Vähässä katekismuksessa
Martti Luther tiivistää opetuksen Herran pyhästä ehtoollisesta viiteen kohtaan,
jotka jokaisen kristityn tulisi osata.
Alttarin sakramentti “on leipään
ja viiniin sisältyvä Herramme Jeesuksen Kristuksen todellinen ruumis ja veri.”
Ehtoollisen sakramentissa siunattu leipä ja viini eivät kuvaa tai symboloi
kaukana taivaassa olevan Kristuksen ruumista ja verta, vaan leipä ja viini ovat
läsnäolevan Kristuksen ruumis ja veri. Jeesus sanoo: “Tämä on minun ruumiini,
tämä on minun vereni.” Luterilaisen ja ns. reformoidun opin välillä on tässä
kohden syvä kuilu. Sillä reformoidun opin mukaan ehtoollinen on pelkkä
muistoateria.
Katekismus perustaa ehtoollisopetuksensa
siihen, mitä “pyhät evankeliumin kirjoittajat Matteus, Markus, Luukas sekä pyhä
Paavali sanovat”. Tällä viitataan niihin kohtiin, joissa kerrotaan ehtoollisen
asettamisesta. Nämä ovat ehtoollisopin suhteen perustavan tärkeitä. Niissä
meidän tulee pysyä eikä niistä saa poiketa pois.
Ehtoollinen on syntien
anteeksiantamuksen ateria. Se on raadollisten ruokapöytä. Tunnettu on
katekismukseen sisältyvä lause: “Meille annetaan näillä sanoilla tässä
sakramentissa synnit anteeksi, elämä ja autuus, sillä missä on syntien
anteeksianto, siinä on elämä ja autuus.” Se, joka kieltää, että ehtoollisessa
saadaan synnit anteeksi, kieltää johdonmukaisesti ottaen myös Kristuksen
läsnäolon ehtoollisessa, sillä missä syntien anteeksiantamus on, siellä on
varmasti myös Kristus.
“Miten ruumiillinen syöminen
ja juominen voi saada aikaan jotain näin suurta? Vastaus: “Syöminen ja juominen
eivät sitä saakaan aikaan, vaan tässä olevat sanat ’teidän edestänne annettu ja
vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi’.” Jumalan sana on sakramenttien,
kasteen ja ehtoollisen, ydin. Älkäämme tätä unohtako. Onhan sakramentteja myös
sanottu näkyväksi sanaksi. Sakramentit muistuttavat meitä erityisellä tavalla
siitä, että Kristuksen valmistama pelastus koskee myös meidän ruumistamme. Suu syö
siunatun leivän ja viinin, sydän uskoo sanan.
“Kuka sitten vastaanottaa
tämän sakramentin kelvollisesti?” Tämäkin on tarpeellinen kysymys, sillä
apostoli Paavali varoittaa meitä siitä, että ehtoollisen kelvoton nauttiminen
koituu tuomioksi (1 Kor. 11:27-30). Tätäkin tulee terottaa, ettemme unohtaisi
sakramentin pyhyyttä. Mutta samoin tulee terottaa sitä, ettei oikea
kelvollisuus ole jokin meissä oleva hyvä ominaisuus. Kaikki perustuu Jumalan
sanaan. “Todella kelvollinen ja hyvin valmistautunut on se, joka uskoo nämä
sanat: ’teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksiantamiseksi’.”