On keskusteltu siitä, kumpi on tärkeämpi: Jumalan sanan saarna vai liturgia ja sakramentit. Uskonpuhdistusta edeltävänä aikana kirkossa oli jouduttu siihen tilanteeseen, jossa oli kyllä prameita seremonioita ja kirkollista säihkettä, mutta saarna oli muuttunut paljolti muuksi kuin Jumalan sanan saarnaamiseksi. Syynä tähän rappiotilaan oli ennen kaikkea se, että ei tunnettu enää puhdasta vanhurskauttamisoppia, vaan sen tilalle oli tullut tekopyhyyden ja omanvanhurskauden oppi.
Uskonpuhdistus nosti saarnan siihen asemaan, joka
sille kuuluu. Luther itse piti lukemattomia saarnoja ja hänen postillansa ovat
kuluneet Suomessakin monien lukijoiden käsissä ja vieläkin kuluvat.
Uskonpuhdistajat eivät kuitenkaan asettaneet saarnaa ja liturgiaa/sakramentteja
toistensa vastakohdiksi. Wittenbergin kirkon alttaritaulu (L. Cranach 1547)
antaa heidän suhtautumisestaan kuvaavan esimerkin. Neliosaisessa taulussa
Melanchthon kastaa, Kristus jakaa ehtoollista, Bugenhagen ottaa rippiä vastaan
ja Luther saarnaa. Viimeksi mainittu, sanan saarnaamista esittävä osa, on
sijoitettu taulussa em. kolmen kuvan alle, ja tällä taiteilija on epäilemättä
tahtonut sanoa, että kaikki perustuu Jumalan sanaan. Lutherin saarnoista
voidaan myös sanoa, että hän puhuu niissä hyvin paljon ja usein sanasta,
kasteesta, ehtoollisesta, ripistä ja virasta.
Uskonpuhdistajien linjaus on oikea. Ei pidä panna
vastakkain sellaisia asioita, jotka kuuluvat samaan kokonaisuuteen. Ei pidä
siis ajatella, että vain saarna on tärkeä, mutta ei myöskään niin, että saarnaa
vähätellään.
Saarnan kannalta olennaisin kysymys on se, että sen
tulee olla Jumalan sanan saarnaa, lain ja evankeliumin julistusta. Sen
välityksellä Pyhä Henki synnyttää uskoa ja pitää uskossa. Kirkon viran
tehtävästä Augsburgin tunnustuksessa sanotaan, että se on uskon saamista
varten. Edellä mainitussa alttaritaulussa Luther on kuvattu viittaamassa
ristiinnaulittuun Kristukseen. Tämä kertoo oivallisesti saarnan ja koko
kristillisen kirkon kallisarvoisesta tehtävästä julistaa Jumalan Karitsaa,
Jeesusta Kristusta, joka on ottanut pois koko maailman synnit ja johon meitä
nyt kehotetaan uskomaan.