“Hänen (Kristuksen) haavainsa
kautta me olemme parannetut” (Jes. 53:5).
Oi siunattu vaivojen mies, Jeesus
Kristus, Jumalan ainoa Poika, joka raskasta hirsiristiä kantaa kohden Golgataa.
Voi via dolorosaa, kuoleman tietä. Siinä on se Jesajan näkyjen Karitsa, suuren
sovintopäivän uhrilammas, jota kohta julmasti haavoitetaan. Erikoisesti Jesaja
on jäänyt katselemaan Kristuksen haavoja, joista virtaava veri sovittaa Aadamin
lasten veriruskeat synnit. Pyhä runoilija kysyy nyt minulta, sinulta ja
kaikilta, jotka ihmisen nimen omistavat: “Mitä tietää haavat nää Ja hurme
purppurainen?” Toinen runoilija vastaa: “Oi, sinun haavas kertoo Rakkaudestas
parhaiten, Kaikki muu on turhaa mulle, kun minä niitä katselen.” Laupeuden
Jumalan iankaikkinen evankeliumi kertoo näistä Kristuksen viidestä haavasta,
jotka ovat iankaikkisen elämän ja autuuden lähteen silmiä, että autuuden tunto
syntyisi niistä. Ne virtaavat taukoamatta Kristuksen veren armoa ja
anteeksiantamusta sovitetun Isän sydämeltä. Mekin saamme taukoamatta kätkeytyä
näihin haavoihin, kun helvetin pedot ovat sielujamme metsästämässä.
Koko ihmiskunta sai Aadamin
suunnattomana sukuna oman osansa syvyyden käärmeen myrkystä. Ikinä eivät tule
viisaamme löytämään eikä keksimään seerumia, joka parantaisi tämän ikuisen
kuoleman taudin. Mutta ikuinen rakkaus, Jumalamme, löysi lääkkeen oman Poikansa
verihaavoissa. Armoitettu runon rovasti Julius Engström viestittää: “Jeesuksen
haavoihin maailman synti Golgatan päivänä hukkunut on.” Näihin pyhiin haavoihin
sinut lukijani jo pienenä kasteessasi saatettiin ja haudattiin. Veri ja vesi
oli Pyhän Hengen armovälineenä, kun sinut siinä siunattiin.
Miten nyt on sinun kohdallasi?
Ajatteletko kuten onnellinen laulaja, joka kertoo Jeesuksestaan: “Hänet
haavoistansa tunnen, jotka tähteni Golgatalla sai.” Vai oletko taivaan tien
kulkijana suostunut näkymättömän paholaisen kuiskeisiin ja nyt on tilanteesi
kuten Raamatun suuri kärsijä Job ilmaisee: “Haavoittuneiden sielut huutaa”.
Onko näin? Kuule nyt ja usko juuri sinulle tarkoitettuna tätä ihanaa
kehoitusta: “Oi, usko ristin armoon, Sä kurja syntinen! Tuo sinulle lohdutuksen
Vain haavat Jeesuksen.” Ylistys Karitsalle haavoistaan!
Kalle Jokinen, Lohduttakaa,
lohduttakaa s. 90. Concordia 1999.