Ville Melanen, teol. yo., Helsinki
”Mutta Elisabetin synnyttämisen aika tuli; ja hän
synnytti pojan. Ja kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, että Herra oli
tehnyt hänelle suuren laupeuden, iloitsivat he hänen kanssansa. Ja
kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa
hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias. Mutta hänen äitinsä vastasi ja
sanoi: "Ei suinkaan, vaan hänen nimensä on oleva Johannes." Niin he
sanoivat hänelle: "Eihän sinun suvussasi ole ketään, jolla on se
nimi." Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä, minkä nimen hän tahtoi
hänelle annettavaksi. Niin hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat:
"Johannes on hänen nimensä." Ja kaikki ihmettelivät. Ja kohta hänen
suunsa aukeni, ja hänen kielensä vapautui, ja hän puhui kiittäen Jumalaa. Ja
tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille, ja koko Juudean vuorimaassa
puhuttiin kaikista näistä tapahtumista; ja kaikki, jotka niistä kuulivat,
panivat ne mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?"
Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa”
(Luuk. 1:57-66).
Johanneksen syntymässä oli kyse ihmeestä. Johanneksen
vanhemmat olivat iäkkäitä ja heillä ei pitänyt olla mahdollisuutta saada lasta.
Herra soi vanhemmille laupeuden. Tämän lapsen syntymässä ei kuitenkaan ollut
kyse vain kahdelle ihmiselle suodusta ilosta, vaan paljon suuremmasta asiasta.
Johanneksen syntymällä oli merkitys koko maailmalle, kaikille ihmisille, aivan
niin kuin Jeesuksen syntymällä. Niin kuin jouluna saamme iloita kauan odotetun
Messiaan syntymästä, niin saamme myös Johannes Kastajan päivänä iloita
profeetan syntymästä. Ennustukset olivat käyneet toteen. Profeetat eivät olleet
puhuneet vuosisadasta vuosisataan omiaan, vaan oikeaa Jumalan sanaa. Johannes
Kastaja oli se, josta profeetat olivat julistaneet: ”Minä lähetän
sanansaattajani raivaamaan edelläni tietä.” Johannes oli Jeesuksen
edelläkävijä. Näin oli ennustettu ja näin tapahtui.
Niin kuin Johanneksen syntymään liittyi epäilys, niin
myös Vanhassa testamentissakin tavataan epäilyä vanhan naisen raskaaksi tuloa
kohtaan. Eihän se luonnollisella tavalla olekaan mahdollista, mutta epäilys
kohdistuikin Jumalan mahdollisuuteen. Ihmiset epäilivät Jumalan
kaikkivaltiutta. Ihmiset siis yrittivät rajata Jumalan mahdollisuudet
tiettyihin järkeviin puitteisiin. Vanhassa testamentissa tällainen epäilijä oli
Aabrahamin vaimo Saara. Häntä huvitti Jumalan ilmoitus, jonka mukaan hän tulee
raskaaksi noin sadan vuoden ikäisenä. Myöhemmin niin Saara kuin Johanneksen
vanhemmatkin saivat todistuksen Jumalan tahdon toteutumisesta. Jumalan
mahdollisuudet eivät loppuneet, vaikka ihmisten mahdollisuudet olivat loppuneet
jo aikoja sitten.
Hämmentävää näiden kertomusten kohdalla on se, että
nämä ihmiset olivat Jumalaan uskovia ja silti he epäilivät Jumalan
mahdollisuuksia. Niin mekin monesti teemme. Asetamme rajoja Jumalan
mahdollisuuksille, koska oma käsityskykymme ei ymmärrä kaikkia asioita. Voi
olla, että yritämme selitellä vaikealta tuntuvia raamatunkohtia jotenkin
helpommin ymmärrettäviksi. Raamatun tutkiminen ja ymmärtäminen on tärkeää.
Perustana tulee olla se, että pitäydytään Raamatun erehtymättömyyteen. Jos
ihmissana korotetaan Raamatun rinnalle tai sen yläpuolelle, silloin ollaan
pahasti hakoteillä. Jostain syystä ihmiset mieluummin kuuntelevat toista
ihmistä ja hänen näkemyksiään enemmän kuin Jumalan ääntä pyhässä Raamatussa.
Unohdetaan se, että ihminen on erehtyväinen, mutta Jumala ei. Me emme koskaan saa
laittaa Jumalan sanan rinnalle mitään opetusta tai näkemystä. Hyvä opetus voi
auttaa ymmärtämään Raamattua oikein, mutta se ei koskaan korvaa itse sanaa.
Huono opetus pyrkii vesittämään joko kaikki tai lähes kaikki Raamatun ihmeet,
ja mikä pahinta koko Jeesuksen sovitustyön. Joka opetuksessaan turhentaa
Kristuksen työn syntien sovittajana, hänen opetuksiaan on kartettava.
