MISTÄ “HOMOPARISUHDELAISSA” ON KYSE

Hallituksen esitys laiksi virallistetusta parisuhteesta annettiin eduskunnalle loppuvuodesta. Tiedostusvälineissä ehdotuksesta luotiin kuva, jonka mukaan kyse olisi lähinnä oikeudesta saada aikaan jonkinlainen rekisterimerkintä väestötietoihin. Oikeusministeri Johannes Koskinen korosti myös sitä, että virallistaminen tulisi olemaan avioliitosta erillinen instituutio.

Nämä tiedot ja väitteet ovat harhaanjohtavia. Homoparisuhdetta ja avioliittoa ei esityksessä ainoastaan rinnasteta toisiinsa, vaan virallistetussa homoparisuhteessa eläviä koskisivat lähes kaikki samat säännökset (kihlaus, liiton esteet, avio-oikeus toisen omaisuuteen, keskinäinen elatusvelvollisuus, erosäännökset harkinta-aikoineen, omaisuuden ositus jne.) kuin avioliittoja. Homoparisuhdelakiehdotuksessa todetaan suoraan, että parisuhteen virallistamisella on samat oikeusvaikutukset kuin avioliiton solmimisella.

Samaa sukupuolta olevien liiton voisi solmia oikeusministeriön luvalla jopa veljensä tai siskonsa jälkeläisen kanssa.

Toisen liiton osapuolen kuoleman jälkeen toisella olisi mahdollisuus lesken tavoin saada perhe-eläkettä. Toinen voisi periä toisen. Perintöverotuksessa häneen sovellettaisiin aviopuolisoa koskevia säännöksiä.

Vain sellaiset säännökset, jotka liittyvät sukupuoleen, kuten olettama, jonka mukaan aviomies on avioliiton aikana syntyvän lapsen isä, on tietenkin poissuljettu. Eihän lesbo voi olla toisen lesbon lapsen isä.

Esitystä on perusteltu mm. sillä, että antamalla samaa sukupuolta oleville pareille oikeus päästä perhelainsäädännön piiriin, erilaisia perhemuotoja kohdellaan tasa-arvoisesti. Toisaalta laki ei koskisi kaikkia yhdessäasumisen muotoja, esim. ns. vanhojapiikoja ja -poikia. He eivät voisi rekisteröityä ja saada sen tuomia merkittäviä taloudellisia etuja, vaikka tosiasiallisesti saattavat asua tiiviisti yhdessä kotitiloillaan vuosikymmeniä.

Haluammeko tätä? Haluammeko, että koulujen perhekasvatuksessa opetettaisiin: täysi-ikäisenä voi mennä naimisiin eri tai samaa sukupuolta olevan kanssa. Haluammeko, että nuoremme jossakin vaiheessa miettivät, kumman he näistä kahdesta tasavertaisesta parisuhteesta haluaisivat? Haluammeko asettaa samaa sukupuolta olevat, seksuaalisesti poikkeavat henkilöt parempaan asemaan kuin muista syistä yhteistaloudessa asuvat?

Kirkon Raamattuun perustuva kanta on selkeästi kielteinen. Kansanedustajamme päättävät asiasta lähiaikoina. Kehoitan äänestäjiä ilmoittamaan kantansa heille.

Tarja Öörni, varatuomari

Lappajärvi