yhtään paikkaa, ei yhtään maan kolkkaa, kaupunkia, kyläpahaista, yksinäistä majaa, vuorta, laaksoa, peltoa, metsää, notkelmaa eikä meren syvyyttä, jossa taivaan portit eivät olisi auki jokaiselle syntiselle. Jos oletkin kaikkien syntisten tavoin syntynyt synnissä, niin tämä ei enää sulje sinulta taivasta. Jumalan Pojan kaikkein pyhin inhimillinen syntymä on pyhittänyt sinun syntisen syntymäsi. Jos olet elänyt silmien pyyteissä, ts. rakkaudessa näkyviin asioihin ja olet sanonut sydämessäsi kultakimpaleille kuin epäjumalille: ”Minun lohdutukseni”, niin tämäkään ei sulje enää sinulta taivasta. Sillä hän, joka syntyi Beetlehemissä, kielsi tämän vuoksi kaiken näkyväisen ja ajallisen. Hän tuli köyhimmäksi köyhien joukossa ja sovitti sen kautta ainiaaksi sinun silmiesi pyyteet. Tai jos olet elänyt elämäsi tähän saakka lihan himossa ja jos olet etsinyt rauhaasi, lepoasi ja taivastasi epäpuhtaasta himosta tai tämän maailman turhuudesta, niin tämäkään ei nyt enää sulje sinulta taivasta. Sillä herttainen Jeesus-lapsonen kieltäytyi kaikista maailman iloista, tuli vapaaehtoisesti kurjimmaksi kurjinten joukossa ja sovitti siten myös sinun lihan himosi ainiaaksi. Tai jos olet antautunut korskeaan elämään, etsinyt omaa kunniaasi ja siten riistänyt Jumalalta Hänen kunniansa ja tehnyt itsesi jumalaksi sydämessäsi, niin tämäkään ei sulje enää sinulta taivasta. Sillä vaikka Kristus-lapsonen on kaikkien kuninkaiden kuningas ja kaikkien herrojen Herra, tuli hän käsittämättömässä nöyryydessä epäjumalia palvovan, pakanallisen keisarin alamaiseksi, alistui hänen verotukseensa, tuli syntisen naisen kuuliaiseksi pojaksi, kaikkien palvelijoiden palvelijaksi, kuuliaiseksi kuolemaan asti, vieläpä ristinkuolemaan asti, ja siten hän on kaikkein syvimmällä nöyryydellään ainiaaksi suorittanut katumuksen myös sinun kirotusta ylpeydestäsi. Tai lopuksi, jos olisit kaikista suurin syntinen, joka on langennut kaikkia langenneita pahemmin, niin tämäkään ei enää sulje sinulta taivasta. Sillä Kaikkeinpyhin on tullut myös sinun veljeksesi. Hän on tästä syystä yhtä läheisessä suhteessa sinuun kuin hurskaimpaan ihmiseen maan päällä. Hän otti Beetlehemissä vastatakseen myös sinun synneistäsi, hän kantoi ne ylös Golgatalle, otti ne alas hautaansa ja hautasi ne sinne ainiaaksi – taivas on sinulle avoinna.

Iloitkaamme siis tänä päivänä ja olkaamme iloiset. Riemuitkaamme tänä päivänä ilosta, olkoon suumme täynnä naurua, kielemme täynnä ylistystä, sillä – oi autuasta joulun sanomaa – taivas on meille avoinna, ts. Jumalan ikuinen armo ilman vihaa, Kristuksen ikuinen armonvanhurskaus ilman syntiä ja syyllisyyttä, ikuinen valo ilman pimeyttä, ikuinen ilo ilman surua, ikuinen rikkaus ilman puutetta, ikuinen terveys ilman sairautta, ikuinen nuoruus ilman vanhuuden heikkoutta, ikuinen, autuas Jumalan katseleminen ilman kyllästymistä, ikuinen nauttiminen ilman kyllääntymistä, ikuinen elämä ilman kuolemaa, ikuinen yhteys Jumalan, Hänen pyhien enkeliensä ja kaikkien pyhien kanssa ilman eroa, lyhyesti sanottuna, ikuinen Jumalan kaupunki, ikuinen isänmaa, pyhä kotimaa täydellisessä autuudessa ruumiin ja sielun puolesta ilman loppua ja lakkaamista – tämä kaikki on nyt meille avoinna.

Mitä meidän tulee tehdä?

Nyt herää kysymys: mitä meidän tulee tehdä, ettei taivaan ovi olisi tänä päivänä meille turhaan avattu? Sallikaa minun vastata teille nyt tähän kysymykseen.