Pitäytykäämme aina Raamattuun.
Lapsi on Herran lahja
Kuten jo alussa totesin, lapsi toi vanhemmilleen ilon.
Olihan hän kauan odotettu lapsi. Raamatun mukaan lapsi on Herran lahja. Monille
niille aviopareille, jotka eivät voi saada lasta, asia on hyvin kipeä. Aivan
luonnollisesti on ymmärretty lapsien kuuluvan perheeseen. Aina se ei kuitenkaan
ole mahdollista. Lapsettomuus ei tarkoita kuitenkaan sitä, että ihmiset
olisivat ilman lapsia jotenkin vähäisempi perhe tai huonompia ihmisiä kuin
muut. Varmasti he ovat saaneet Jumalalta toisenlaisia lahjoja. On monia
asioita, joihin emme voi vaikuttaa, vaan on pakko – vaikka se kipeältä tuntuukin
– tyytyä siihen, mitä meille on annettu. Jokainen ihminen, niin lapsi kuin
aikuinen, on Raamatun mukaan tarkoitettu rakkauden kohteeksi ja suojaan
kaikelta pahalta. Siitäkin huolimatta, vaikka todellisuus on kovin
toisenlainen. Siksi on myös keskusteltava vaikeistakin asioista. Suomessa moni
ihminen jo ennen syntymää kokee ihmisten vihan ja tuomion, kun hänen ei sallita
syntyä tähän maailmaan. Suomessa abortoidaan vuosittain suuri määrä pieniä
ihmistaimia – yleensä vain sen tähden, että hänen äitinsä ei halua ottaa
vastuuta elatuksesta ja kasvatuksesta. Lähes kaikki abortit tehdään tällä
perusteella. Kyse on valtavasta itsekkyydestä ja vastuuttomuudesta. Tämä on
yksi syy siihen, miksi kristillinen kirkko haluaa painottaa pyhän avioliiton
merkitystä. Seksuaalisen elämän toteuttaminen vastuineen kuuluu avioliittoon.
Mutta jos toimitaan avioliiton ulkopuolella, silloin ei kuitenkaan olla vastuun
ulkopuolella. Se näyttää kuitenkin toisinaan vaikealta kantaa, kun ei
esimerkiksi tiedetä holtittoman elämän takia edes lapsen isää. Toisinaan isä ei
halua kantaa vastuuta, koska ei ole mitään laillista sidettä lapsen äitiin.
Siksi päädytään ikäviin ratkaisuihin. Meidän esivaltamme on tällä kohtaa tehnyt
päätöksen, jonka perusteella jo kymmeniä tuhansia ihmisiä on saanut surmansa
ennen syntymäänsä. Kristityn ihmisen ei pidä tässä asiassa käyttää tätä
oikeutta, koska Jumalan edessä se on syntiä. Tämänkin synnin saa jokainen uskoa
katumuksessa ja parannuksessa anteeksi Kristuksen tähden, sillä tämänkin synnin
meidän Vapahtajamme on sovittanut Golgatalla.
Savonlinnassa nykyisin vaikuttava pastori Teuvo V.
Riikonen on useasti julkisuudessa puhunut omasta selviytymistarinastaan. Kun
Teuvon äiti vasta odotti häntä, Teuvon isä teki itsemurhan. Äiti oli kovien
paineiden alla, koska hänellä oli jo lapsia hoidettavanaan. Epätoivoisena äiti
meni lääkärin luo ja pyysi, että lapsi otettaisiin pois. Lääkäri oli todennut
keskustelussa, että lapsi tuo leivän tullessaan. Äidillä oli ollut siis hätä
elatuksesta. Aborttia ei tehty, ja poika syntyi aikanaan tähän maailmaan.
Pitkän ajan päästä Teuvo sai tietää selviytymistarinastaan ja halusi ottaa
yhteyttä lääkäriin, joka oli häntä auttanut. Tapaaminen järjestyi ja Teuvo
tervehti lääkäriä kukkakimpulla, jonka mukana olleessa lapussa luki: ”Kiitos
elämästä”. Tämä on lyhykäisesti kerrottuna eräs suomalainen selviytymistarina.
Niin olisi yksi evankeliumin julistaja jäänyt syntymättä tähän maahan, jos
kristillisellä tavalla toiminut lääkäri ei olisi toiminut ryhdikkäästi. Kuinka
monta muuta lahjakasta ja persoonallista ihmistä on otettu pois jo ennen kuin
elämän taival on kunnolla edes päässyt alkuunkaan. Jumala on tarkoittanut
meidät rakastamaan ja suojelemaan lähimmäisiämme. Se on meidän tehtävämme.
