KIRJE TOIMITUKSELLE

Nimeni on Eija Kourimo, entinen iskelmälaulaja 20 vuoden ajalta. Sain oppia tuntemaan Jeesuksen n. 4 vuotta sitten. En halunnut jatkaa entistä uraani, vaan sain kiertää laulamassa hengellisiä lauluja.. Nopeasti
törmäsin myös ns. vapaiden suuntien edustajiin. Olin aivan vihreä kaikissa uskon asioissa, kun minulle näytettiin muutamaa jaetta Raamatusta (mm. “joka uskoo ja kastetaan hän pelastuu” ym…).

Ajattelin noiden pitkään uskossa olleiden tietävän asiat paremmin, ja niin päädyin itsekin kasteelle uudesti. Olen koko tämän yli 3 vuoden ajan voinut todella huonosti näissä seurakunnissa. Olen monesti kokenut itseni huonoksi uskovaksi, kun en ole saanut niitä valtavia kokemuksia kuin monet muut. Kielilläpuhumiset, näyt, profetoimiset ja muunlainen hurmos oli minulle vierasta. Kovaääninen ylistys ja kielillä rukoileminen sai välillä aikaan jopa paniikinomaisia ahdistuksen tunteita.

Nyt olen saanut oppia ja Raamattu on avautunut minulle aivan uudella tavalla. Olen uudesti kasteeni syntinä tunnustanut ja eronnut helluntaiseurakunnasta. Olen saanut palata lapsuuteni kasteen armoon ja ehtoollinenkin on minulle kirkastunut todelliseksi Jeesuksen ruumiiksi ja vereksi syntiemme anteeksisaamiseksi. Tämä ei ole kuitenkaan käynyt kivutta. En olekaan saanut lähteä tästä porukasta rauhassa. Minua on ojennettu tavalla tai toisella. Välillä on tuntunut, että tarkoitus pyhittää keinot.

Toivoisin, että lehtenne olisi kiinnostunut kirjoittamaan muille varoitukseksi ja opiksi minun tarinani. Haluaisin myös, että seurakunnat antaisivat selkeää opetusta sakramenteista, ettei niiden ihmisten, joita Jumala puhuttelee, tarvitsisi mennä suuressa hengellisessä nälässä väärien oppien tielle.