LUTERILAINEN
ILMESTYSKIRJAN SELITYSTEOS
Siegbert W. Becker, Ilmestyskirjan selitys. Kaukainen
voittolaulu.
Concordia
1999, 388 sivua. Saatavana sekä nidottuna (25 mk) että
sidottuna (50 mk). Suomentaja Hannu Lehtonen.
Ilmestyskirjasta
vilisee monenlaisia tulkintoja, ja monet uskovat ovat aivan helisemässä niiden
kanssa ja saavat niistä myös epäterveitä käsityksiä. Sen vuoksi on ilolla
toivotettava tervetulleeksi kielellemme luterilaisten selitysperiaatteiden
mukaan laadittu kommentaari. Kustantaja on tehnyt julkaisullaan arvaamattoman
suuren palveluksen maamme kristikansalle. Siitä on odotettavissa paljon
siunausta.
Tri Becker oli Amerikan
tunnustuksellisia luterilaisia. Hän oli alun perin Missourisynodista, jonka
hän jätti vuonna 1963 oppikurin puutteen vuoksi ja liittyi Wisconsinin synodiin
toimien professorina Mequonin teologisessa korkeakoulussa. Näin ollen Becker
on ollut hyvin tietoinen näissä kirkoissa eläneestä tunnustuksellisesta
Ilmestyskirjan tulkinta-perinteestä.
Lutherilta ei ole yhtenäistä
Ilmestys-kirjan selitystä. Häneltä löytyy hajanaisia selityksiä sieltä täältä
hänen valtavasta tuotannostaan, jotka on kaivettava erikseen esiin. Välistä
Becker viittaa Lutheriin. Missourisynodissa ovat saksankielisen selityksen
Ilmestyskirjaan laatineet C. M. Zorn (julkaistu Zwickaussa, Saksassa v. 1910)
ja G. Gösswein (CPH 1900). Stoeckhardtin Ilmestyskirjan luennoista on koottu
hänen kuolemansa jälkeen englanniksi käännetty kirja. Näihin olisin kaivannut
viittauksia. Konservatiivin tri C.H. Little’n selitykseen (CPH 1954) Becker viittaa.
Luettaessa tällaista
selitysteosta ja verrattaessa sitä muihin selityksiin lukijan on tarpeen olla
selvillä kahdesta tärkeästä asiasta. Näistä ensimmäinen on se, että kaikki
sellaiset selitykset, jotka ovat ristiriidassa oikean opin eli uskon analogian
kanssa, ovat väärinä oikopäätä hylättävät. Becker ei poikkea uskon
analogiasta; sen sijaan hän torjuu sen kanssa ristiriidassa olevia selityksiä,
kuten ulkonaisen maanpäällisen tuhatvuotisen valtakunnan opin eli kiliasmiin,
joka on ristiriidassa paitsi monien yksittäisten raamatunkohtien kanssa myös
selvien Raamatun ilmaisemien uskonkohtien kanssa. Tällaisia asioita ovat mm.
Kristuksen valtakunnan hengellinen luonne, Kristuksen toinen tulemus eli
tulemus viimeiselle tuomiolle, kristillinen toivo, Kristuksen kirkon
ristinalaisuus ja kaikkien kuolleitten herättäminen samana eli viimeisenä
päivänä. Juuri siksi kiliasmi on niin vaarallinen, että se tuo mukanaan salakavalasti
vaarallisia harhoja. Usein se asettaa kysymyksenalaiseksi Raamatun selkeyden ja
tekee opinasioissa epävarmaksi.
