Minä sanon Herralle: Sinä olet minun Herrani; Sinun
tähtesi minä kärsin herjausta. (Ps.
16:2; 69:8)
Ei kukaan ole antanut niin täydellisesti Jumalalle
kunniaa kuin Kristus. Hän se vasta ensimmäisenä oikein alkoi kunnioittaa
Jumalaa. Me olemme oppineet sen häneltä. Tämä on oikeaa jumalanpalvelusta. Sitä
ei harjoita kukaan muu kuin Kristus ja hänen kansansa. Hän sanoo Isälle:
"Sinun tähtesi minä kärsin herjausta." Sinun tähtesi minulle käy
pahoin ja minun on kärsittävä kaikenlaista onnettomuutta. Tämä on siis ristin
tunnustus. Hän sanoo: Sinä olet minun Jumalani ja sen tähden minulle näin käy.
Kun joku näet tunnustaa olevansa armossa, hän joutuu ristin alaisuuteen. Jos
armosta puhutaan, tuli leimahtaa joka nurkassa. Itse päämies Kristus tunnustaa
tässä, että usko on ensimmäinen. Uskoa seuraa tunnustus, tunnustusta risti,
ristiä varjelus. Herran Kristuksen täytyi kärsiä uskonsa tähden. Meidän ei sovi
olla häntä paremmassa asemassa, mutta ei huonommassakaan: mekin tulemme
varjelluiksi. Rukoilihan hän näin: "Pyhä Isä, varjele heidät nimessäsi,
jonka sinä olet minulle antanut."
Luther, Mannaa Jumalan lapsille. Pieksämäki 1981, s.
207.