Rakkaani, monet myöntävät sen, että Kristuksen tulemisella maailmaan on taivas avattu syntisille. Mutta miten he ymmärtävät tämän? Eräät tarkoittavat tällä sitä, että Kristus osoitti meille vain tien taivaaseen ja ainoastaan opetti, mitä meidän täytyy tehdä ansaitaksemme pääsyn taivaaseen omilla teoillamme. Toiset ymmärtävät sen siten, että Kristus on syntymällään, kärsimyksellään ja sovituskuolemallaan ansainnut meille armon, että me voimme kääntymyksemme ja uudestisyntymisemme, rukoilemisemme, kilvoituksemme ja taistelujemme kautta saavuttaa sen, että Jumala tulee sovitetuksi meidän kanssamme ja taivas avataan meille.

Mutta nämä kaikki eivät vielä tunne Jeesuksen syntymän todellista voimaa ja hedelmää. He kaikki ilmiselvästi luulevat, että taivas on varsinaisesti vielä suljettu syntiseltä, mutta että tämä voi nyt tehdä jotain, että se avattaisiin hänelle. Mutta niin ei ole. Mikään taivaan ovi ei ole meille syntisille enää suljettu. Kaikkialla ovat ne kaikki itse kullekin aivan apposen auki avattuja; Kristuksen verellä ja kyynelillä on nyt Kristuksen syntymän jälkeen suurin kirjaimin kirjoitettu taivaallisen Jerusalemin kahdentoista avonaisen helmiportin yläpuolelle, kuten Ilmestyskirjan 21. luvussa sanotaan: ”Niitä portteja ei suljeta”. Tästä syystä Kristuskin, kun hän alkoi saarnata julkisesti, astui esille sanoen näin: ”Taivasten valtakunta on tullut lähelle” (Matt. 3:2). Kun ensimmäiset opetuslapset olivat tulleet hänen luokseen, hän kehotti heitä: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: te saatte nähdä taivaan avoinna ja Jumalan enkelien nousevan ylös ja laskeutuvan alas Ihmisen Pojan päälle” (Joh. 1:51). Kristus ei ainoastaan selitä, että hänen tulemisensa myötä maailmaan taivas on kaikkialla avautunut, vieläpä hänen kanssaan taivas itse on tullut maan päälle, vaan hän sanoo myös, että hänen kanssaan tullut taivaan valtakunta on häiden kaltainen, joihin kaikkia, jotka palvelijat vain löytävät, kutsutaan sanoilla: ”Kaikki on valmiina; tulkaa häihin” (Matt. 22:4).

Sanokaa siis itse, mitä näin ollen meidän itsemme on tehtävä, ettei Kristuksen syntymän kautta jälleen avattu taivas olisi meille turhaan avoinna? Meidän ei tarvitse tehdä mitään muuta kuin mennä iloisesti apposen auki avatuista porteista sisälle sinne.

Mitähän te sanoisitte, jos ihastuttavan, julkisen puutarhan avoimen oven yläpuolelle olisi suurin, kultaisin kirjaimin kirjoitettu: ”Tulkoon, tulkoon, jokainen tänne sisälle ja iloitkoon tästä kauniista puutarhasta”, mutta joku silloin vielä kysyisi, mitä hänen täytyy tehdä, että hänet päästetään sisälle. Te sanoisitte: etkö ole lukenut, mitä tähän on kirjoitettu? Mene sisälle sellaisena kuin olet; tänne on jokainen tervetullut.

Tämä koskee Kristuksen syntymän jälkeen myös taivasta. Sen ovet on avattu ja kaikki syntiset on kutsuttu käymään sinne sisälle sellaisina kuin ovat; sinnekin on jokainen tervetullut.

Mutta ehkä te sanotte, missä sitten ovat taivaan avoimet ovet, joiden kautta meidän on määrä mennä? Se on helppo sanoa: missä kaste toimitetaan, missä evankeliumin saarna kuuluu, missä syntiset päästetään synneistä, missä pyhä sovituksen ateria vietetään – siellä, siellä on taivas avoinna; nämä, nämä ovat kaikkialla apposen auki avatut taivaan portit.

Mutta ehkä te edelleen sanotte: Miten näiden ovien kautta sitten mennään sisälle? Vastaan heti lyhyesti: syntinen menee sisälle silloin, kun hän uskoo. Joka on kastettu ja uskoo, että Jumala on sen välityksellä ottanut hänet lapsekseen; joka kuulee evankeliumin saarnan: ”Teille on syntynyt tänä päivänä Vapahtaja”, ja uskoo, että Jeesus-lapsonen Beetlehemissä on myös hänen Vapahtajansa ja myös häntä varten syntynyt; joka saa synninpäästön ja uskoo, että siten Jumala itse lausuu hänelle kaikkien hänen syntiensä anteeksiantamuksen; joka menee pyhälle ehtoolliselle ja uskoo, että hän siten tulee osalliseksi kaikista Vapahtajansa kärsimyksen ja kuoleman hedelmistä: se, niin, se menee jokaisesta näistä neljästä maan päällä olevasta apposen auki avatusta taivaan portista sisälle taivaaseen.

