RUUMIIN YLÖSNOUSEMISESTA

Hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat Hänen äänensä ja tulevat esiin, ne, jotka ovat hyvää tehneet, elämän ylösnousemukseen, mutta jotka ovat pahaa tehneet, tuomion ylösnousemukseen.”

Maa on suuri hautausmaa suvusta sukuun, vanhoille ja nuorille, miehille ja naisille, jumalattomille, jotka kukoistavat ja leviávät kuin laakeripuu; vanhurskaille, jotka monenlaista ristiä kantaen Jeesuksen nimessä varjelevat sielunsa, kaikille, minulle ja sinulle.

Mutta: ”Minä uskon ruumiin ylösnousemisen!” Nämä kolmannen uskonkappaleen sanat ovat jo kaksi vuosituhatta sitten kajahtaneet Jeesuksen Kristuksen seurakunnassa ja kaikuvat vieläkin jokaisen kristityn sielussa.

”Minä uskon ruumiin ylösnousemisen”, se on: kuolleen, maaksi muuttuneen ruumiin. Tätä ei voi järki ymmärtää, käsittää eikä uskoa, sillä se ei suuntaa katsettaan ylöspäin Jumalaan, vaan alas kuolemaan ja sanoo: meidän tomumme sekoittuu erottamattomasti maahan ja toisiin kappaleihin – – kuinka olisi ruumiin ylösnouseminen mahdollinen? Mutta usko katsoo Jumalaan ja sanoo: Jumala on kaikkivaltias ja Hän herättää meidät varmasti, sillä Hän sanoo sen.

Niin Hän sanoo: ”Hetki tulee, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, saavat kuulia Hänen äänensä” – Jumalan Pojan äänen! ”Ja Jumala, joka herätti kuolleista Herran, on herättävä meidätkin voimallansa.”

Jumala herättää kaikki ihmiset, kaikki sukukunnat, vanhat ja nuoret, miehet ja naiset, jumalattomat ja hurskaat, sinut ja minut. ”Kaikki, jotka haudoissa ovat, saavat kuulla Hänen äänensä ja tulevat esiin.” ”Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä. Ja meri antoi takaisin ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja kuolema ja helvetti antoivat takaisin ne kuolleet, jotka niissä olivat.” Ilm. 20: 12, 13. ”Eenok ja Elia ovat otetut elävinä taivaaseen; Mooses ja useita pyhiä on jo herätetty (Matt. 17:3; 27:52) ja ne, jotka elävät ja jäävät tänne Herran tulemukseen, eivät kuole eikä heitä herätetä, vaan he muuttuvat.” 1 Kor. 15:51; 1 Tess. 4:15).

Ja tämä ylösnouseminen tapahtuu viimeisenä päivänä, viimeisen pasuunan soidessa 1 Kor. 15:52. Se on se ”hetki, jolloin kaikki, jotka haudoissa ovat, kuulevat Hänen äänensä ja tulevat esiin”. Se ajatus, että Jumalan pyhien ”ensimmäinen ylösnouseminen tapahtuisi tuhannen vuotta ennen viimeistä päivää, on paljasta unennäköä. Joh. Ilm. 20: 4, 5:ssä on puhe ainoastaan sieluista, kuten jo ensi silmäyksellä voit huomata ja siinä onkin sanoilla ”ensimmäinen ylösnouseminen” aivan toinen merkitys.

Juuri sama ruumis, joka on maaksi muuttunut, nousee ylös. Me emme saa epämääräistä ruumista, vaan oman ruumiimme, joka on kuollut. ”Ne, jotka haudoissa ovat, tulevat esiin.” ”Sillä tämän katoavaisen on pukeutuminen katoamattomuuteen ja tämän kuolevaisen on pukeutuminen kuolemattomuuteen.” 1 Kor. 15:53. Meidän oma ruumiimme, joka meillä täällä on, nousee ylös ja yhdistyy sielun kanssa jälleen. Ja niin olemme taas oma itsemme kuten nytkin. ”Minä tiedän minun Lunastajani elävän, ja viimeisenä Hän on multain päällä seisova. Ja sitten kun tämä minun nahkani on hävitetty, saan minä lihassani nähdä Jumalan. Hänet minä olen näkevä itselleni hyväksi ja minun silmäni katsovat Häntä, eikä kenkään vieras.” Job. 19:25-27.

Ja kuitenkin olemme ihan toisenlaisia kuin täällä. Sielumme on oleva puhdas kaikesta synnistä, taivaallinen ja kirkas. Samoin on oleva ruumiimmekin ylösnoustuaan hengellinen ja kirkastettu. – Puhumme nyt kristityistä, Jumalan lapsista.

Hengellisin ruumiin nousemme. Se ei merkitse sitä, että me olisimme henkiä. Meillähän on ruumiit. Mutta nämä meidän ruumiimme ovat silloin hengellisiä so. ne eivät ole enää tämän maallisen, luonnollisen elämän lakien alaisia. Tästä emme uskalla enempää sanoa.

Ja me nousemme kirkastetuin ruumiin. Sanomattomalla, taivaallisella kirkkaudella verhotaan ruumiimme, ne säteilevät ja loistavat iankaikkisen elämän voimasta. Kristus sanoo: ”Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa kuin aurinko”. (Matt. 13:43). Ja Paavali kirjoittaa ylösnousemisesta: ”Niin on myös kuolleiden ylösnousemus: katoavaisuudessa kylvetään, katoamattomuudessa herätetään; häpeässä kylvetään, kirkkaudessa herätetään; kylvetään luonnollinen ruumis, herätetään hengellinen ruumis”. (1 Kor. 15:42-44). Niin, Paavali kirjoittaa, että Herra Jeesus Kristus on ”muuttava alennustilassa olevan ruumiimme kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi”. Fil. 3:21. Nyt tiedät, kuinka kirkkaiksi kerran tulemme.

Mutta jumalattomat, tuomitut ovat ”kauhistuksena kaikelle lihalle”. Oi Jumala, kuinka kauheaa!

Meidän toivomme taas on äärettömän ihana ja kaunis. Viimeisenä päivänä sen saavutamme. Mutta eikö tämä tunnu meidän sielustamme pitkältä. Oi ei. Meidän sielummehan on taivaassa ja siellä on olo autuasta, hauskaa. Taivaassa ei ole aikoja, hetkiä, päiviä eikä vuosia. Siellä on kaikki autuas silmänräpäys. Ja sitten tulee ylösnousemus.

Pitäydy, kristitty, uskossa Jeesukseen Kristukseen, joka sanoo ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka minuun uskoo, hän elää, vaikka olisi kuollut.” (Job. 11:25). Ja Hän sanoo: ”Silla se on Isäni tahto, että jokaisella, joka näkee Pojan ja uskoo Häneen, on iankaikkinen elämä; ja minä herätän hänet viimeisenä päivänä”.

Joh. 6: 40.

C. M. Zorn (Suom. B. A. U.)

Seurakunta 4/1929