PÄÄKIRJOITUS * HANNU LEHTONEN

Apostoli Paavali kirjoittaa Timoteus-kirjeessään: “Mutta pysy sinä siinä, minkä olet oppinut ja mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut” (2 Tim. 3:14).

Meitä edeltäneet sukupolvet ovat jättäneet meille kalliin luterilaisen uskonperinnön, josta nyt valitettavasti ollaan kovaa vauhtia luopumassa. Apostolin kehotus on enemmän kuin ajankohtainen. Meitä kehotetaan pysymään sillä perustalla, joka yksin kestää. On monia asioita, jotka liittyvät tähän uskonperintöömme, mutta mainittakoon ohessa seuraavat.

Pyhä Raamattu on Jumalan sana, jumalallisen inspiraation kautta meille annettu. Meidän tulee rakentaa opin ja elämän kysymyksissä Jumalan sanan kallioperustalle. Jos me sitä vastoin rakennamme sanan hyläten omien ajatustemme, kokemustemme tai yleisen mielipiteen varaan, me rakennamme hiekalle, mistä Jeesus meitä varoittaa Vuorisaarnassa (Matt. 7:24-27).

Ihminen ei tule syntiseksi syntiä tekemällä, vaan on syntinen syntyjään. Puhe ns. hyvästä ihmisestä on inhimillistä toiveajattelua, jolle Jumalan sana ei anna mitään tukea. Raamatun opettama perisyntioppi riistää kaiken luottamuksen ihmisen voimaan ja viisauteen hengellisissä asioissa. Ihmisellä ei ole pelastuksen asiassa mitään vapautta ja itsenäisyyttä, vaan hän on itsessään auttamattomasti kadotettu syntinen, jonka ainoa apu on Jumalan armossa.

Jeesuksen sovitustyö merkitsee koko maailman vanhurskauttamista. Jeesus täytti lain edestämme ja otti syntimme pois vuodattamalla pyhän verensä edestämme Golgatan ristillä. Tämän uhrin perusteella on Jumala julistanut maailman vapaaksi kaikista sen synneistä. Tämän valmiin pelastuksen tuovat meille sana, kaste ja ehtoollinen, joiden välityksellä Pyhä Henki myös vaikuttaa uskon, jolla armo vastaanotetaan. Emme usko omaan uskomiseemme, vaan siihen, mitä Jeesus teki valmiiksi ennen kuin meitä edes olikaan. Syy siihen, etteivät kaikki kuitenkaan tule taivaaseen, ei ole siinä, etteikö armo kuuluisi kaikille, vaan siinä, että se ei kelpaa kaikille.

Pyhä kaste on uudestisyntymisen peso. Kasteessa siirrytään pakanuudesta kristikuntaan, pelastuksen osallisuuteen. Kristittynä oleminen perustuu kasteeseen alusta loppuun saakka. Siksi kaste on perustava sakramentti. Kasteen väärinkäyttö tai sen hylkääminen ei tee itse kastetta mitättömäksi. Tämä on tärkeää huomata. Luther opettaa: “On siis tärkeää, että se, joka tahtoo tehdä parannusta, ennen kaikkea ajattelee kastettaan, muistelee jumalallista lupausta ja kiittää Jumalaa siitä, että hän on kastettu.”

Luterilainen uskonperintömme voidaan tiivistää seuraavaan tunnussanaan: “Jeesuksen sovintoveressä autuus sanomaton ja Jumalan sanassa varmuus horjumaton.”