PROFEETALLINEN SANA

“Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta kynttilästä, kunnes päivä valkenee ja kointähti sydämissänne koittaa” (2 Piet. 1:19).

Tässä Pietari käy suoraan asiaan ja tahtoo sanoa: Kaiken minun saarnani tarkoituksena on, että omatuntonne olisi turvallinen, teidän sydämenne luottaisi sanaan lujasti eikä antaisi sitä riistää itseltään, ja että siis sekä minä että te varmasti tietäisimme omistavamme Jumalan sanan. Sillä evankeliumi on vakava asia, se on käsitettävä ja säilytettävä puhtaana ja kirkkaana ilman lisäyksiä ja harhaoppeja. Sentähden Pietari rupeaakin tästä lähin kirjoittamaan ihmisoppia vastaan.

Mutta minkätähden hän sanoo: “Sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana”? Vastaus: Minä luulen, ettei meillä vastaisuudessa ole sellaisia profeettoja, joita ennen muinoin juutalaisilla oli Vanhassa Testamentissa. Mutta profeetta on oikeastaan se, joka saarnaa Jeesuksesta Kristuksesta. Vaikkakin monet profeetat Vanhassa Testamentissa ovat ennustaneet tulevista asioista, niin he oikeastaan ovat tulleet, ja Jumala on heidät lähettänyt sitä varten, että he julistaisivat Kristusta. Jotka siis uskovat Kristukseen, ne ovat kaikki profeettoja, sillä heillä on se varsinainen pääominaisuus, joka profeetoilla tulee olla, vaikkei heillä kaikilla olekaan ennustamisen lahjaa. Sillä niinkuin me uskon kautta olemme Herran Kristuksen veljiä, kuninkaita ja pappeja, niin me myös kaikki olemme Kristuksen kautta profeettoja. Sillä me voimme kaikki sanoa, mitä kuuluu autuuteen, Jumalan kunniaan ja kristilliseen elämään, voimme myös puhua tulevista asioista niin paljon, kuin meidän on tarpeellista tietää, esim. että viimeinen päivä on tuleva, ja että me nousemme kuolleista. Tämän lisäksi me ymmärrämme koko raamatun. Tästä asiasta myöskin Paavali sanoo 1. Kor. 14:31: “Te saatatte kaikki profetoida, toinen toisenne jälkeen.”

Pietari sanoo siis: Meillä on tällainen “profeetallinen sana”; se on itsessään luja, katsokaa vain, että se on teillekin luja. “Ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin.” Hän ikäänkuin sanoo: On tarpeellista, että lujasti siihen pitäydytte. Sillä evankeliumin laita on, aivan kuin joku olisi suljettuna johonkin huoneeseen sydänyöllä, jolloin on pilkkosen pimeätä. Silloin olisi tarpeellista sytyttää kynttilä, kunnes päivä valkenee, niin että voi nähdä. Samoin evankeliumikin on oikeastaan keskellä yötä ja pimeyttä, sillä kaikki inhimillinen viisaus on pelkkää erehdystä ja sokeutta. Maailma ei olekaan muuta kuin pimeyden valtakunta. Tähän pimeyteen Jumala on sytyttänyt kynttilän, nimittäin evankeliumin, jonka valossa voimme nähdä ja vaeltaa, niin kauan kuin olemme maan päällä, kunnes aamurusko sarastaa ja päivä valkenee.

Martti Luther, Valituille muukalaisille. Sortavala 1931, s. 194.