Turun Sanomat 5.8.02
Suomessa kirkolla on
kirkollisveron lisäksi oikeus yhteisöverotuottoihin. Tulevaisuudessa kirkko
saanee valtiolta yhteisöverotulot korvaavan budjettimäärärahan.
Tuore kulttuuriministeri
Kaarina Dromberg (kok) on ”rahoittajan” roolissa lähtenyt opastamaan kirkkoa
tasa-arvoasioissa, vaikkakaan hän ei suoranaisesti haluakaan sotkea
määrärahapäätöksiä tasa-arvopolitiikkaan (TS 16.7.).
Tasa-arvo on luterilaisen
kirkon perusarvo jo nyt, kuten ministeri Dromberg on oikein käsittänyt.
Kaikilla on Raamatun mukaan Luojan edessä sama asema sukupuoleen tai muuhun
ominaisuuteen katsomatta. Kirkon virka (papin virka) ei kuitenkaan perustu
tasa-arvoaatteeseen, vaan Raamatussa säädettyyn järjestykseen. Kun naista
kielletään opettamasta seurakunnassa, kyseessä on Herran käsky (1. Kor
14:34-37). Jeesuskin olisi valinnut apostoleiksi myös naisia, jos naisten
paimenvirka olisi Jumalan tahto.
Turun sanomien
pääkirjoittaja moittii kirkkoa farisealaisuudesta, kun ”omalla takapihalla”
sallitaan tasa-arvon polkeminen (TS 17.7.). Todellakin, kirkolliskokouksen
päätös hyväksyä naispappeus vuonna 1986 aiheutti farisealaisuudelta näyttävän
tilanteen, koska ylimmän auktoriteetin (Raamatun) määräämä järjestys haluttiin
kieltää. Ei millään ihmisten kokouksella ole valtuutta tällaiseen päätökseen!
Kyseessä ei ole
kuitenkaan farisealaisuus, vaan avoin ristiriita sanalle uskollisten ja
”vapaasti mukailevien” paimenten välillä. Oikeastaan tilanteessa on kyse
avoimesta hyökkäyksestä Jumalaa vastaan, kun tällainen traditionaalinen
virkakäsitys ei enää istu nykyihmisen mieleen. Taistelussa kärsivät ei vain jo
viroissa olevat paimenet (esimerkiksi Valkealan kirkkoherra), vaan jo virkoja hakevat
esimerkiksi teologian tohtori Pekka Huhtinen Turun Mikaelin seurakunnassa.
Monta muuta alempaa
vakanssia hakenutta ja seurakunnan kutsua kuullutta miespappia, on jo
piispallisella auktoriteetilla käännytetty Turun hiippakunnan rajoilta pois.
Näistä vain ei ole pidetty isompaa ääntä. On todella valitettavaa, että Suomen
luterilainen kirkko on käytännössä lähtenyt mukailemaan opetustaan aina vain
uusien ajatusvirtausten mukaan. Raamattu ei muutu aikojen saatossa, ihmisen on
muututtava.
Kirkko ei loppujen
lopuksi syö kulttuuriministerin leipää, vaan Luojan leipää. Jos aurinko lakkaa
paistamasta tai vettä alkaa sataa kaatamalla päivästä päivään, valtion leipäkin
loppuu. Olisi siis parempi pysyä nöyränä ja uskollisena kaiken hallitsijan
sanan edessä.
Markus Halminen
Evankelis-luterilaisen kirkon jäsen
Lääketieteen tohtori