SLEY-Kirjat erotti vuoden 1994 syksyllä pastori Sakari
Korpisen toimitusjohtajan paikalta. Tänä vuonna Korpisen ura SLEY:ssä näyttää
päättyneen, kun hänet keväällä erotettiin yhdistyksen palveluksesta vedoten
kustannussäästöjen tarpeeseen. Samassa yhteydessä eräitä yhdistyksen
työntekijöitä pantiin osa-aikaeläkkeelle.
Kun Korpinen erotettiin toimitusjohtajan paikalta, näki moni sen takana linjaerimielisyyden. Korpisen profiili naispappeuden vastustajana nähtiin hankalaksi SLEY:n johdon taholta. Kun SLEY:n johtokuntaan sitten tuli selvästi naispappeuden kannattajina tunnettuja henkilöitä, oli eräs heidän tavoitteensa epäilemättä päästä lopullisesti Korpisesta.
SLEY:n vuosijuhlassa Kokkolassa tänä vuonna Korpiselle
oli vielä myönnetty puheenvuoro. Korpisen mainittu puhe päättyy arveluun, että
se on todennäköisesti viimeinen kyseisissä merkeissä. Aika näyttää, miten käy.
SLEY otti 1980-luvulla Kallion jäsenkokouksessa
selkeästi naispappeuden vastaisen kannan. Tosiasiallisesti yhdistys vain
vahvisti pysyvänsä sääntöjensä viitoittamalla tiellä eli Raamatun ja
tunnustuskirjojen opissa. Kuitenkin samanaikaisesti johtokunta julkaisi
lausuman, jossa todetaan, että yhdistyksessä tulee olla tilaa sekä
naispappeuden vastustajille että kannattajille. Voidaan todeta, että tätä
kautta luotiin jännitteinen tila yhdistyksen sisälle.
Kun on seurannut naispappeudesta käytyä keskustelua
Sanansaattajan palstoilla ja eräissä SLEY:n kokouksissa viime vuosien aikana,
vakuuttuu ainakin yhdestä asiasta. On täysin selvää, että naispappeuden
kannattajien kanta ei perustu Raamattuun eivätkä he sitä yleensä edes pyri
Raamatulla perustelemaan. Rovasti Esa Santakarin kesällä julkaistussa mielipidekirjoituksessa
tiivistyy koko asia, kun hän suoraan tunnustaa, ettei hän usko eräitä Raamatun
kohtia. Juuri tästä on kyse koko asiassa!
Toinen seikka, joka pistää silmään, on se, että viime
vuosina SLEY:ssä määrätietoisesti valtaan pyrkinyt naispappeuden kannattajien
“puolue” on varsin iäkästä. Kun SLEY:n johtokunta vuonna 1999 uusiutui lähes
kokonaan, olivat naispappeuden vastustajina tunnetut uudet johtokunnan jäsenet
pääasiallisesti nuoria ihmisiä. On ilman muuta toivon merkki se, että nuoret
haluavat kysyä Raamatun opastusta myös tähän asiaan, eivätkä pidä tärkeimpänä
sitä, että oltaisiin mahdollisimman “kirkollisia”. Kannattaa pitää mielessä,
että evankelisuuden parhaat vuodet, ns. autuuden aika, olivat kirkollisessa
mielessä paitsion aikaa.