”Tämä aikamme on täynnä
lohduttomia ihmisiä. Yksinäisiä ja masentuneita sieluja, jotka huutavat
syntihaavoissaan. Lohduton oli minunkin nuoruuteni. Pelko ja kadotuksen tunto painoi
elämäni ilottomaksi. Kaipasin, jopa rukoilinkin sielulleni lohdutusta. Ja
lohduttaja tuli, Jeesus haavoineen. Avautui autuuden aika vuonna –36. Kirkastui
Jumalan sanomaton armo Kristuksen kalliissa sovintoveressä. Vapauduin pimeästä
epäuskoni vankilasta ihanan evankeliumin voimalla, ylistys Pyhän Hengen.
Rakkaiksi tulivat nämä kaksi Pyhän Raamatun peruspilaria: Kristuksen uhriveri
ja pyhä, raamatullinen kasteeni, jossa rakas Pyhä Henki uudesti synnytti minut
taivaan Isän lapseksi ja perilliseksi.
Harras haluni on, että tämä
vähäinen autuuden aapinen leviäisi laajemmallekin, tutuille ja tuntemattomille,
Jeesuksen verellä ostetuille. Rohkenen lausua, sitä ainakin löytämään sinulle
murheelliselle sielulle edes vähäisen lohdutuksen sanan ja rohkaisun.”