Toinen on se, että oikean opin
mukaisia selityksiä samalle kohdalle voidaan tarjota useimmiten enemmän kuin
yksi. Jopa itseltään Lutherilta voi löytyä samaan raamatunkohtaan erilaisia,
opin kanssa yhteensopivia selityksiä, saati sitten, että eri selittäjät
saattavat olla yksityiskohdista eri mieltä. Tällaisissa tapauksissa lukija
voi annettujen perusteiden ja raamatuntuntemuksensa valossa ajatella, mikä
opinmukainen selitys hänestä parhaiten vastaa tekstiyhteyttä. Erimielisyys
tällaisissa asioissa ei tee ketään harhaoppiseksi eikä ole peruste kirkolliseen
eroon tai yliampuvaan kritiikkiin. Lutherilla oli välistä tapana sanoa tähän
tapaan: Näin olen tämän ymmärtänyt. Jos joku antaa paremman selityksen, hyvä
on. Beckerin selitystäkään, vaikka uskon siitä olevan suurta apua ja siunausta,
ei tule pitää selitysopillisissa yksityiskohdissa ainoana mahdollisena selityksenä
ja kuin viimeisenä sanana.
Esimerkkinä ottaisin pienen
yksityiskohdan, llmestyskirjan 4:6 maininnan “lasisesta merestä, kristallin näköisestä”.
Becker sanoo siitä: “Mutta valtaistuimen edessä taivaassa Johannes näkee meren,
joka on täysin tyven. Täällä ei ole mitään, mikä häiritsisi sitä hiljaista
rauhaa, jota valtaistuimen ympärille kokoontuneet nauttivat. Tämän meren
kristallin kirkkaus merkitsee myös, että Jumalan läheisyydessä ei ole
minkäänlaista saastaa tai tahraa.” (s. 98) Nämä ovat oikeita asioita. Näkisin
tuon Ilmestyskirjan lausuman yhteydessään kuitenkin toisin, nimittäin siten,
että kun täällä ajan myrskyissä kulkevan Jumalan seurakunnan asioita
tarkastellaan Jumalan valtaistuimelta käsin hänen enkeleitten kautta
toteuttamansa kaitselmuksen valossa kaikki on tyyntä ja
kristallinkirkasta. Kaiken täytyy palvella niiden parasta, jotka saavat
autuuden periä. Kun täällä hätäillään ja ollaan vähäuskoisia, taivaassa on
levollinen rauha. Jumala näkee omiensa tarpeet ja antaa taistelevalle
seurakunnalleen varman voiton. (Vrt. Matt. 8:25-26: “Niin he menivät ja
herättivät hänet sanoen: ‘Herra, auta, me hukumme.’ Hän sanoi heille: ‘Te
vähäuskoiset, miksi olette pelkureita?’ Silloin hän nousi ja nuhteli tuulia ja
järveä, ja tuli aivan tyven.”) Kaikesta vastustuksesta huolimatta Jumalan
lasten täysi luku tulee perille, ja sitä palvelee koko luomakunta pyhien
kerubien ja muiden enkeleitten ohjaamana, ja tästä sekä Vanhan että Uuden
testamentin seurakunta antaa kiitoksen Jumalalle (j. 11). Muuten Becker tuo 4.
luvun selityksessään hienosti esille enkeleitten toiminnan.
Ilmestyskirja on ikään
kuin koko muun Raamatun käsite- ja kuvamaailman kokoomateos, jonka oikea
ymmärtäminen edellyttää sen hyvää tuntemusta. Becker selittäessään
Ilmestyskirjan kuvakieltä tuo hyvin sen taustaa esiin.
Ilmestyskirja on kirjoitettu
Kristuksen taistelevalle seurakunnalle lohdutukseksi, että se muistaisi täällä
aina taivaallisen päämääränsä, jonka se on varmasti saavuttava. Ilmestyskirjan
välityksellä sieltä kaikuu tänne kaukainen voittolaulu vakuuttaen, että kerran
nyt täällä kilvoitteleva kristitty veisaa sitä toisten osaveljien kanssa,
jotka ovat valkaisseet vaatteensa Karitsan verellä. Beckeriltä tämä ei jää
piiloon, päinvastoin.
Suomentajan viittaukset
suomalaisiin käännöksiin ovat valaisevia.
Kustantaja on saanut kirjan hinnan sen arvoa
paljon huokeammaksi. Toivottavasti se auttaa monia hankkimaan kirjan ja
paneutumaan Ilmestyskirjan ihmeelliseen ja uskovalle erittäin lohdulliseen
maailmaan.
Markku Särelä, pastori
Tampere