Mutta ehkä te lopuksi sanotte: enkö minä ole ja pysy yhä maan päällä myös sen jälkeen, kun olen uskoen vastaanottanut kasteen, kuullut evankeliumia, vastaanottanut synninpäästön ja nauttinut ehtoollista? Vastaan: toki sinä pysyt maan päällä, mutta siitä huolimatta olet silloin myös jo taivaassa, sillä sinulla on silloin luonasi armollinen Jumala, kun sinun pahuutesi ei voi enää erottaa sinua ja sinun Jumalaasi toisistaan. Sinulla on autuas ilo sisälläsi, sillä sinähän tiedät, että olet tullut Jumalan rakkaaksi lapseksi. Pyhät enkelit ovat ympärilläsi ja autuaat veljet ja sisaret ovat kanssasi, sillä Kristuksen syntymän kautta on taivas ja maa liitetty yhteen rauhassa. Mitä enempää tahdot? Eikö tämä ole jo taivas maan päällä?

Toki on totta, että niin kauan kuin uskova ihminen vielä on maan päällä, niin kauan ei vielä ole käynyt ilmi, mitä meistä tulee, mutta hän on kuitenkin jo keskellä taivasta, ja hän kantaa ikuista elämää sielussaan kuin siementä, kuten Herra selvästi sanoo: ”Sillä minun Isäni tahto on se, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä” (Joh. 6:40). Uskovalta ei siis puutu mitään muuta, kuin että häneltä lopulta otetaan pois myös syntisen lihan verho, niin hän ilosta hämmästyen huomaa, että taivas kaareutui jo kauan sitten hänen yläpuolelleen.

Taivaan valo on tosin uskovassa täällä maan päällä vielä vain kuin pieni hehkuva kipinä, mutta se on kuitenkin jo sytytetty ja muuttaa sinut kuolemassa yhtäkkiä täydeksi taivaallista valoa loistavaksi auringoksi. Taivainen ilo on tosin uskovassa täällä maan päällä vielä vain kuin pisarainen, mutta kuitenkin se virvoittaa ja sulostuttaa jo hänen sydämensä, ja kuolemassa se muuttuu täydeksi virraksi, kokonaiseksi taivaallisen ilon mereksi. Ikuinen uudistus on tosin uskovassa täällä maan päällä vielä kovin epätäydellinen, syntisen lihan estämä ja usein tuskin havaittavissa. Mutta se on kuitenkin jo alkanut, ja kun se, joka on täällä ollut uskossa, kuolee, tulee tämä uudistus silmänräpäyksessä täydelliseksi heti hänen päästessään katselemaan Jumalaa, ja Jeesuksessa nukkunut, Jumalan kuvaksi täydellisesti uudistettu, herää laulaen ikuista riemulaulua.

Niinpä, rakkaani, kehotan teitä lopuksi vielä kerran: iloitkaa! Vapahtaja on syntynyt. Taivas on teille auki! Älköön kukaan nyt jääkö epäröivänä ja empivänä seisomaan avointen taivaan porttien eteen. Tahdotko mahdollisesti vielä pysyä ulkopuolella sen ilon tähden, jonka maailma synteineen ja turhuuksineen sinulle tarjoaa? Mieti sitä, että tämä ilo ei ole mitään muuta kuin näennäistä iloa ja sen loppu on ikuinen suru! Vai etkö mahdollisesti tahdo monien ja suurten syntiesi tähden mennä sisälle? Mieti toki sitä, että nimenomaan vain syntisten, suurten syntisten, tähden on taivaan portit avattu niin apposen auki! Vai ajatteletko, että sinun täytyy ensin tehdä jotain tullaksesi arvolliseksi siihen? Mieti toki sitä, että juuri niin kauan kuin pysyt ulkopuolella, pysyt arvottomana; arvolliseksi tulet juuri menemällä sisään! Uskokaa siis iloinen joulun sanoma, jonka olen teille tänä päivänä tuonut, niin te menette myös tänä päivänä sen kautta kuin avoimesta taivaan portista sisälle teille tänä päivänä apposen auki avattuun taivaaseen, ja kun kerran kuolemassa ruumiillinen näkönne sammuu, niin silloin teidän sielunne silmä katselee kaikkea taivaan kirkkautta, te iloitsette sanomattomalla ilolla eikä kukaan ota teiltä teidän iloanne pois.

Lutherische Brosamen. Predigten und Reden, seit 1847 theils in Pamphletform, theils in Zeitschriften bereits erschienen, in einem Sammelband aufs Neue dargeboten

von C. F. W. Walther s. 11-18. Lyhennelmä. Suomennos ja otsikot Hannu Lehtonen.