PÄÄKIRJOITUS * HANNU LEHTONEN

 

Vähässä katekismuksessa Martti Luther tiivistää opetuksen Herran pyhästä ehtoollisesta viiteen kohtaan, jotka jokaisen kristityn tulisi osata.

 

Alttarin sakramentti “on leipään ja viiniin sisältyvä Herramme Jeesuksen Kristuksen todellinen ruumis ja veri.” Ehtoollisen sakramentissa siunattu leipä ja viini eivät kuvaa tai symboloi kaukana taivaassa olevan Kristuksen ruumista ja verta, vaan leipä ja viini ovat läsnäolevan Kristuksen ruumis ja veri. Jeesus sanoo: “Tämä on minun ruumiini, tämä on minun vereni.” Luterilaisen ja ns. reformoidun opin välillä on tässä kohden syvä kuilu. Sillä reformoidun opin mukaan ehtoollinen on pelkkä muistoateria.

 

Katekismus perustaa ehtoollisopetuksensa siihen, mitä “pyhät evankeliumin kirjoittajat Matteus, Markus, Luukas sekä pyhä Paavali sanovat”. Tällä viitataan niihin kohtiin, joissa kerrotaan ehtoollisen asettamisesta. Nämä ovat ehtoollisopin suhteen perustavan tärkeitä. Niissä meidän tulee pysyä eikä niistä saa poiketa pois.

 

Ehtoollinen on syntien anteeksiantamuksen ateria. Se on raadollisten ruokapöytä. Tunnettu on katekismukseen sisältyvä lause: “Meille annetaan näillä sanoilla tässä sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus, sillä missä on syntien anteeksianto, siinä on elämä ja autuus.” Se, joka kieltää, että ehtoollisessa saadaan synnit anteeksi, kieltää johdonmukaisesti ottaen myös Kristuksen läsnäolon ehtoollisessa, sillä missä syntien anteeksiantamus on, siellä on varmasti myös Kristus.

 

“Miten ruumiillinen syöminen ja juominen voi saada aikaan jotain näin suurta? Vastaus: “Syöminen ja juominen eivät sitä saakaan aikaan, vaan tässä olevat sanat ’teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi’.” Jumalan sana on sakramenttien, kasteen ja ehtoollisen, ydin. Älkäämme tätä unohtako. Onhan sakramentteja myös sanottu näkyväksi sanaksi. Sakramentit muistuttavat meitä erityisellä tavalla siitä, että Kristuksen valmistama pelastus koskee myös meidän ruumistamme. Suu syö siunatun leivän ja viinin, sydän uskoo sanan.

 

“Kuka sitten vastaanottaa tämän sakramentin kelvollisesti?” Tämäkin on tarpeellinen kysymys, sillä apostoli Paavali varoittaa meitä siitä, että ehtoollisen kelvoton nauttiminen koituu tuomioksi (1 Kor. 11:27-30). Tätäkin tulee terottaa, ettemme unohtaisi sakramentin pyhyyttä. Mutta samoin tulee terottaa sitä, ettei oikea kelvollisuus ole jokin meissä oleva hyvä ominaisuus. Kaikki perustuu Jumalan sanaan. “Todella kelvollinen ja hyvin valmistautunut on se, joka uskoo nämä sanat: ’teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi’.”