Evankelisen kansan keskellä hyvin tunnettu ja
rakastettu saarnaaja Kalle Jokinen on päässyt Jumalan kansan lepoon
87-vuotiaana.
Kalle-veljemme suoritti pitkän työpäivän
liikkeemme keskeisenä julistajana ensin Tampereella ja sitten Turussa. Vuosien
ajan hän piti kiinteää yhteyttä Ruotsissa asuviin suomalaisiin. Näissä
merkeissä hän oli pitkään Ruotsin evankeliumijuhlien keskeinen julistaja.
Miten Kallea voisi lyhyesti luonnehtia
evankelisen saarnan edustajana? Otan esiin neljä piirrettä:
Oppi-isämme Luther sanoo! Kalle oli
uskonpuhdistajamme Martti Lutherin kirjoitusten tutkija ja tuntija. Usein hän
saarnoissaan viittasi Lutheriin. Hänellä oli taito nostaa esiin tuoreita
Luther-lainauksia. SLEY:n aikoinaan julkaisemat Luther-kirjat näyttävät
kuluneen Kallen käsissä. Sain Kallelta lahjaksi ruumiin ylösnousemusta
käsittelevän Lutherin kirjan. Se oli täynnä alleviivauksia.
Kalle oli sovintoveren saarnaaja. Aina
uudelleen Kallen puheissa kertautui Kristuksen työ Golgatalla. Siellä
sovintoveri vuoti meidän autuudeksemme. “Veren voima on taivaan ydinvoima,
sillä ratkaistiin ihmiskunnan ydinkysymys; miten Jumalan ankara viha leppyisi,
miten suuri, tuomittu ja kadotettu syntinen voidaan vanhurskauttaa.” Ei ole
mitään evankeliumia ilman sanomaa ristin verestä ja lunastustyöstä. Tätä
keskeisintä Kalle ei väsy teroittamasta. Kalle myös kyselee herätyssaarnaajan
tavalla: Kallis kuulija, nautitko tänään Kristuksen veressä autuutta? Kalle
olikin sanan parhaassa merkityksessä herätyssaarnaaja. Kalle kantoi huolta
siitä ettei keneltäkään peittyisi, miksi Karitsa on kuollut ristillä.
Yhtä keskeistä oli pyhän kasteen lahjan
kirkastaminen. “Me olemme tämän suuren lunastusuhrin osallisuuteen pieninä
kastetut, oi autuutta. Juuri kasteessasi oli autuuttavana elementtinä pyhä
veri, joka muutti kasteen veden lunastuksen kautta iankaikkiseksi
armoliitoksi.” Erityisen rakas oli hänelle Svebiliuksen katekismuksen
kasteopetus: ”Isä ottaa lapsekseen, Poika pukee vanhurskaudellaan, ja Pyhä
Henki uudestisynnyttää.” Kalle myös kantoi huolta evankelisen liikkeen
kasteopetuksesta. Puhujille ystävällisesti huomautettiin, jos kasteesta
vaiettiin.
Kallen julistuksessa olivat aina esillä myös
taivasnäköalat. Perille taivaaseen päästään Jeesuksen veren kautta. Näin Kalle
tänäänkin meitä muistuttaa: “Olen ikuisen elämän lapsi. Kuule siis kuolema; et
mahdu mihinkään tähän, lähde tiehesi, minä istun Kristuksen sylissä, tulepas
sieltä minut ryöstämään.”
Kiitollisena muistan rakasta Kalle-veljeä.
Meidänkin aikamme ja hengellinen liikkeemme tarvitsee kipeästi Kallen kaltaisia
verievankeliumin saarnaajia!
Reijo Arkkila, Helsinki