Johannes Kastajan tie
Päivän evankeliumiteksti puhuu Johanneksen
ympärileikkauksesta. Ympärileikkaus on kasteen esikuva. Kaikki juutalaisen
kansan poikalapset ympärileikattiin kahdeksan päivän ikäisinä. Naiset olivat
osallisia Jumalan liitosta oman isänsä, miehensä tai jonkun sukuun kuuluneen
miehen kautta. Heitä ei siksi ympärileikattu. Niin kuin kasteen yhteydessä
tuodaan julki lapselle jo etukäteen annettu nimi, niin tehtiin myös
ympärileikkauksen yhteydessä. Kummassakaan tilanteessa ei kuitenkaan ollut kyse
nimenantojuhlasta. Ajatus nimenantojuhlasta istuu jääräpäisen kovasti ihmisten
mielessä. Siitä ei ole kyse, vaan liittämisestä liittoon Jumalan kanssa.
Johannes liitettiin ympärileikkauksen kautta vanhaan liittoon ja meidät on
otettu kasteen kautta uuteen liittoon. Molempien liittojen kautta on tultu
osalliseksi Jumalan armosta ja lupauksista. Vanhaa liittoa vaan ei enää ole,
elämme uuden liiton aikaa. Nimi Johannes merkitsee: Jumala on armollinen.
Nimillä on yleensä merkityksensä. Raamatussa ihmisille annettu nimi liittyi
yleensä ihmisten tehtävään tai johonkin heidän tekemäänsä tekoon. Nimi oli aina
viesti. Välttämättä moni ei kokenut Johannesta kovin armolliseksi, olihan hän
ahkera kääntymyksen julistaja eikä se miellyttänyt ihmisiä. Hän julisti
tulevasta Messiaasta. Jumala on siis armollinen antaessaan ihmiskunnalle
Pelastajan. Tämä oli Johanneksen julistuksen pääkohde: Messias tulee
vapauttamaan synnistä.
Ihmiset hämmästyivät pojalle annettua nimeä Johannes.
Ihmiset myös miettivät, mikä lapsesta oikein tulee. Tässä yhteydessä Sakarias
oli saanut takaisin menetetyn puhekykynsä. Ihmiset olivat varmaan senkin takia
ihmeissään. Johanneksesta tuli siis sanansaattaja, evankeliumin julistaja ja
lopulta päätön mies. Johannes pitäytyi Jumalan sanassa, mikä toi hänelle
vaikeuksia elämään. Ei kukaan Raamatussa pitäytynyt ole tässä maailmassa
päässyt helpolla eikä tule pääsemään, koska maailmalle Jumalan tahto on vieras.
Johannes joutui elämänsä loppuvaiheessa vankilaan. Hänen julistuksensa koettiin
menneen liian pitkälle. Eräs hänen julistuksessaan ikävyyksiä tuonut seikka oli
se, että hän puuttui hallitsijan avioelämään. Kuningas oli ottanut vaimokseen
veljensä vaimon, joka alituisesti halusi kostaa Johannekselle. Hän ei sietänyt
Johanneksen osoittamaa arvostelua. Hänen elämäänsä ei saanut arvostella. Hallitsija
itse kuunteli Johannesta paljonkin, mutta hänen sydämensä ei ollut otollista
maaperää. Hallitsijan vaimo keksi juonen, jolla saisi Johanneksen päiviltään.
Järjestettiin suuri juhla, jossa oli paljon kutsuvieraita. Kuninkaan vaimon
tytär tanssi juhlissa viihdyttäen siellä juhlivaa väkeä. Hallitsija viekottui
tästä ja lupasi toteuttaa tytön suurenkin toiveen. Tyttären äiti neuvoi
toivomaan Johanneksen päätä vadilla. Niin kuningas joutui toteuttamaan toiveen
ja määräsi Johanneksen mestattavaksi. Hallitsija oli sidottu maailmaan ja
palvomaan ihmisten mieltä ja suosiota. Hän ei ollut saanut juurtua sanaan eikä
sitä totellut. Tällä tavalla ihmisten kieroutuneisuuden ja paatuneisuuden
tähden Herran jalo profeetta menetti henkensä ja koki kurjan kuoleman. Se ei
ollut kuitenkaan hänen todellinen loppunsa, vaan välttämätön vaihe
iankaikkiselle ilolle taivaassa. Hän pääsi osalliseksi paremmista juhlista.
Johannes neuvoo meitä kulkemaan Jumalan sanan
valkeudessa elämämme loppuun asti, vaikka se olisi vaikeaakin. Parempaa on
luvassa.
Saarna Perhon kirkossa juhannuspäivänä 21.06.2003